Mutta kun en ole, niin on pelattava näillä, mitkä on jaettu.
Voin sekä fyysisesti että henkisesti huonosti. Yllättääkö ketään. Ei ainakaan minua. Enkä kummallekaan olotilalle taida voida itse mitään.
Fyysiselle tilalle saattaisi löytyä jotain helpotusta farmasian puolelta, muttei todennäköisesti mitään, mitä ei olisi tiedetty jo satoja vuosia sitten: lepoa ja rauhaa kaipaan vain ja siitä se apu.
Henkiselle tilalle pitäisi tehdä oikeasti jotain. Mutta siihen tarvitaan jo vaativampia ponnisteluja eikä minusta ole siihen. Ei ainakaan nyt, kun hengittäminenkin tuntuu hetkittäin hankalalta. Sitä paitsi en ole varma, haluanko edes muuttaa vallitsevaa tilannetta. Helpompi on vain kärvistellä huonojen hetkien yli ja nauttia sitten niistä väliajoista. En jaksa alkaa selittämään, kun selitykset eivät omissakaan korvissa kuullosta vakuuttavilta.
Tuntuu, että asioiden sanomattajättäminen on pahempi kuin että tietäisi kaiken. Oli se sitten mitä sontaa tahansa. Ainakin minusta.
Onko liikaa vaadittu ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti