Koukussa

Olen koukuttanut itseni kirjoittamiseen.

Kakarana kirjoitin varmasti motillisen päiväkirjoja. Jossainhan nekin ovat... Kirjoitin vuosikausia joka ikinen (yhdyssana ?) päivä. Vaikkei ollut mitään sanomista tai vaikkei ollut mitään tapahtunut. Paitsi että siihen maailman aikaan tapahtui joka päivä tuhat ja yksi asiaa ! Elämä oli yhtä Suurta Draamaa. Onneksi silloin oli nuori. Enää ei sydän, olkoonkin maratoonarin sellainen, kestäisi moista.

Sitten tuli hiljaiset vuodet. Sellaiset vuodet, joiden aikana ihan oikeasti sattui ja tapahtui. Vuodet, joissa olisi ollut aihetta useampaankin Iijoki sarjaan. Ehkä on kuitenkin parempi, ettei niistä Justiinan rillutteluvuosista jäänyt mitään dokumenttia. Olisi ollut kyllä niin raskauttavaa todistusaineistoa, ettei siitä olisi päässyt mitenkään keplottelemaan itseään irti.

Ihan hiljaa en ole kuitenkaan ollut tämän neljännesvuosisadan aikana.

Odotusaikana ja sen jälkeenkin ja siinä välissä kirjoittelin erilaisilla keskustelupalstoilla. Se oli erilaista ja hauskempaakin kuin päiväkirjojen rustaaminen, kun siinä oli se vuorovaikutus. Sitten tapahtui jotain, joka sai minut taas kirjoittamaan. Paljon ja hartaasti. Luojalle siitä kiitos, olisin muuten unohtanut kaiken sen, mitä en voinut koskaan kuvitella unohtavani. (Siitä opin myös, että Elämä korjaa ja auttaa unohtamaan. Ihan kaiken.)

Vuodet vierivät ja taas laskeutui hiljaisuus. Kunnes viime syksynä.

Miten päädyinkään lukemaan blogeja ? En muista. En todellakaan muista, mutta innostuin lukemaan ihmisten kirjoituksia ja kommentoimaan niitä. (Muistan kuin muistankin ! Jossain keskustelussa viitattiin erääseen blogiin, jota aloin seuraamaan ja siitä se lähti. Näin oli.) Pikkuhiljaa alkoi mielessä elää, josko minäkin alkaisin kirjoittamaan blogia. Ja kun joku siemen lähtee itämään muhevassa maaperässä, niin sitähän ei sitten pysäytä mikään. Siitä se lähti.

Ja sen jälkeen olen ollut koukussa. Kirjoittanut sinne ja tänne. Ja jottei sanominen loppuisi kesken, niin blogien välissä kirjoittelen meilejä kirjeenvaihtokaverini kanssa. Blogeista löytyneen. Hän onkin parasta, mitä blogeilta olen saanut, vaikka kyllä tämä omakin näpertely on ollut todella terapeuttista. Ja on edelleen.

Ja jos joku sanoo, että EVVK, niin sou not ja ( ! ) heillekin !