Kotikatu on perunapelto. Kiitoksia näiden pikkupakkasten. Ja koska lunta on nyt ihan joka paikassa reilusti liikaa, ei aura-autot ehdi tuollaisille syrjäisille pikkukaduille nyt aurailemaan. Juoskoot ämmät aamulla sääriään myöten lumisohjossa tai lähtekööt aikaisemmin kotoa, jotta ehtivät linseen.
Tänä aamuna ensimmäinen vaihtoehto toteutui. Juoksimme naapurin punatukkaisen rouvan kanssa kilpaa pysäkille. Hän kevyempirakenteisena ja ketterämpänä voitti sen kisan, mutta ehdinpä minäkin mukaan kyytiin. Se siis itseasiassa oli tasapeli.
Mutta hankiralli on kivaa !
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Oikea asenne! Ei aina tarvitse olla sellaista kermaperseilyä, että kotiovelta bussipysäkille (mitä kieltä toi linse on? Haisee Turkulaisuudelta, yök) johtaa punainen matto. Kenellekkään ei ole pahitteeksi peppujumppa jota saa kätevästi hangessa tarpomalla. Kaupunkikin säästää kivasti rahaa kun hieman katujen kunnossapidosta karsii. Silloin kun minä olin töissä, niin hiihdin 20 kilometriä ylämäkeen. Molempiin suuntiin. Nyt olen niin rikas etten enää hiihdä tai tee töitä.
Hei, Flamingo.
Juu, täti ei ole mikään kerma-ahteri, vaikka hanuri onkin kermalla ja voilla rakennettu, vaan vanhaa ja sitkeää korvenraivaaja-sukua syvältä Suomen takametsistä, joten pienet kinokset ei meikäläistä pidättele. Pois tieltä risut ja männynkävyt, sudet ja karhut !
Ilmankos muuten pakaroissa tuntuu. Vai voiskohan se johtua jostain muusta... Hmmm.
Niin. Turkulaisuuttahan ei enää nykyään lueta sairaudeksi. Tai viaksi. Se on vain ominaisuus.
Lapsena sohjossa tarpominen oli suurinta huvia, nykyään mun pitäis varmaan ostaa ees vähän enemmän vettä pitävät kengät, että uskaltais lähtee riehuun ulos :)
Hei Niiskis,
Mulla on talvikenkinä vaelluskengät. Ei kovin naisellista, mutta eipähän kastu jalat eikä jäädy varpaat.
Lähetä kommentti