Onhan se ihanaa, se tavallinen arki. Onhan ?
Olen joskus rukoillut saavani elää ihan tavallista arkea vailla huolenhäivää. Lupasin silloin itselleni, että jos sen saan, niin olen aivan tyytyväinen elämääni. Petin senkin lupauksen. En ole kovin tyytyväinen tähän puuduttavaan arkeen.
Olenko tyytyväinen 50-50 ? Vai 70-30 ? Vai 90-10 ? Mahdoton vastata. Yhtenä päivänä olen yhtä, toisena toista. Ja syyt tyytyväisyyteeni tai tyytymättömyyteeni löytyvät nekin jostain muualta kuin siitä omasta arjesta. Rasittavaa.
Mutta vaikka nyt jostain löytäisin jotain, joka toisi sen onnen ja autuuden ja hykerryksen elämääni, niin totuus on, että pikkuhiljaa sekin arkipäiväistyisi. Koittaisi taas se puuduttava arki. Ja sittenkö taas pitäisi lähteä etsimään sitä uutta onnea ja autuutta ? Kovin tuntuu kuluttavalta. Väsyttävältä.
Ajatellaanpa suhteita. Ensi kohtaaminen, ihastuminen, rakastuminen. Kaikki ihania ja pökerryttäviä tuntemuksia, jotka pikkuhiljaa haalistuvat. Toisilla ennemmin, toisilla myöhemmin. Minä tasaannun, se toinen tasaantuu. Ei tule mitään yllätyksiä, jotka pitäisivät virettä yllä. Kaikki on tuttua ja turvallista. Suhde arkipäiväistyy. Tietyt piirteet toisessa alkavat ärsyttää yhä enemmän. Tylsistytää, puudutaan. Ympyrä on sulkeutunut.
Niin kauan kuin kaikki ei ole selvää ja suoraa kuin kaupalta kirkolle johtava tie, niin kauan on toivoa. Niin kauan kuin ollaan vielä matkalla, niin se on kiinnostavaa. Määränpäässä tulee pysähdys. Jumiudutaan paikoilleen.
Toisilla matka voi kestää 60 vuotta, toisilla 6 kuukautta. Joillakin vain 6 päivää.
Onko se näin vai olenko se vain minä ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Niin, kuka sanoi, että jollei löydä seikkailua kaupalta kirkolle johtavalla tiellä, eivät löydä sitä muualtakaan.
Hei Hannele,
Tarkoitin sillä suoralla tiellä kyllä sitä, että jos suhteen 'tie' on suora kuin viivottimella vedetty, niin siinä ei paljon yllätyksiä tule ja siihen saattaa kyllästyä.
Jos taas se 'tie' on mutkikas metsäpolku, niin silloin ei näe mutkan taakse ja kiinnostus säilyy suhteessa pidempään.
Sekavasti taas kirjoitin, anteeksi :-)
Kellä olisi suora tie tässä elämäss..
Hei Hannele,
Ei elämässä, todellakaan, mutta suhteet voivat olla valitettavan 'suoraviivaisia'.
En tiedä tuosta haalistumisesta mitään, olen ollut naimisissa vasta 26 vuotta.
Hei Hannele,
vilpittömät ja lämpimät onnitteluni Sinulle ja miehellesi !
Lähetä kommentti