Kyllä, ihan joka yö jopa. Mutta harvoin painajaisissa. Paitsi viime yönä. Viime yön horrori oli jotain ihan omaa luokkaansa painajaisten maailmassa. Siihen liittyi mm.:
Juna. Matka eteläisessä kotimaassamme kaupungista toiseen, tosin vaihtopysäkki, jota ei olisi tarvittu, oli ihan toisella puolella maata. Exä. Exän uusi nainen ja sen koti, joita kumpaakaan en luonnollisestikaan ole nähnyt. Exän kaksoisolento ja muita kavereita pelaamassa jalkapalloa helteisessä ja aurinkoisessa kesäsäässä ilman paitoja ja ruskettuneina ja hikisinä. Polkupyöriä. Lapsia, pieniä poikia. Ihastus, joka oli nukkua junassa ohi vaihtopysäkkinsä, mutta jota en uskaltanut herättää. Kadonnut kännykkä. Kadonnut lompakko. Nilkkoja myöten kuraiset jalat ts. erittäin likaiset valkoiset tossut täynnä rapaa.
Lisäksi monia muita outoja elementtejä. Eipä siis ihme, että heräsin melko tuskaisena ja kuumissani kaiken tuon sopan jälkeen. Lisäksi uni tietenkin oli sitä luokkaa, joka jatkuu aina, kun painaa silmät uudelleen kiinni.
Ainahan se on niin, että tuollainen painajainen ei päästä uhriaan irti, vaan pitää kiinni kynsin, hampain. Toista on, kun unessa on hienoinen toive päästä rietastelemaan herkkukomistuksen kanssa ja harjoittelemaan lisääntymistä. Silloin uni taatusti menee tilttiin ratkaisevalla hetkellä eikä puhettakaan, että se jatkuisi, vaikka kuinka puristaisit silmiä kiinni.
Tasan eivät mene unenlahjat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti