maanantai 5. lokakuuta 2009

Kynsiä ja kynsilaukkaa

Huomasin, että kynnet ovat taas hävyttömän pitkät. Eli kuudessa viikossa saan kasvatettua kynteni "klik-klik-klak" -mittoihin. Nämä ehtivät kasvaa aivan huomaamattani johtuen varmastikin siitä, että kynsilakka on ollut erittäin huomaamatonta. Ei pelkkää väritöntä vaan sen väristä, ettei sormien oikein huomaa päättyneen ja kynsien alkaneen. Täytyy varmaankin etsiä joku mukava syksyinen väri jääkaapista. Ruskea vaikkapa.

Olen ihastunut marinoituihin valkosipulinkynsiin. Namnamnam ja hyhhyhhyhhyh. Nyt on menossa chilimarinoitu purkki. Ja kyllä niiden jälkeen 'tuoksahtaa', ei voi mitään. Henk.koht. minua ei haittaa, vaikka toinen olisi syönyt koko raa'an valkosipulin. Mielestäni se tuoksu ei ole ollenkaan paha, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä kanssani, joten rajoitan herkuttelun kotioloihin.

Viime talvena söin töissä raakoja valkosipulinkynsiä leivän päälle, juuston alle siivutettuina. Siis lentsunestotoimenpiteenä. Viikon kuluttua työkaverini ystävällisesti ilmoittivat, että saan siirtyä etätöihin sisäpihalle, ellen rajoita sitä kynsilaukan rouskuttelua. Haisin jo, kuulemma, käytävän (pitkän) toiseen päähän saakka eikä viereisessä huoneessa voinut enää olla. Höh. *hihihihih* Täytyy ottaa rauhallisemmin tänä talvena. Toistaiseksi ainakaan ei kukaan ole vielä valittanut hajuhaitoista.

Juuri laitoin ystävällekin kehotuksen villasukista ja valkosipulista. Ehkäisykeinona. Räkänokan. Oman.

Ei kommentteja: