tiistai 6. lokakuuta 2009

6.10.2009 Ilkeyksiä ja inhottavuuksia

Joskus iskee piru hiilihangolla siihen hermopisteeseen, jolloin hyvä tahto unhotuu tyystin. Silloin tekee mieli olla inhottavan ja ilkeä ihan 100 prosenttisesti. Tehdä jotain sellaista, mitä ei kuuna kullanvalkeana tekisi muuten. Tai edes tekisi mieli tehdä.

Sellainen mielihalu iskee noin kerran vuodessa yhtenä lokakuisena tiistaiaamuna siinä klo 6-7 tienoilla. Siihen se suunnilleen osuu.

Kaikilla meillä on syntimme. On niitä todellisia pahiksia eli isoja syntisiä ja sitten meitä, jotka keitymme sitten joskus vain 150 asteessa. Enkä isoilla syntisillä nyt tarkoita niitä, jotka voidaan tuomita teoistaan jo maallisenkin lain puitteissa vaan niitä, joihin lain hammas ei pure tai puutu, mutta teot ovat silti tuomittavia noin yleisesti. Ovat yleismoraalisesti arveluttavia. Puhun siis syöpöistä, juopoista ja naipoista. Tai heihin rinnastettavista elämäntapasyntisistä kuten veronkiertäjistä ja koiraansa naapurin portinpieleen paskattavista.

Niin. Kun se piru tökkäsee oikein makeasti, tekisi mieleni narauttaa naapuri. Kanssasisar tai -veli, joka on hairahtunut kaidalta tieltä täydet 90 astetta. Olisi erittäin mielenkiintoista heittää sellainen uppotukki tuollaisen kapteenin aluksen keulan eteen, että sen roiston loistopaatti räjähtäisi tuhannen p*llun päreiksi ja hajoaisi pitkin vesialuetta. Olisi erittäin tyydyttävää joskus räjäyttää koko potti ja seurata tätä tosi-tosi-teevee -ohjelmaa ajatuksella, että "mitäs sitten ?", "kuinkas nyt 'suu' pannaan ?"

Usein tällaiset elämäntapakusipäät kuvittelevat olevansa tekoineen turvassa, koska eivät ole koskaan jääneet kiinni ja siten ovat tuudittautuneet väärään turvallisuudentunteeseen. Kunnes sitten jollakin kilahtaa jonain päivänä klo 6.30 ja lasitalo sortuu helisten tiilen osuttua seinään.

Tekisi mieleni pyyhkäistä jonkun omahyväisen paskiaisen naamalta se ylimielinen hymy levittämällä koko sen elämän sonta turuille ja toreille. "Vittu, nauratko vielä ?"

Lepo vaan. Ei hätää. Kello on jo 8. Se meni jo. Katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan.

Ei kommentteja: