keskiviikko 7. lokakuuta 2009

7.10.2009 Nimiä ja nukahduksia

Olen maailman huonoin muistamaan ihmisten nimiä. Moikkailen iloisesti minua tervehtiviä, jotka kyllä näyttävät jotenkin tutuilta, mutta nimi vain ei millään tule mieleen. Se on ikävää ja epäkohteliasta. Osasyynä on, että tähän ikään päässeenä olen ehtinyt tutustua tuhansiin ihmisiin työpaikkojen, harrastusten, lasten, lasten harrastusten ja monien muiden sidosryhmien kautta enkä voi millään muistaa heidän kaikkien nimiä. Harmillisena lisämausteena tässä tietenkin on se, että "kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään."

Pari vuotta sitten sattui hauska tilanne, kun olin erään yhdistyksen vuosikokouksessa. Ennen kokouksen alkua katselin erästä miestä ajatellen, että onpa tutunnäköinen mies, mutta mistä ihmeestä hänet tunnen ja mikä on hänen nimensä. Mieskin oli luonut minuun muutaman pitkän ja mietiskelevän katseen, joten tiesin hänenkin pohtivan aivan samaa.

Hän eli eräs kokouksen luennoitsijoista ja kun nimi selvisi, muistin siinä samassa, missä olimme tavanneet. Olimme näet olleet samassa työpaikassa joskus 2-kymppisinä. Hauskoja muistoja tulvi mieleeni ja olin vaipua muistojen mereen, vaikka hänen pitämänsä luento oli erittäin mielenkiintoinen.

Tauolla kahvikupin ääressä en enää jaksanut odotella vaan suuntasin miehen luo. Hän näki tuloni ja hänen ilmeensä kirkastui tuntemisen merkiksi olkoonkin, että siihen oli sekoittunut jonkin verran myös hämmennystä.

"Mistä...?" hän aloitti ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan. Esittelin itseni ja kerroin hänelle vastauksen. Jälleennäkeminen oli enemmän kuin mukava. Paljon olisi ollut kerrottavaa kuluneilta vuosilta puolin ja toisin eikä lyhyt kahvihetki riittänyt siihen alkuunkaan. Ihmettelimme vain niitä elämän outoja polkuja, jotka olivat tuoneet toisemme taas yhteen. Vaikkemme ehtineetkään kaikkia kuulumisia päivittää, niin silti oli hauska tavata niin täysin yllättävässä tilanteessa.

Tuttu ihminen vuosien takaa, mutta nimeä en olisi muistanut, vaikka niin paljon olimme silloin kerran tekemisissä. Nyt sen kyllä muistan. Ainakin vielä jonkin aikaa.

Ei kommentteja: