Justiinan joulusiivous

Nyt se on tehty. Melkein ainakin. Parempi ajoissa kuin ei ollenkaan, koska niinkin saattaa käydä, että se jää tädiltä kokonaan väliin. On, nääs, jäänyt.

No, nyt on kuitenkin iso osa sitä savottaa takana. Keittiö oli aika paha rasti. Kaapit, kaapinovet, kaakelit, hella, jääkaappi, mikro jne. jne. Mikro oli pahin. Kai se on uskottava, ettei sen kanssa pelkkä joulusiivous riitä, vaan pitää vähän useammin rättiä näyttää sillekin vehkeelle.

Ovenkarmit, ovet, ovi-ikkunat. Kämmenten nahka on jo ihan kuiva, kun koko ajan on märkä rätti kädessä. Perusteellinen imurointi ja lattioiden pesu. Was noch ? Lisäksi kaikkea pientä säätöä sinne ja tänne.

Mikä tässä oli se liikkeellepaneva voima ? Se tietysti, mikä kaiken muunkin saa liikkeelle: aurinko. Se pirulainen paistoi niin kirkkaasti ja nyt jo niin matalasta kulmasta sisään, että jokainen läiskä ja roiske oikein hyppäsi verkkokalvolle kirvelemään. Lisävauhtia siivoamiseen antoi pyhäpäivä.

Sunnuntait ja pyhäpäivät ovat jotenkin tympeitä. Vain joulupäivä tekee poikkeuksen, mutta kaikkina muina päivinä on jotenkin levoton olo. Ei oikein tiedä tekisikö vaiko eikö. Silloin, kun tympeilyä on ilmassa jo muutenkin, voi tympäistä vähän lisää ja vaikkapa siivota. Juuri niin kävi tänään. Ja huomatkaa, mikä kellonaika.

Sain draivin päälle heti aamusta ja siksi olen jo tässä. Onhan hommaa vielä jäljellä, mutta nyt koen ansainneeni pienen teehetken kaiken huiskimisen lomassa. Onneksi siivoaminen on imurointia lukuunottamatta kohtuullisen hiljaista puuhaa ja voin samalla kuunnella musiikkia ja antaa näin hinkuttamiselle rytmin. Homma luistaa paljon sujuvammin taustamusiikin tahdissa. Lisäksi oikeilla välineillä on vissi merkitys.

Tädillä oli kaverina mies. Varsinainen voimapesä, josta oli suurta apua. Mr Muscle. Mmmmm. Häntä parempaa apuria siivoukseen ei olekaan. Kaikki sujuu helposti ja leikiten eikä taatusti ole sellaista tahraa, joka pystyisi tätä heeboa vastustamaan. Suosittelen kaikille lämpimästi.

Ei maar. Täytyy jatkaa taas.