Vähiin käy ennen kuin loppuu. Puoli vuorokautta ja tämäkin vuosi jää historiaan. Minkälaisen kouluarvosanan antaisin tälle vuodelle ?
Vuosi 2008 oli melkoinen aallonpohja, josta ainoa tie oikeastaan oli vain ylöspäin, joten se oli odotettavissa, että suhdanteet olisivat nousussa. Ja näin kävi.
Vaikka alkuvuosi 2009 oli osaltaan hieman painostavaa aikaa ja vedet olivat sekaisin, niin oli sielläkin jo pilkahdus paremmasta näkyvissä. Vähitellen sakka laskeutui takaisin pohjaan, myrskyt tasottuivat rauhallisemmiksi säätiloiksi, joissa näkyi aika ajoin vain räiskähteleviä pallosalamoita ja aurinko paistoi suurimman osan ajasta. Välillä kesäiset sadekuurot kastelivat vuoden kasvoja ja aurinko peittyi harmaan pilven taakse, mutta yleisesti ottaen oli lämmintä ja valoisaa. Ja loppuvuotta kohti vain parani.
Pienen maanjäristyksen, hyökyaallon ja tulivuorenpurkauksen jälkeen vuosi lähti nousuun huipentuen lakipisteeseensä. Onko tästä sitten ainoa suunta alaspäin ? Sen ensi vuosi näyttää. Olen kuitenkin onnellinen tästä kuluneesta vuodesta meni ensi vuosi sitten mihin suuntaan tahansa. On asioita, joihin voin vaikuttaa ja niitä jotka eivät vain ole minun hallinnassani. Tämän kun muistan, niin uskoisin pärjääväni.
Luin vuoden takaisia postauksiani tuolla E.T.:ssa. Kaksi asiaa loihtivat kasvoilleni melkein yhtä leveän hymyn kuin nyt aamulla saamani meili teki.
Esimmäinen oli se, että siellä oli maininta bloggailijasta, johon olin juuri 'tutustunut' ja jonka kanssa olin harrastanut "pikkunäppärää viestittelyä". Hän on pysynyt mukanani, rinnallani koko kuluneen vuoden. Lämmin kiitos siitä hänelle.
Toinen asia oli se, että kaipasin suudelmaa. No, se asia ei ole muuttunut. Kaipaan edelleenkin suudelmaa, mutta nyt aivan eri syystä kuin silloin.
torstai 31. joulukuuta 2009
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
Au-lonkeroa ja pistaasipähkinöitä
Perses, että osaakin väsyttää. Iski aivan täysväskätys päälle. Miten ihmeessä jaksan huomenna vieraita ilman, että käperryn johonkin nurkkaan nukkumaan kesken kaiken, kun jo yksi ainoa keltainen lonkero saa aikaan silmien lupsuttamisen ?
Mutta annas olla, kun pääsen tyynyn ja peiton vaikutusalueelle. Miten käy ? No, sitten ei tasan tarkkaan taatusti väsytä enää pätkääkään, vaan ajatukset lähtevät omille levottomille poluilleen !
Helvata. Voisikohan tuon huomisen jotenkin skipata ? Mitä, jos siirtyisinkin vain suoraan vuoteen 2010 ?
Mutta annas olla, kun pääsen tyynyn ja peiton vaikutusalueelle. Miten käy ? No, sitten ei tasan tarkkaan taatusti väsytä enää pätkääkään, vaan ajatukset lähtevät omille levottomille poluilleen !
Helvata. Voisikohan tuon huomisen jotenkin skipata ? Mitä, jos siirtyisinkin vain suoraan vuoteen 2010 ?
30.12.2009 Jälkihehkua
Aurinko paistaa pääni sisällä ja valuu sieltä lämpönä alas varpaanpäihin saakka. Olen erittäin... tyytyväinen. Iloinen, rentoutunut, hymyilevä, kihelmöivä, lämmin, pehmeä, kupliva. Olen kuin talitintti maaliskuussa. Täynnä korkeita säveliä ja iloista sirkutusta.
Kohtasin jotain uskomatonta ja ihanaa. Jonkun jolla on samanlaiset varpaat kuin minulla, täydelliset siis. Eikä hänen täydellisyytensä onneksi rajoittunut pelkkiin varpaisiin. Tosin tiesin sen jo ennen kohtaamista. Jotkut asiat vain tietää sisällään eikä minun noitavaistoni pettänyt tälläkään kertaa.
*kop-kop-kop* On kohtalon uhmaamista suitsuttaa näin ja lyön vaikka rystyseni verille hakatessani puita, mutta tämän kerran uhmaan sitä.
Täydellinen päätös ihanalle vuodelle.
Kohtasin jotain uskomatonta ja ihanaa. Jonkun jolla on samanlaiset varpaat kuin minulla, täydelliset siis. Eikä hänen täydellisyytensä onneksi rajoittunut pelkkiin varpaisiin. Tosin tiesin sen jo ennen kohtaamista. Jotkut asiat vain tietää sisällään eikä minun noitavaistoni pettänyt tälläkään kertaa.
*kop-kop-kop* On kohtalon uhmaamista suitsuttaa näin ja lyön vaikka rystyseni verille hakatessani puita, mutta tämän kerran uhmaan sitä.
Täydellinen päätös ihanalle vuodelle.
tiistai 29. joulukuuta 2009
29.12.2009 Urheilupäivä
Tai pikemminkin ilta.
Harrastin eilen liikuntaa oikein urakalla. Ja nyt sen kyllä tuntee kropassaan. Mutta selvästikin liikunta on ollut erittäin monipuolista, koska olen tasaisesti kipeä joka puolelta. En ole siis hinkuttanut mitään tiettyä kohtaa tai lihasryhmää päreiksi eikä rakkojakaan ole syntynyt.
En olekaan pitkään, pitkään aikaan urheillut noin tarmokkaasti ja määrätietoisesti kuin eilen. Tuntui, kuin olisin hikoillut yhdessä illassa kaikki ne illat, jotka olen vain haaveillut liikkumisesta. Ja taisi siinä tulla urheiltua vähän varastoonkin.
Liikkuminen on tuottanut minulle aina tyydytystä, mutta tuo eilinen oli jotenkin täydellisempää ja tyydyttävämpää kuin aikoihin. Ehkä se johtui juuri tuosta, että edellisestä vastaavasta kerrasta on niin pitkä aika. Tuntuu, että siitä on aikaa lähes koko elämä. Lisäksi motivaationi oli enemmän kuin kohdallaan. Ja porkkana makea.
Tästä olisikin vihdoin hyvä aloittaa säännöllisempikin liikkuminen, kun se on nyt viime vuoden aikana jäänyt hieman vähemmälle. Tosin aikataulut ovat tinkimättömät enkä tiedä, milloin ja mihin rakoon voin saada vastaavaa mahtumaan. Mutta ehkä hieman pienemmässä mittakaavassa se voisi onnistuakin. Jää katsottavaksi.
Nyt tunnen oloni rentoutuneeksi ja erittäin, erittäin tyytyväiseksi.
Harrastin eilen liikuntaa oikein urakalla. Ja nyt sen kyllä tuntee kropassaan. Mutta selvästikin liikunta on ollut erittäin monipuolista, koska olen tasaisesti kipeä joka puolelta. En ole siis hinkuttanut mitään tiettyä kohtaa tai lihasryhmää päreiksi eikä rakkojakaan ole syntynyt.
En olekaan pitkään, pitkään aikaan urheillut noin tarmokkaasti ja määrätietoisesti kuin eilen. Tuntui, kuin olisin hikoillut yhdessä illassa kaikki ne illat, jotka olen vain haaveillut liikkumisesta. Ja taisi siinä tulla urheiltua vähän varastoonkin.
Liikkuminen on tuottanut minulle aina tyydytystä, mutta tuo eilinen oli jotenkin täydellisempää ja tyydyttävämpää kuin aikoihin. Ehkä se johtui juuri tuosta, että edellisestä vastaavasta kerrasta on niin pitkä aika. Tuntuu, että siitä on aikaa lähes koko elämä. Lisäksi motivaationi oli enemmän kuin kohdallaan. Ja porkkana makea.
Tästä olisikin vihdoin hyvä aloittaa säännöllisempikin liikkuminen, kun se on nyt viime vuoden aikana jäänyt hieman vähemmälle. Tosin aikataulut ovat tinkimättömät enkä tiedä, milloin ja mihin rakoon voin saada vastaavaa mahtumaan. Mutta ehkä hieman pienemmässä mittakaavassa se voisi onnistuakin. Jää katsottavaksi.
Nyt tunnen oloni rentoutuneeksi ja erittäin, erittäin tyytyväiseksi.
maanantai 28. joulukuuta 2009
28.12.2009 "Kaksin rannalla yksinäiset..."
"Nämä ovat niitä päiviä, jolloin rakkaus voi tehdä todella vihaiseksi, ellet itse saa osaksesi aitoa välittämistä ja intohimoa. Uskalla puhua ja selvittää omat tunteesi niin rehellisesti, kuin suinkin pystyt. Rakkaus syntyy totuudesta silloinkin kun totuus satuttaa tai loukkaa sinulle rakasta ihmistä."
Ja.
"Romanttinen rakastuminen saattaa hyvinkin vetää hetkeksi jalat alta näinä päivinä, mutta ole hyvin varovainen sillä pettymyksen vaara on sitä suurempi, mitä upeamman tulevaisuuden näet edessäsi. Pluto ja Venus edustavat rakkautta katoavassa hetkessä ja siinä se on nyt uskallettava kokea tai unohtaa koko juttu."
Oo sä toi Pluto, mä voin olla toi Venus ;-)
Ja.
"Romanttinen rakastuminen saattaa hyvinkin vetää hetkeksi jalat alta näinä päivinä, mutta ole hyvin varovainen sillä pettymyksen vaara on sitä suurempi, mitä upeamman tulevaisuuden näet edessäsi. Pluto ja Venus edustavat rakkautta katoavassa hetkessä ja siinä se on nyt uskallettava kokea tai unohtaa koko juttu."
Oo sä toi Pluto, mä voin olla toi Venus ;-)
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Biorytmit solmussa
Olen väärällä tuulella. Kaikki tuntuu menevän pieleen. Ihmiset ovat outoja tai huonolla tuulella. Mikä lie, mutta tuntuu, etteivät biorytmit ole nyt oikein kohdallaan. Planeetat hyppivät pukkihyppyä ja tähdet vittuilevat. Tai jotain. Se on ainakin varmaa, että kaikki ei ole kohdallaan.Tunnen sen vanhoissa luissani. Pahinta on, etten saa siitä selvä, mikä ja miksei eli en voi tehdä mitään helpottaakseni omaa oloani. Joku painaa mieltä ja se tietää onnettomuuksia. Tai vähintään ainakin väärinkäsityksiä ja pilallemenneitä hetkiä. Paskanpaska.
27.12.2009 Ulkoilua
Pitäisi harrastaa enemmän. Ulkoilua.
Eilen pieni kävelylenkki haudoilla ja seisoskelua pulkkamäen rinteessä. Siinäpä tämän joulunajan ulkoilut. Huomenna olisi tarkoitus ulkoilla. Hiukset suittuina, silmät piirrettyinä ja kynnet lakattuina. Saa nähdä, onnistuuko.
Miksi aina sellainen, jota on odottanut hartaasti ja kielipitkällä, uhkaa mennä puihin ?
Eilen pieni kävelylenkki haudoilla ja seisoskelua pulkkamäen rinteessä. Siinäpä tämän joulunajan ulkoilut. Huomenna olisi tarkoitus ulkoilla. Hiukset suittuina, silmät piirrettyinä ja kynnet lakattuina. Saa nähdä, onnistuuko.
Miksi aina sellainen, jota on odottanut hartaasti ja kielipitkällä, uhkaa mennä puihin ?
lauantai 26. joulukuuta 2009
Apeutta
Onkohan tämä jotain juhlien jälkeistä masennusta, kun olo tuntuu apealta ? Krapulaa se ei ainakaan ole. Onneksi.
Kun istuu päivätolkulla sisällä tai kiitää vain autolla paikasta toiseen pistämättä nokkaansa ulos, alkaa lattiapinta-ala pikkuhiljaa pienentyä seinien lähestyessä uhkaavasti. Siltikään tuo pakkanen, lumisade ja ennen kaikkea kova tuuli ei houkuttele yhtään ulkoilemaan. En voi kuvitella sellaista vaatemäärää, joka pitäisi kylmän loitolla minusta, jos nyt päättäisin lähteä ulos 'reippailemaan'.
Sisällä möllöttäessä ehtii ajatuksetkin pyöriä päässä. Laiskasti, mutta kuitenkin. Muutama teksti siellä ja tuolla on aktivoinut ne kaksi hereillä olevaa aivosolua ja niillä kahdella on ollut sitten ihan liikaa tilaa temmeltää ja ovat keksineet harmillisia kolttosia hyvän tuuleni päänmenoksi. Huomaa, että joulu on ohi. Voi taas hellittää tsemppaamisessa.
Eniveis. Asiat, joille en voi mitään, on vain hyväksyttävä tai niistä on päästävä eroon tai yli.
Perhana. Tunnen sen kylmyyden jo sisällänikin !
Kun istuu päivätolkulla sisällä tai kiitää vain autolla paikasta toiseen pistämättä nokkaansa ulos, alkaa lattiapinta-ala pikkuhiljaa pienentyä seinien lähestyessä uhkaavasti. Siltikään tuo pakkanen, lumisade ja ennen kaikkea kova tuuli ei houkuttele yhtään ulkoilemaan. En voi kuvitella sellaista vaatemäärää, joka pitäisi kylmän loitolla minusta, jos nyt päättäisin lähteä ulos 'reippailemaan'.
Sisällä möllöttäessä ehtii ajatuksetkin pyöriä päässä. Laiskasti, mutta kuitenkin. Muutama teksti siellä ja tuolla on aktivoinut ne kaksi hereillä olevaa aivosolua ja niillä kahdella on ollut sitten ihan liikaa tilaa temmeltää ja ovat keksineet harmillisia kolttosia hyvän tuuleni päänmenoksi. Huomaa, että joulu on ohi. Voi taas hellittää tsemppaamisessa.
Eniveis. Asiat, joille en voi mitään, on vain hyväksyttävä tai niistä on päästävä eroon tai yli.
Perhana. Tunnen sen kylmyyden jo sisällänikin !
26.12.2009 Biodynaamista tuotantoa
Uh. Sain joulutervehdykseksi jouluista yrittiteetä.
Sisältö: anisiino, kanelibasilika, sitruunabasilika, basilika, vuoriminttu, piparminttu, pihlajanmarja, tähtianis, kardemumma, kaneli, inkivääri ja lakritsijuuri. Ja kaikki luonnonmukaisesti viljeltyjä.
Useimmiten eri tee-laaduissa tuoksu on parempi kuin maku. Tässä teessä se on oudosti toisinpäin. Tuoksu, tässä tapauksessa haju, on jotenkin makeahko. Johtuneeko lakritsijuuresta, en tiedä, mutta se ei tuoksu minun nenässäni houkuttelevalta. Makukin on mustaan ja vahvempaan vihreään teehen tottuneesta melkoisen 'pliisu'. Kuumana sitä juuri ja juuri pystyy juomaan.
On varmaankin äärettömän terveellistä.
Sisältö: anisiino, kanelibasilika, sitruunabasilika, basilika, vuoriminttu, piparminttu, pihlajanmarja, tähtianis, kardemumma, kaneli, inkivääri ja lakritsijuuri. Ja kaikki luonnonmukaisesti viljeltyjä.
Useimmiten eri tee-laaduissa tuoksu on parempi kuin maku. Tässä teessä se on oudosti toisinpäin. Tuoksu, tässä tapauksessa haju, on jotenkin makeahko. Johtuneeko lakritsijuuresta, en tiedä, mutta se ei tuoksu minun nenässäni houkuttelevalta. Makukin on mustaan ja vahvempaan vihreään teehen tottuneesta melkoisen 'pliisu'. Kuumana sitä juuri ja juuri pystyy juomaan.
On varmaankin äärettömän terveellistä.
perjantai 25. joulukuuta 2009
25.12.2009 Joulukirkkoon
Joulukirkkoon
Yks, kaks, kol, nel, viis !
Kello löi jo viisi, lapset herätkää !
Juhani ja Liisi, muuten matka jää !
Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.
Vasta ruunan reessä silmät aukeaa —
siin' on silmäin eessä synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taaveti ja Tiina, nouskaa kannoille !
Mäen rinteen alla talo törröttää,
joka ikkunalla kaksi kynttilää.
Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois !
Tällä kirkkotiellä aina olla vois !
Sävel R. Raala, sanat Immi Hellén.
Kuinka moni oli tänä aamuna joulukirkossa ? Täti oli. Kello 7 siellä tikkana kuuntelemassa Jumalan sanaa.
Olipa suorastaan jumalaton aika ryömiä ylös lämpimän peiton alta ja kammeta itsensä ulos yön selkään silloin, kun mikään muu elävä olento ei vielä korvaansa lotkauta tai eväänsä heilauta, mutta jos perinteinen jouluyön messu jää väliin, on kehitettävä uusia perinteitä. Enkä siellä sitten kuitenkaan ollut yksin. En läheskään. Myös muita kurjia syntisiä, maanmatosia, oli luikerrellut paikalle. Katsokaapa vaikka tästä todistusta.
Yks, kaks, kol, nel, viis !
Kello löi jo viisi, lapset herätkää !
Juhani ja Liisi, muuten matka jää !
Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.
Vasta ruunan reessä silmät aukeaa —
siin' on silmäin eessä synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taaveti ja Tiina, nouskaa kannoille !
Mäen rinteen alla talo törröttää,
joka ikkunalla kaksi kynttilää.
Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois !
Tällä kirkkotiellä aina olla vois !
Sävel R. Raala, sanat Immi Hellén.
Kuinka moni oli tänä aamuna joulukirkossa ? Täti oli. Kello 7 siellä tikkana kuuntelemassa Jumalan sanaa.
Olipa suorastaan jumalaton aika ryömiä ylös lämpimän peiton alta ja kammeta itsensä ulos yön selkään silloin, kun mikään muu elävä olento ei vielä korvaansa lotkauta tai eväänsä heilauta, mutta jos perinteinen jouluyön messu jää väliin, on kehitettävä uusia perinteitä. Enkä siellä sitten kuitenkaan ollut yksin. En läheskään. Myös muita kurjia syntisiä, maanmatosia, oli luikerrellut paikalle. Katsokaapa vaikka tästä todistusta.
torstai 24. joulukuuta 2009
Luuk. 2: 1-14
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn,
että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.
Tämä verollepano oli ensimmäinen
ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.
Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon,
kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista
ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin,
sillä hän kuului Daavidin sukuun.
Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa,
joka odotti lasta.
Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika
ja hän synnytti pojan, esikoisensa.
Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen,
koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona
vartioimassa laumaansa.
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.
Pelko valtasi paimenet,
mutta enkeli sanoi heille:
"Älkää pelätkö!
Minä ilmoitan teille ilosanoman,
suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.
Hän on Kristus, Herra.
Tämä on merkkinä teille:
te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko,
joka ylisti Jumalaa sanoen:
- Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Tämä on pyhä evankeliumi.
että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.
Tämä verollepano oli ensimmäinen
ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.
Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon,
kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista
ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin,
sillä hän kuului Daavidin sukuun.
Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa,
joka odotti lasta.
Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika
ja hän synnytti pojan, esikoisensa.
Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen,
koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona
vartioimassa laumaansa.
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.
Pelko valtasi paimenet,
mutta enkeli sanoi heille:
"Älkää pelätkö!
Minä ilmoitan teille ilosanoman,
suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.
Hän on Kristus, Herra.
Tämä on merkkinä teille:
te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko,
joka ylisti Jumalaa sanoen:
- Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Tämä on pyhä evankeliumi.
24.12.2009 Siellä jossain
Tänään tulkoon joulun rauha
joka kylään, kaupunkiin.
Tulkoon rauha joka kotiin,
yksinäisiin sydämiin.
Tulkoon pettyneiden luokse
joulun rauha suloinen.
Tulkoon rauha. Seimen lapsi,
sinä itse annat sen.
joka kylään, kaupunkiin.
Tulkoon rauha joka kotiin,
yksinäisiin sydämiin.
Tulkoon pettyneiden luokse
joulun rauha suloinen.
Tulkoon rauha. Seimen lapsi,
sinä itse annat sen.
Toivotan kaikille oikein rauhallista ja siunattua joulunaikaa.
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Yöjuna Tampereelle
Mikä on perversion huippu ?
- Ex-Jokerifani ihastuu turkulaiseen, joka asuu Tampereella.
- Ex-Jokerifani ihastuu turkulaiseen, joka asuu Tampereella.
23.12.2009 On syntynyt Herra
On syntynyt Herra Vapahtaja,
mutt' paikkana hälle oljet on vaan.
Sai syntyä vuoksi syntiemme
myös kantaakseen taakat puolestamme.
Jos hänelle uskot elämäsi,
on taivaassa ikuinen kotisi.
On syntynyt Herra Vapahtaja,
se joulussa suurin on sanoma.
mutt' paikkana hälle oljet on vaan.
Sai syntyä vuoksi syntiemme
myös kantaakseen taakat puolestamme.
Jos hänelle uskot elämäsi,
on taivaassa ikuinen kotisi.
On syntynyt Herra Vapahtaja,
se joulussa suurin on sanoma.
tiistai 22. joulukuuta 2009
Sameaa tekstiä
Olen viime aikoina huomannut, että kirjoitan epäselvästi. Enkä tarkoita tuolla nyt mitään kirjoitusvihreitä, vaan ihan sisältöä. Kirjoittelen mitä sattuu. Käytän vääriä aikamuotoja, vääriä konjunktioita yms. Lisäksi jätän sanoja välistä pois kuvitellen, että lukija osaa lisätä ne sinne omasta päästään. No, ihan näin pitkällä ei vielä telepatian tiellä olla, joten tulee siis väkisinkin väärinymmärryksiä, kun tekstejäni lukee. Oma vikani.
Tunnustan, että se on ihan puhdasta laiskuutta. On vain niin paljon sanottavaa, joten yritän lyhentää lauseita, ettei viesteistä venyisi kilometrin mittaisia. Ja sitten menen ojasta allikkoon ja saan selitellä ja oikoa aikaisemmin kirjoittamiani. Olen vain niin pirun laveasanainen, sekä suullisesti että kirjallisesti, että pelkään vain jaarittelevani jonninjoutavia niin, että toiset nääntyvät sanavyöryn alle.
Mutta en kyllä ole ainoa, joka kirjoittaa sameasti. Huomaan lukevani tekstejä niin, että näen niissä useampia merkityksiä, joita sitten pohdin ja ihmettelen. Tai sitten kirjoittaja tekee sen tarkoituksella. Ehkä se ei olekaan sameutta, vaan tehokeino.
Välillä ajattelen asioita erittäin mutkikkaasti ja siksi olisikin kai parempi, että saisin ajatukset valmiiksi pureskeltuina helpommin nieltävinä pikkuannoksina, muuten tikahdun niihin solmukimppuihin, jotka niistä itse päässäni muodostan. Ihan siis ilman mitään vihjauksia tai kaksoismerkityksiä, sellaisenaan au naturel.
Tai ehkä ne ovatkin jo sellaisia, mutta vikaa on vastaanottimessa.
Tunnustan, että se on ihan puhdasta laiskuutta. On vain niin paljon sanottavaa, joten yritän lyhentää lauseita, ettei viesteistä venyisi kilometrin mittaisia. Ja sitten menen ojasta allikkoon ja saan selitellä ja oikoa aikaisemmin kirjoittamiani. Olen vain niin pirun laveasanainen, sekä suullisesti että kirjallisesti, että pelkään vain jaarittelevani jonninjoutavia niin, että toiset nääntyvät sanavyöryn alle.
Mutta en kyllä ole ainoa, joka kirjoittaa sameasti. Huomaan lukevani tekstejä niin, että näen niissä useampia merkityksiä, joita sitten pohdin ja ihmettelen. Tai sitten kirjoittaja tekee sen tarkoituksella. Ehkä se ei olekaan sameutta, vaan tehokeino.
Välillä ajattelen asioita erittäin mutkikkaasti ja siksi olisikin kai parempi, että saisin ajatukset valmiiksi pureskeltuina helpommin nieltävinä pikkuannoksina, muuten tikahdun niihin solmukimppuihin, jotka niistä itse päässäni muodostan. Ihan siis ilman mitään vihjauksia tai kaksoismerkityksiä, sellaisenaan au naturel.
Tai ehkä ne ovatkin jo sellaisia, mutta vikaa on vastaanottimessa.
22.12.2009 Mwokozi Yesu
Mwokozi Yesu amezaliwa
katika mji wa Betlehemu.
Alizaliwa ili aweze
kutuokoa katika dhambi.
Tumpokeeni Mwokozi Yesu
ili aweze kutuokoa.
katika mji wa Betlehemu.
Alizaliwa ili aweze
kutuokoa katika dhambi.
Tumpokeeni Mwokozi Yesu
ili aweze kutuokoa.
maanantai 21. joulukuuta 2009
Stressijyrsijä
Oikeassa silmässä on nykinyt jo pidemmän aikaa. Elohiiri on ollut kiusallisen vilkas ja se on ärsyttänyt minua suunnattomasti.
Stressistä, mistäpä muustakaan. Osaan senkin kohdentaa, mistä se stressi on tullut. Se oli se yksi perhanan Mäkelä. Mutta nyt se on taaksejäänyttä elämää. Ainakin toistaiseksi. Vähintään täksi vuodeksi. Katsotaan sitten tammikuussa uudestaan, missä Mäksyn kanssa mennään, mutta nyt en uhraa tyypille ajatuksen mureenaakaan. Adios !
Ja hiirikin on hävinnyt. Ainakin toistaiseksi.
Stressistä, mistäpä muustakaan. Osaan senkin kohdentaa, mistä se stressi on tullut. Se oli se yksi perhanan Mäkelä. Mutta nyt se on taaksejäänyttä elämää. Ainakin toistaiseksi. Vähintään täksi vuodeksi. Katsotaan sitten tammikuussa uudestaan, missä Mäksyn kanssa mennään, mutta nyt en uhraa tyypille ajatuksen mureenaakaan. Adios !
Ja hiirikin on hävinnyt. Ainakin toistaiseksi.
21.12.2009 Lahjavinkki
Nopealle puikkoilijalle viimehetken lahjavinkki.
Vääristääkö kuva jotenkin, kun mun mielestä toi oksa näyttää vähän lyhyeltä...?
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Kiikissa kuin kiiski koukussa
Eilen illalla tein itselleni drinksun. Itseasiassa kaksi, mutta kun molemmat olivat ns. kilttejä drinksuja eli alkopitoisuudeltaan vain puolikkaita, niin join kuitenkin vain yhden. Tulihan tämä nyt kaikille varmasti selväksi ?
En yleensä juo mitään sekoituksia ja happopitoisia miksereitä inhoan, vissyä lukuunottamatta, kaikkia. Paitsi yhtä, jonka olin autuaasti unohtanut, koska en ole sitä ikuisuuksiin, tai ainakaan 1,5 vuoteen, juonut. Tonicia.
Join siis giniä tonicilla. "Giniä Kölnissä." Sisäpiirijuttu. Niin, siis Gin -nimistä alkoholivalmistetta, en sitä kuningattaren juomaa merkkiä, vaan ihan aitoa Eestiläistä tavaraa, ja Tonic -nimistä happopitoista virvoketta. Ai, että, olipa namia. Hörps.
Ja nyt tekee koko ajan mieli sitä tonicia ihan sellaisenaan. Tosin se on ehkä hieman liian makeaa sellaisenaan, joten lisäsin siihen lorauksen vissyä. 3/4 tonicia ja 1/4 vissyä. A vot !
En yleensä juo mitään sekoituksia ja happopitoisia miksereitä inhoan, vissyä lukuunottamatta, kaikkia. Paitsi yhtä, jonka olin autuaasti unohtanut, koska en ole sitä ikuisuuksiin, tai ainakaan 1,5 vuoteen, juonut. Tonicia.
Join siis giniä tonicilla. "Giniä Kölnissä." Sisäpiirijuttu. Niin, siis Gin -nimistä alkoholivalmistetta, en sitä kuningattaren juomaa merkkiä, vaan ihan aitoa Eestiläistä tavaraa, ja Tonic -nimistä happopitoista virvoketta. Ai, että, olipa namia. Hörps.
Ja nyt tekee koko ajan mieli sitä tonicia ihan sellaisenaan. Tosin se on ehkä hieman liian makeaa sellaisenaan, joten lisäsin siihen lorauksen vissyä. 3/4 tonicia ja 1/4 vissyä. A vot !
20.12.2009 Pähkähullua kilpavarustelua
Vaihdoin eilen myöhään pari sanasta erään henkilön kanssa. Joka sanailu johti siihen, että vielä pimeässä peiton alla naureskelin miesten aivoituksia, kun sille päälle sattuvat.
Moni on varmasti huomannut, että huumorintajuni on kyseenalainen, vähintäänkin omalaatuinen, joskus jopa täysin kieroutunut. Tosiasia vain on, että erittäin monet asiat naurattavat minua, vaikkeivät ne ehkä ihan kaikkia naisia naurattaisikaan. Tuo kuulemani todistus siitä, että miehet todellakin ovat ikuisia pikkupoikia vielä harmaapäisinä vanhuksinakin, nauratti erityisesti ja olisin niin mielelläni ollut sitä järjettömyyttä paikan päällä todistamassa. Onneksi kuvat kertoivat enemmän kuin sanat, kun en aluksi meinannut uskoa todeksi koko juttua.
Tuosta sain vain vahvistusta jo ennestäänkin timantinkovalle käsitykselleni siitä, että naiset ja miehet ovat aivan eri tavalla rakennetut, puhuttiinpa nyt sitten ihan mistä elämänalueesta tahansa. Ja Luojalle kiitos siitä, sillä vain ja ainoastaan sen ansiosta olen saanut nauraa tämän viikonlopun aikana itseni lähes henkihieveriin useammankin kerran.
Miesten tapa ajatella johtaa suoraan siihen vastauksen, miksi suurin osa (älyttömistä) keksinnöistä on juuri miesten kehittelemiä. Ihan vain hihasta ravistettuna voin mainita esimerkkinä sähkövasaran.
Ensi miettimällä en pysty keksimään, miten sähkövasara olisi oleellisesti parempi kuin tavallinen manuaalinen versio. En kyllä toisellakaan miettimisellä. Vaikka voin rehellisesti sanoa omistavani erittäin vilkkaan ja tuotteliaan mielikuvituksen, välillä vähän liiankin, niin jotenkin on hankala kuvitella sähkökäyttöistä vasaraa työssään. Tämä on nyt sitten tietysti sitä naisellista vajavaisuuttani ja todistus taasen sen puolesta, että ne ovatkin naiset, joilla on ne putkiaivot ja miehillä puolestaan ne vappukeksimäiset rasva+vesi -klöntit.
Josta pääsenkin kopukansiltaa siihen, että aina oppii uutta, kun jaksaa kuunnella. Loogista, vai mitä. Opin tällä viikolla esim. sen, että vaikka ihmisen aivot ovat vain 2 % ihmisen painosta, niin ne kuluttavat kuitenkin 25 % kuluttamastamme energiasta. Huisia, eikö totta ? Ja jos emme syö, niin ajattelutoimintakin pysähtyy. Jossain vaiheessa ainakin.
Ulkona on kovin kova tuuli. Meren äärellä se on kuulemma yltynyt aivan myrskyksi asti. Helppo uskoa. Hrrr. Nyt äkkiä lisää vihreää teetä. Se on erittäin hyväksi aivoille. Putki -sellaisille.
Moni on varmasti huomannut, että huumorintajuni on kyseenalainen, vähintäänkin omalaatuinen, joskus jopa täysin kieroutunut. Tosiasia vain on, että erittäin monet asiat naurattavat minua, vaikkeivät ne ehkä ihan kaikkia naisia naurattaisikaan. Tuo kuulemani todistus siitä, että miehet todellakin ovat ikuisia pikkupoikia vielä harmaapäisinä vanhuksinakin, nauratti erityisesti ja olisin niin mielelläni ollut sitä järjettömyyttä paikan päällä todistamassa. Onneksi kuvat kertoivat enemmän kuin sanat, kun en aluksi meinannut uskoa todeksi koko juttua.
Tuosta sain vain vahvistusta jo ennestäänkin timantinkovalle käsitykselleni siitä, että naiset ja miehet ovat aivan eri tavalla rakennetut, puhuttiinpa nyt sitten ihan mistä elämänalueesta tahansa. Ja Luojalle kiitos siitä, sillä vain ja ainoastaan sen ansiosta olen saanut nauraa tämän viikonlopun aikana itseni lähes henkihieveriin useammankin kerran.
Miesten tapa ajatella johtaa suoraan siihen vastauksen, miksi suurin osa (älyttömistä) keksinnöistä on juuri miesten kehittelemiä. Ihan vain hihasta ravistettuna voin mainita esimerkkinä sähkövasaran.
Ensi miettimällä en pysty keksimään, miten sähkövasara olisi oleellisesti parempi kuin tavallinen manuaalinen versio. En kyllä toisellakaan miettimisellä. Vaikka voin rehellisesti sanoa omistavani erittäin vilkkaan ja tuotteliaan mielikuvituksen, välillä vähän liiankin, niin jotenkin on hankala kuvitella sähkökäyttöistä vasaraa työssään. Tämä on nyt sitten tietysti sitä naisellista vajavaisuuttani ja todistus taasen sen puolesta, että ne ovatkin naiset, joilla on ne putkiaivot ja miehillä puolestaan ne vappukeksimäiset rasva+vesi -klöntit.
Josta pääsenkin kopukansiltaa siihen, että aina oppii uutta, kun jaksaa kuunnella. Loogista, vai mitä. Opin tällä viikolla esim. sen, että vaikka ihmisen aivot ovat vain 2 % ihmisen painosta, niin ne kuluttavat kuitenkin 25 % kuluttamastamme energiasta. Huisia, eikö totta ? Ja jos emme syö, niin ajattelutoimintakin pysähtyy. Jossain vaiheessa ainakin.
Ulkona on kovin kova tuuli. Meren äärellä se on kuulemma yltynyt aivan myrskyksi asti. Helppo uskoa. Hrrr. Nyt äkkiä lisää vihreää teetä. Se on erittäin hyväksi aivoille. Putki -sellaisille.
lauantai 19. joulukuuta 2009
Pieni myönnytys
Jouduin tekemään pienen myönnytyksen niin kovasti inhoamalleni Lärvikirjalle. Pahus.
Laiskuuttani en jaksanut lähteä sen enempää kaivelemaan vanhoja, vaan menin yli siitä, missä aita oli paskana. Eli suuntasin FB:iin, koska tiesin löytäväni sieltä tarvitsemani. Valokuvan.
Tuijottelin sitä hyvinkin 10 minuuttia ja vaivuin kaikennäköisiin klo 20.30 unelmiin. Muistelin menneitä ja haaveilin tulevista. Pehmeyttä, lämpöä, kovuutta. Ääntä, kosketusta, tuoksua. Hymyä, naurua, murretta. Kiihkeyttä. Halua.
Miten voi toinen silmä hymyillä ja toinen olla surumielinen ? Samaan aikaan.
Laiskuuttani en jaksanut lähteä sen enempää kaivelemaan vanhoja, vaan menin yli siitä, missä aita oli paskana. Eli suuntasin FB:iin, koska tiesin löytäväni sieltä tarvitsemani. Valokuvan.
Tuijottelin sitä hyvinkin 10 minuuttia ja vaivuin kaikennäköisiin klo 20.30 unelmiin. Muistelin menneitä ja haaveilin tulevista. Pehmeyttä, lämpöä, kovuutta. Ääntä, kosketusta, tuoksua. Hymyä, naurua, murretta. Kiihkeyttä. Halua.
Miten voi toinen silmä hymyillä ja toinen olla surumielinen ? Samaan aikaan.
Ihana yksinäisyys
Olen yksin, mutten yksinäinen. Nautin täysinäisillä rinnoilla.
Ollessani yksin kotona, saan aikaiseksi huomattavasti enemmän kuin silloin, jos talossa on muita eläviä olentoja lisäkseni. Luulisi, että kun vihdoin saa sitä omaa aikaa vain olla ja nauttia omasta ihanasta seurastaan, niin silloin heittäytyisi sohvalle potslojo, laittaisi stesseistä sitä ihan omanmaun mukaista musiikkia, lukisi Vuorisen kirjaa ja söisi pistaasipähkinöitä oluen kera. Mutta ei. Tai kyllähän tuonkin tietysti teen, mutta vasta vähän myöhemmin. Nyt SIIVOTAAN !!
Pyykinpesua, imurointia, mattojen pesua, ruuanlaittoa, lattioiden pyyhkimistä ja yleistä paikkojen järjestelyä. Ihanaa, kun näkee kädenjälkensä heti ja välittömästi. Tiedossa on lisäksi vielä mukavaa lahjojen paketointia kera joululaulujen ja Disaronnolla terästetyn glögin. Tädin taivas !
Harmi, ettei tähän aikaan vuodesta kulje mitään solttupoikia ovilla keräyslistojen kanssa. Olisipa ollut heille kerrankin jotain ihmettemistä, kun olisivat yllättäneet tädin imurinvarresta päällään vain sisäpuukengät, alusvaatteet ja kaula-aukoltaan erittäin, ERITTÄIN antelias lyhythihainen ja muutenkin ällistyttävän lyhyt trikoomekko.
"And here's to you, Mrs. Robinson
Jesus loves you more than you will know (Wo, wo, wo)
God bless you please, Mrs. Robinson
Heaven holds a place for those who pray
(Hey, hey, hey...hey, hey, hey)"
Ollessani yksin kotona, saan aikaiseksi huomattavasti enemmän kuin silloin, jos talossa on muita eläviä olentoja lisäkseni. Luulisi, että kun vihdoin saa sitä omaa aikaa vain olla ja nauttia omasta ihanasta seurastaan, niin silloin heittäytyisi sohvalle potslojo, laittaisi stesseistä sitä ihan omanmaun mukaista musiikkia, lukisi Vuorisen kirjaa ja söisi pistaasipähkinöitä oluen kera. Mutta ei. Tai kyllähän tuonkin tietysti teen, mutta vasta vähän myöhemmin. Nyt SIIVOTAAN !!
Pyykinpesua, imurointia, mattojen pesua, ruuanlaittoa, lattioiden pyyhkimistä ja yleistä paikkojen järjestelyä. Ihanaa, kun näkee kädenjälkensä heti ja välittömästi. Tiedossa on lisäksi vielä mukavaa lahjojen paketointia kera joululaulujen ja Disaronnolla terästetyn glögin. Tädin taivas !
Harmi, ettei tähän aikaan vuodesta kulje mitään solttupoikia ovilla keräyslistojen kanssa. Olisipa ollut heille kerrankin jotain ihmettemistä, kun olisivat yllättäneet tädin imurinvarresta päällään vain sisäpuukengät, alusvaatteet ja kaula-aukoltaan erittäin, ERITTÄIN antelias lyhythihainen ja muutenkin ällistyttävän lyhyt trikoomekko.
"And here's to you, Mrs. Robinson
Jesus loves you more than you will know (Wo, wo, wo)
God bless you please, Mrs. Robinson
Heaven holds a place for those who pray
(Hey, hey, hey...hey, hey, hey)"
19.12.2009 Kuona nousee pintaan
Vuoden takaiset paskat nousivat mieleen. Salakavalasti ja täysin puun takaan. Näytän niille keskaria, en todellakaan aio jäädä niihin rypemään enää ikinä. Aion keskittyä lähes vuoden takaisiin hyviin asioihin. Ja tuleviin.
9-10-18-19-26
27
9-10-18-19-26
27
perjantai 18. joulukuuta 2009
18.12.2009 Pöytätuppea Pohjois-Suomessa
Oletko koskaan pelannut Pöytätuppea ? Kakarana tätä pelattiin kaiket kesät, kun olin serkkujeni luona kesälomaa viettämässä. Tekstin mukaan sitä pelataan pääasiassa Pohjois-Suomessa ja saatan helposti uskoa tämän väitteen, koska kukaan, jolta olen tätä peliä tiedustellut, ei tunnu tuntevan sitä. Vai johtuuko se kenties siitä, että olen aina kysynyt, että "osaatko pelata ramia ja noloa" eikä tuo ole pelin oikea nimitys. Me penskat emme vain sitä oikeaa nimeä tienneet.
En ole sitä peliä pelannut vuosikymmeniin enkä siitä juuri mitään enää muista, mutta sen muistan, että ramin pelaaminen oli helpompaa kuin nolon. Pelasimme siis lähes aina ramia. Ja hauskaa oli !
En ole sitä peliä pelannut vuosikymmeniin enkä siitä juuri mitään enää muista, mutta sen muistan, että ramin pelaaminen oli helpompaa kuin nolon. Pelasimme siis lähes aina ramia. Ja hauskaa oli !
torstai 17. joulukuuta 2009
17.12.2009 Vain vartillinen vuotta
15 päivää tätä vuotta jäljellä. Siinä on 14 liikaa, vaikka niistä vain 3 on työpäiviä.
Minulla on 1 työ, jonka tekemistä olen siirtänyt viikosta toiseen ilman mitään syytä. "Jätä tänään tekemättä se, minkä voit siirtää huomiseen." Olen saamaton ja laiska ja nyt loppuu aika, joten se on pakko tehdä, etten löydä sitä edestäni vielä vuonna 2010. Se olisi surkea alku vuodelle. Tai ainakin pirun tylsä.
Uh, en jaksa miettiä tuollaisia. Haukotuttaa.
Minulla on 1 työ, jonka tekemistä olen siirtänyt viikosta toiseen ilman mitään syytä. "Jätä tänään tekemättä se, minkä voit siirtää huomiseen." Olen saamaton ja laiska ja nyt loppuu aika, joten se on pakko tehdä, etten löydä sitä edestäni vielä vuonna 2010. Se olisi surkea alku vuodelle. Tai ainakin pirun tylsä.
Uh, en jaksa miettiä tuollaisia. Haukotuttaa.
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
16.12.2009 Vihdoinkin seksiuni !
Tämä loppuvuosi on ollut niin stressin- ja kiireentäyteistä aikaa, ettei tässä ole paljon unia ehtinyt katselemaan lukuunottamatta niitä kahta painajaista, jotka liittyivät harrastesyksyn loppuhuipennukseen molemmat ja joista molemmista heräsin nyyhkyttäen. Mutta nyt osui kohdalle vihdoinkin sellainen uni, jota olisi voinut katsella vähän pidempäänkin ! Seksiä !
Tai siis muistaakseni oli seksiäkin. Perhana, kun on niin huono muisti muutenkin ja unien kanssa se nyt on vielä hankalampaa muistaa niitä aamulla. Oli siinä sen verran seksiä kumminkin, että tällainen täti-ihminen voi siitä riemastua.
Oli paljasta ihoa minulla ja 'Eräälläkin'. Näkyi mela (oho !) ja pimppi (!). Nukuttiin tiukasti lusikassa, alasti tietysti. Liikettäkin näkyi jonkin verran, jossain ja jonkinlaista. Harmillista oli, että olin unohtanut vahata menopelin eli se oli jäänyt ns. kesannolle ts. luonnontilaan. Hitto. Unessakin se osasi harmittaa.
*huokaus* Toiveuni, luonnollisestikin.
Tai siis muistaakseni oli seksiäkin. Perhana, kun on niin huono muisti muutenkin ja unien kanssa se nyt on vielä hankalampaa muistaa niitä aamulla. Oli siinä sen verran seksiä kumminkin, että tällainen täti-ihminen voi siitä riemastua.
Oli paljasta ihoa minulla ja 'Eräälläkin'. Näkyi mela (oho !) ja pimppi (!). Nukuttiin tiukasti lusikassa, alasti tietysti. Liikettäkin näkyi jonkin verran, jossain ja jonkinlaista. Harmillista oli, että olin unohtanut vahata menopelin eli se oli jäänyt ns. kesannolle ts. luonnontilaan. Hitto. Unessakin se osasi harmittaa.
*huokaus* Toiveuni, luonnollisestikin.
tiistai 15. joulukuuta 2009
15.12.2009 Juristi-vitsi
Etsin yhtä tiettyä netistä, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin näitä lisää.
Naiset-suomi-Naiset -sanakirja
Se on ihan sun päätös = eihän asiaan ole kuin yksi ratkaisu, ja sen pitäis olla sullekin selvä
Tee sä mitä tahdot = kosto on kauhea
Meidän pitäis puhua = mä aion nyt avautua ja sä kuuntelet
Siitä vaan, senkun menet = älä lähde
En mä ole loukkaantunut = tietenkin mä olen loukkaantunut, ääliö
Oletpas sä tänään huomaavainen = onko tänään seksipäivä?
Vähennetään romanttisesti valoja = olen ihan jumalattoman turvoksissa
Onpas tää keittiö epäkäytännöllinen = ostin uuden keittiön, se pitää asentaa huomenna
Mitäs jos hankittais uudet verhot = ..ja huonekalut ja maalataan makuuhuone
Mä kuulin jotain melua = sä olit melkein nukahtanut ja mua ei vielä väsytä
Mä rakastan sua ihan hirveästi = meillä on tyttöjen lomareissu tiedossa
Oonkohan mä lihonut ? = kato nyt miten hyvännäköinen mä olen
En mä mitään huuda = totta ******* huudan, kun mulla on hyvä syy
Tottakai = kyllä tai ei
Ei = kyllä tai ei
Niin kai = ei
Ihan miten vaan = ei
Naiset-suomi-Naiset -sanakirja
Se on ihan sun päätös = eihän asiaan ole kuin yksi ratkaisu, ja sen pitäis olla sullekin selvä
Tee sä mitä tahdot = kosto on kauhea
Meidän pitäis puhua = mä aion nyt avautua ja sä kuuntelet
Siitä vaan, senkun menet = älä lähde
En mä ole loukkaantunut = tietenkin mä olen loukkaantunut, ääliö
Oletpas sä tänään huomaavainen = onko tänään seksipäivä?
Vähennetään romanttisesti valoja = olen ihan jumalattoman turvoksissa
Onpas tää keittiö epäkäytännöllinen = ostin uuden keittiön, se pitää asentaa huomenna
Mitäs jos hankittais uudet verhot = ..ja huonekalut ja maalataan makuuhuone
Mä kuulin jotain melua = sä olit melkein nukahtanut ja mua ei vielä väsytä
Mä rakastan sua ihan hirveästi = meillä on tyttöjen lomareissu tiedossa
Oonkohan mä lihonut ? = kato nyt miten hyvännäköinen mä olen
En mä mitään huuda = totta ******* huudan, kun mulla on hyvä syy
Tottakai = kyllä tai ei
Ei = kyllä tai ei
Niin kai = ei
Ihan miten vaan = ei
maanantai 14. joulukuuta 2009
Tavaratalot mukaan ilmastotalkoisiin
Ei, juma ! Siis mieletön idea !
Olin tänään eräässä isossa tavaratalossa joulumuorin asioilla. Pelkkä ajatuskin ensinnäkin kiristää hermo-osastolla, jos ei ole muistanut jättää niitä narikkaan ostoskierroksen ajaksi, ja toiseksikin nostaa lämpötilaa lähinnä pääosastolla, mutta myös muualla kropassa.
No, hikihän siellä tuli. Eikä ihan mikään pieni hiki tullutkaan. Kirjaimellisesti ja valehtelematta selkää pitkin norui hikikarpaloita jo alta 15 minuutin, kun kiersin kehää etsien tiettyä osastoa. Joka luonnollisestikin oli ihan toisessa kerroksessa, kuin mistä sitä etsin. Toisessa kädessä roikkui sisälyhty, joka oli salakavalasti esittänyt ulkolyhtyä valintaa tehdessäni, mutta se onkin jo ihan toinen juttu, ja toisessa ostoskori, jossa oli jo jotain pientä säkkiin sullottavaa. Toisella olkapäällä roikkui laukku, mallia Muumimamma, ja toisella puoliksi riisuttu talvitakki. Ja silti noin puolittaisessa ulkoasussakin oli siellä ihan helvatan kuuma !
Siis. On 'talvi'. Tai no, nyt on kyllä ihan rehellinen talvi ja siitä johtuen ihmisillä onkin ihan pirusti rompetta päällä, ettei ahteri jäätyisi ulkona. Mutta kun menee sisälle johonkin liikkeeseen/ tavarataloon, niin jo tuulikaapissa puhaltaa ihan järjettömän kuumaa ilmaa hameen alle ! Sillä siunaamalla sekunnilla on uhkaava persejäätyminen selätetty ja huokoset muuallakin ruumiissa alkavat availla terälehtiään valmina valuttamaan mahlaansa. Elikkäs hikeä. Ja siihen kun vielä hetken kiertelee sisätiloissa ja tuskailee sitä, ettei tullut sittenkään tehtyä sitä muistilistaa, mitä se Maija nyt niistä LPS:sta halusi ja mikä oli se DS, jota Matilla ei vielä ollut, niin jo kohta on kuin uitettu koira ja kylpee tuskan ym. hiessä.
Josta pääsenkin varsinaiseen kuningatar-ajatukseeni eli siihen, että nyt talviaikaan, ja etenkin ja varsinkin näin joulun alla, tavaratalojen pitäisi kylmän viileästi (!!) säätää sisälämpötilojaan reilusti alaspäin. Säästyisi sähköä ja mikä vielä tärkeämpää, hermoja. Olisi vähemmän hikisiä ja kärttysiä asiakkaita. Myyjille vain pitkähihaiset paidat päälle ja siihen vielä slipoverit (rakastan tota sanaa !), jotta heille ei tule kylmä. Tänäänkin katselin, kun ko. tavaratalon myyjät kaikki järjestään oli puettu t-paitoihin. No, heillä oli varmasti kaikkien työehtosopimusten mukaiset työolot, asiakkaiden viihtyvyydestä viis.
Ja sellainen asiakas, joka ei tuskaile oman tukalan olonsa kanssa, jaksaa kierrellä kauemmin liikkeessä ja tehdä niitä mahdollisia ja mahdottomia heräteostoksia. Eli kaupan omistajalle siitä tulisi kaksinkertainen hyöty, jos lämpötiloja laskettaisiin. Säästyy sähköä ja lasku on siten pienempi sillä suunnalla ja sitten asiakkaat jaksavat shoppailla pidempää, joten lasku on puolestaan suurempi sillä taholla. Näinhän sitä bisnistä tehdään, vaiko mitä ?
Ihan saa vapaasti käyttää ideaa ilman mitään lisäkustannuksia. Minähän suorastaan vaadin käyttämään sitä !
j.k. Aivan turha muuten tulla sanomaan, että tämä olisi jo muka tehty. Ei ole. Ne t-paidat todistivat sen.
Olin tänään eräässä isossa tavaratalossa joulumuorin asioilla. Pelkkä ajatuskin ensinnäkin kiristää hermo-osastolla, jos ei ole muistanut jättää niitä narikkaan ostoskierroksen ajaksi, ja toiseksikin nostaa lämpötilaa lähinnä pääosastolla, mutta myös muualla kropassa.
No, hikihän siellä tuli. Eikä ihan mikään pieni hiki tullutkaan. Kirjaimellisesti ja valehtelematta selkää pitkin norui hikikarpaloita jo alta 15 minuutin, kun kiersin kehää etsien tiettyä osastoa. Joka luonnollisestikin oli ihan toisessa kerroksessa, kuin mistä sitä etsin. Toisessa kädessä roikkui sisälyhty, joka oli salakavalasti esittänyt ulkolyhtyä valintaa tehdessäni, mutta se onkin jo ihan toinen juttu, ja toisessa ostoskori, jossa oli jo jotain pientä säkkiin sullottavaa. Toisella olkapäällä roikkui laukku, mallia Muumimamma, ja toisella puoliksi riisuttu talvitakki. Ja silti noin puolittaisessa ulkoasussakin oli siellä ihan helvatan kuuma !
Siis. On 'talvi'. Tai no, nyt on kyllä ihan rehellinen talvi ja siitä johtuen ihmisillä onkin ihan pirusti rompetta päällä, ettei ahteri jäätyisi ulkona. Mutta kun menee sisälle johonkin liikkeeseen/ tavarataloon, niin jo tuulikaapissa puhaltaa ihan järjettömän kuumaa ilmaa hameen alle ! Sillä siunaamalla sekunnilla on uhkaava persejäätyminen selätetty ja huokoset muuallakin ruumiissa alkavat availla terälehtiään valmina valuttamaan mahlaansa. Elikkäs hikeä. Ja siihen kun vielä hetken kiertelee sisätiloissa ja tuskailee sitä, ettei tullut sittenkään tehtyä sitä muistilistaa, mitä se Maija nyt niistä LPS:sta halusi ja mikä oli se DS, jota Matilla ei vielä ollut, niin jo kohta on kuin uitettu koira ja kylpee tuskan ym. hiessä.
Josta pääsenkin varsinaiseen kuningatar-ajatukseeni eli siihen, että nyt talviaikaan, ja etenkin ja varsinkin näin joulun alla, tavaratalojen pitäisi kylmän viileästi (!!) säätää sisälämpötilojaan reilusti alaspäin. Säästyisi sähköä ja mikä vielä tärkeämpää, hermoja. Olisi vähemmän hikisiä ja kärttysiä asiakkaita. Myyjille vain pitkähihaiset paidat päälle ja siihen vielä slipoverit (rakastan tota sanaa !), jotta heille ei tule kylmä. Tänäänkin katselin, kun ko. tavaratalon myyjät kaikki järjestään oli puettu t-paitoihin. No, heillä oli varmasti kaikkien työehtosopimusten mukaiset työolot, asiakkaiden viihtyvyydestä viis.
Ja sellainen asiakas, joka ei tuskaile oman tukalan olonsa kanssa, jaksaa kierrellä kauemmin liikkeessä ja tehdä niitä mahdollisia ja mahdottomia heräteostoksia. Eli kaupan omistajalle siitä tulisi kaksinkertainen hyöty, jos lämpötiloja laskettaisiin. Säästyy sähköä ja lasku on siten pienempi sillä suunnalla ja sitten asiakkaat jaksavat shoppailla pidempää, joten lasku on puolestaan suurempi sillä taholla. Näinhän sitä bisnistä tehdään, vaiko mitä ?
Ihan saa vapaasti käyttää ideaa ilman mitään lisäkustannuksia. Minähän suorastaan vaadin käyttämään sitä !
j.k. Aivan turha muuten tulla sanomaan, että tämä olisi jo muka tehty. Ei ole. Ne t-paidat todistivat sen.
Pax
Kunnia Jumalalle korkeuksissa.
Maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa.
Olen rauhoittunut taasen. Mikä voisikaan olla rauhoittavampaa ja ihanampaa kylmänä ja pimeänä pakkasyönä kuin takassa iso kasa punaisina hehkuvia hiiliä ja hiljaisuus ? Lämpimät varpaat toisten lämpimien varpaiden kaverina saman peiton alla, sormet kietoutuneina toisiinsa. Läheisyys.
Minä annan teille uuden käskyn:
rakastakaa toisianne !
Niin kuin minä olen rakastanut teitä.
Maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa.
Olen rauhoittunut taasen. Mikä voisikaan olla rauhoittavampaa ja ihanampaa kylmänä ja pimeänä pakkasyönä kuin takassa iso kasa punaisina hehkuvia hiiliä ja hiljaisuus ? Lämpimät varpaat toisten lämpimien varpaiden kaverina saman peiton alla, sormet kietoutuneina toisiinsa. Läheisyys.
Minä annan teille uuden käskyn:
rakastakaa toisianne !
Niin kuin minä olen rakastanut teitä.
Käyrä nousussa
Aamulla olin vielä ihan hyvällä tuulella huolimatta pakkasesta ja turvonneesta keskikehosta. On aivan päivän selvää, ettei tuollainen olotila voi jatkua loputtomiin eikä se jatkunutkaan. Olisin tietty suonut sen jatkuvan edes yhden päivän. Tai puolikkaan sellaisen, mutta se ei nyt ollut säädetty niin. Joten siis käyrän suunta on nouseva. Ja mikä sitten laukaisi tämän noususuhdanteen ?
Radio. Ei tietenkään se masiina itsessään eikä radioaseman juontajatkaan, vaan se paska, mitä sieltä suoltui (onko oikea taivutus ?) ulos. Sieltä näet soitettiin joululaulua "Sydämeeni joulun teen".
Kipale sinäänsä on ihan kaunis ja kuunneltavakin, vaikkei vedäkään vertoja niille vanhoille 'oikeille' joululauluille, ja voin sitä kuunnella esim. Vesku Loirin esittämänä, mutta nyt sitä esitti laiskaääninen nuorehko (?) naishenkilö, jonka henkilöllisyyttä en ole vielä pystynyt selvittämään.
Ei sillä, että sen laulajan henkilöllisyys juurikaan edes kiinnostaisi minua muussa mielessä, kuin että voisin haukkua hänet paskaksi ihan nimeltä. Nyt en voi sitä tehdä ja siksi tämää marmatus tuntuu seläntakana paskanjauhannalta.
Mutta varsinaisesta aiheesta sen verran, että pikkasen voisi olla itsekritiikkiä ennen kuin lähtee nolaamaan itseään ihan kansallisessa verkossa. Ja vieläpä joulun alla ! On tässä nyt muutenkin ihan tarpeeksi harmin, stressin ja vitutuksen aiheita ilman, että 'joutuu' kuuntelemaan sellaista sontaa.
Todellakin JOUTUU, koska olen sen surkean version kuullut lempiradiokanavaltani jo pariinkin otteeseen ja se valitettavasti ennakoinee sitä, että siitä tulee tämän joulun 'hitti'. Voi, vitti. Vittu, etten paremmin sano.
Ja siis kyllä. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä eli äänellisistä makuasioista ei voida kiistellä, mutta siitä kyllä voidaan, laulaako se typy ne nuotit oikein ja oikean pituisina. Eikä muuten laula. Kuullostaa niin kamalalta, etten oikein tiedä, miten sen parhaiten haukkuisin. Joo, olen sanaton. Ja vittuuntunut. Nyt jopa jo ihan sat.pros.
Soittaisivat nyt mieluummin sitä Veskun versiota, koska siinä nuotit ovat juuri eivätkä melkein kohdallaan. Ja muutenkin äänessä on enemmän särmää kuin siinä nasaalissa pullamössössä.
Ugh, olen puhunut.
Radio. Ei tietenkään se masiina itsessään eikä radioaseman juontajatkaan, vaan se paska, mitä sieltä suoltui (onko oikea taivutus ?) ulos. Sieltä näet soitettiin joululaulua "Sydämeeni joulun teen".
Kipale sinäänsä on ihan kaunis ja kuunneltavakin, vaikkei vedäkään vertoja niille vanhoille 'oikeille' joululauluille, ja voin sitä kuunnella esim. Vesku Loirin esittämänä, mutta nyt sitä esitti laiskaääninen nuorehko (?) naishenkilö, jonka henkilöllisyyttä en ole vielä pystynyt selvittämään.
Ei sillä, että sen laulajan henkilöllisyys juurikaan edes kiinnostaisi minua muussa mielessä, kuin että voisin haukkua hänet paskaksi ihan nimeltä. Nyt en voi sitä tehdä ja siksi tämää marmatus tuntuu seläntakana paskanjauhannalta.
Mutta varsinaisesta aiheesta sen verran, että pikkasen voisi olla itsekritiikkiä ennen kuin lähtee nolaamaan itseään ihan kansallisessa verkossa. Ja vieläpä joulun alla ! On tässä nyt muutenkin ihan tarpeeksi harmin, stressin ja vitutuksen aiheita ilman, että 'joutuu' kuuntelemaan sellaista sontaa.
Todellakin JOUTUU, koska olen sen surkean version kuullut lempiradiokanavaltani jo pariinkin otteeseen ja se valitettavasti ennakoinee sitä, että siitä tulee tämän joulun 'hitti'. Voi, vitti. Vittu, etten paremmin sano.
Ja siis kyllä. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä eli äänellisistä makuasioista ei voida kiistellä, mutta siitä kyllä voidaan, laulaako se typy ne nuotit oikein ja oikean pituisina. Eikä muuten laula. Kuullostaa niin kamalalta, etten oikein tiedä, miten sen parhaiten haukkuisin. Joo, olen sanaton. Ja vittuuntunut. Nyt jopa jo ihan sat.pros.
Soittaisivat nyt mieluummin sitä Veskun versiota, koska siinä nuotit ovat juuri eivätkä melkein kohdallaan. Ja muutenkin äänessä on enemmän särmää kuin siinä nasaalissa pullamössössä.
Ugh, olen puhunut.
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Pyhäillan ratoksi
Mikä on se laillisuuden raja tissejä, mahaa, persettä ja reittä ??
Vuosi sitten. Ou Mai Gaad ! Olin vielä silloin hoikka. Tai paskaako tässä valehtelemaan: siis pelkästään normaali. Vaikkakin meikäläisen oman henkilökohtaisen mittapuun mukaan kyllä hoikahko. Tissithän, juu nou, niille ei voi mitään. Mutta voi, helvetti sentään, tätä muuta laardin määrää !
Tiedän, että esim. jenkeissä on niitä, jotka ihannoivat sellaisia XXXXXXXXXXL ladyja, mutta sinne rapakon taakse ei just nyt tällä hetkellä ole mitään asiaa eli... "mä mistä löytäisin sen...." kuka voisi kyetä harrastamaan ? Jossain kai sekin raja menee.
Ei tällaista hehtaaripersettä voi paljastaa kenellekään ! Tapan noi helvetin peilit ! Juu, niin. Sillähän se todellinen ongelma onkin ratkaistu. Voihan, paskan paskan paskat.
Vuosi sitten. Ou Mai Gaad ! Olin vielä silloin hoikka. Tai paskaako tässä valehtelemaan: siis pelkästään normaali. Vaikkakin meikäläisen oman henkilökohtaisen mittapuun mukaan kyllä hoikahko. Tissithän, juu nou, niille ei voi mitään. Mutta voi, helvetti sentään, tätä muuta laardin määrää !
Tiedän, että esim. jenkeissä on niitä, jotka ihannoivat sellaisia XXXXXXXXXXL ladyja, mutta sinne rapakon taakse ei just nyt tällä hetkellä ole mitään asiaa eli... "mä mistä löytäisin sen...." kuka voisi kyetä harrastamaan ? Jossain kai sekin raja menee.
Ei tällaista hehtaaripersettä voi paljastaa kenellekään ! Tapan noi helvetin peilit ! Juu, niin. Sillähän se todellinen ongelma onkin ratkaistu. Voihan, paskan paskan paskat.
Nro 13
3.
Nyt loistaa kolmas kynttilä
niin kirkas, kutsuva.
Oi, kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa.
Nyt loistaa kolmas kynttilä
niin kirkas, kutsuva.
Oi, kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa.
13.12.2009 Santa Lucia
Sul mare luccia l'astro d'argento,
Placida è l'onda, prospero è il vento
Venite all'agile barchetta mia...
Santa Lucia! Santa Lucia!
Con questo zeffiro, così soave
Oh! Com'è bello star su la nave!
Su passaggieri, venite via!
Santa Lucia! Santa Lucia!
In fra le tende bandir la cena
In una sera così serena!
Chi non domanda, chi non desia?
Santa Lucia! Santa Lucia!
Mare sì placido, vento sì caro
Scordar fa i triboli al marinaro,
E va gridando con allegria,
Santa Lucia! Santa Lucia!
O dolce Napoli, o suol beato,
Ove sorridere volle il creato
Tu sei l'impero dell'armonia!
Santa Lucia! Santa Lucia!
Or che tardate? Bella è la sera,
Spira un'auretta fresca e leggera,
Venite all'agile barchetta mia
Santa Lucia! Santa Lucia!
Santa Lucia! Santa Lucia!
Santa Lucia! Santa Lucia!
Placida è l'onda, prospero è il vento
Venite all'agile barchetta mia...
Santa Lucia! Santa Lucia!
Con questo zeffiro, così soave
Oh! Com'è bello star su la nave!
Su passaggieri, venite via!
Santa Lucia! Santa Lucia!
In fra le tende bandir la cena
In una sera così serena!
Chi non domanda, chi non desia?
Santa Lucia! Santa Lucia!
Mare sì placido, vento sì caro
Scordar fa i triboli al marinaro,
E va gridando con allegria,
Santa Lucia! Santa Lucia!
O dolce Napoli, o suol beato,
Ove sorridere volle il creato
Tu sei l'impero dell'armonia!
Santa Lucia! Santa Lucia!
Or che tardate? Bella è la sera,
Spira un'auretta fresca e leggera,
Venite all'agile barchetta mia
Santa Lucia! Santa Lucia!
Santa Lucia! Santa Lucia!
Santa Lucia! Santa Lucia!
lauantai 12. joulukuuta 2009
12.12.2009 EI JUMALAUTA !!!!
Kuinka VITUN tyhmä voi ihminen olla ?!!!!? Kuinka HELVETIN taulapää ja idiootti ?!!!? Kuinka PERKELEEN tavalla pitää asiat iskeä kalloon, että ne siellä myös pysyvät ?!!? Kuinka SAATANAN monta kertaa pitää tehdä sama virhe, jotta siitä oppii ?!?
Vittusaatanaperkelehelvettijumalautavittu, että olen TYHMÄ ja TYPERÄ ja IMBESILLI !!!
Melkein hajotin taas vaatteidenpesukoneen. Onneksi vain melkein. Tai mistä VITUSTA senkään vielä tietää, kun en ole kokeillut, lähteekö se uudestaan käyntiin. Voihan vitun vitun vitun vitun visvainen lehmänvittu. Tekisin maailmalle palveluksen, kun nyt raapisin ranteeni auki, mutta joku PERKELEHÄN siinäkin menisi pieleen ja jäisin tänne kitumaan muiden vitutukseksi.
Ai, SAATANA. Vetäisin itseäni turpaan, jos vain kehtaisin, mutta kuka nyt idioottia viitsii lyödä.
Vittusaatanaperkelehelvettijumalautavittu, että olen TYHMÄ ja TYPERÄ ja IMBESILLI !!!
Melkein hajotin taas vaatteidenpesukoneen. Onneksi vain melkein. Tai mistä VITUSTA senkään vielä tietää, kun en ole kokeillut, lähteekö se uudestaan käyntiin. Voihan vitun vitun vitun vitun visvainen lehmänvittu. Tekisin maailmalle palveluksen, kun nyt raapisin ranteeni auki, mutta joku PERKELEHÄN siinäkin menisi pieleen ja jäisin tänne kitumaan muiden vitutukseksi.
Ai, SAATANA. Vetäisin itseäni turpaan, jos vain kehtaisin, mutta kuka nyt idioottia viitsii lyödä.
perjantai 11. joulukuuta 2009
Linkkivinkki
Täh ? Ei mulla, vaan mullE.
Olen etsinyt jotain sellaista blogia, jossa hersyisi huumori. Ehkäpä sarkastinen ja ironinen sellainen. Se olisi sanakikkailua, verbaaliakrobatiaa. Jotain, joka hykerryttää ja saa repeilemään. Jotain, johon jää koukkuun.
Rakastan niitä blogeja, joita jo nyt seuraan ja näivetyn, jos blogisti pitää hävyttömiä 24 tunnin tai sitä pidempiä taukoja kirjoittamisessaan. Mutta olisiko vielä jotain, jota en ole lukenut. Mainosta. Vaikkapa itseäsi. Tai ihan ketä vain. Naista, miestä, humanoidia.
Olen avoin kaikelle.
Olen etsinyt jotain sellaista blogia, jossa hersyisi huumori. Ehkäpä sarkastinen ja ironinen sellainen. Se olisi sanakikkailua, verbaaliakrobatiaa. Jotain, joka hykerryttää ja saa repeilemään. Jotain, johon jää koukkuun.
Rakastan niitä blogeja, joita jo nyt seuraan ja näivetyn, jos blogisti pitää hävyttömiä 24 tunnin tai sitä pidempiä taukoja kirjoittamisessaan. Mutta olisiko vielä jotain, jota en ole lukenut. Mainosta. Vaikkapa itseäsi. Tai ihan ketä vain. Naista, miestä, humanoidia.
Olen avoin kaikelle.
torstai 10. joulukuuta 2009
Lupaukset ovat tehty rikottaviksi
Söin karkkia. Niitä eilisiä. Ja hodarin.
Lisäksi olen kapinassa. Ostin lahjaksi kukan, joka on riitasoinnussa joulun kanssa. Aivan kuten minäkin. Kukka sointuu kyllä saajansa kanssa hyvin yhteen, mutta ajankohtaan nähden se on suorastaan irvokkaan värinen. Sou not ! Haastakaa oikeuteen joulun halventamisesta. Sinne vain jonon jatkoksi !
55 minuuttia ja hyvästit lepo ja rauha tältä illalta. Sen lisäksi, että kapinamieliala on vallannut minut, saatan mennä myös lakkoon. Henkilökohtaiseen lakkoon. Enkä ajatellut odottaa maanantaihin saakka.
Tänään annoin ymmärtää, etten ole, mutta kaipa sitten kumminkin olen. Ärtyinen ja kärttyinen ja poissaoleva ja vähän ehkä kiukkuinenkin. Ripaus vitutustakin ? Kyllä.
Naama on kyllä nutturalla ja norsunv*tulla oikeastaan ihan syyttä suotta. Päinvastoinhan minun pitäisi olla taas mitä parhaimmalla tuulella. Onhan vuotuinen vakotarkastus ja ronklaus taas 365:ksi päiväksi ohi.
Lisäksi olen kapinassa. Ostin lahjaksi kukan, joka on riitasoinnussa joulun kanssa. Aivan kuten minäkin. Kukka sointuu kyllä saajansa kanssa hyvin yhteen, mutta ajankohtaan nähden se on suorastaan irvokkaan värinen. Sou not ! Haastakaa oikeuteen joulun halventamisesta. Sinne vain jonon jatkoksi !
55 minuuttia ja hyvästit lepo ja rauha tältä illalta. Sen lisäksi, että kapinamieliala on vallannut minut, saatan mennä myös lakkoon. Henkilökohtaiseen lakkoon. Enkä ajatellut odottaa maanantaihin saakka.
Tänään annoin ymmärtää, etten ole, mutta kaipa sitten kumminkin olen. Ärtyinen ja kärttyinen ja poissaoleva ja vähän ehkä kiukkuinenkin. Ripaus vitutustakin ? Kyllä.
Naama on kyllä nutturalla ja norsunv*tulla oikeastaan ihan syyttä suotta. Päinvastoinhan minun pitäisi olla taas mitä parhaimmalla tuulella. Onhan vuotuinen vakotarkastus ja ronklaus taas 365:ksi päiväksi ohi.
10.12.2009 Lääkitys kohdalleen
Jotain on tehtävä tälle väsymykselle, stressille ja muutenkin saamattomalle olotilalle. Liikunta ja Ulkoilu olisivat kai ne parhaimmat ja luonnonmukaisimmat lääkkeet, mutta kun ei ole aikaa, niin ei ole aikaa, joten on siis tyydyttävä toiseksi parhaimpaan vaihtoehtoon ja silloin vastaus löytynee purkista.
B-vitamiinia. Stressi ja kiire ja sähläys ovat kaiketi syöneet varastoni nollille, josta syystä pää on sekaisin ja olo on lintulautamainen. Muistikin pätkii tasaiseen tahtiin.
D-vitamiinia ja kalkkia maksimiannoksin. Aurinkoa ei ole näkynyt enää viikkokausiin, joten myös D-varastot kolkuttelevat todennäköisesti tyhjyyttään. Kalkkia ei tule mistään, kun syön niin epäterveellisesti, joten kohta alkavat ruodot napsahdella poikki, ellen tartu toimeen. Purkkiin, siis.
Ruusunjuurta. Juu, sitä on vielä jäljellä ja ajattelin syödä ne pois kuleksimasta, kun ovat tuolla kaapissa pyörineet pölyttymässä. Ehkäpä tässä vielä saadaan libidokin kohdalleen, kun oikein uskon niiden heinälle haisevien puristeiden ihmeitätekevään voimaan.
"Vesi vanhin voitehista." Sen juontia pitäisi lisätä ja muiden nesteiden vähentää. Eiköhän sitten pöhötyskin häivy ja unet maistu taas paremmilta. Luultavasti ainakin painajaisia olisi vähemmän.
B-vitamiinia. Stressi ja kiire ja sähläys ovat kaiketi syöneet varastoni nollille, josta syystä pää on sekaisin ja olo on lintulautamainen. Muistikin pätkii tasaiseen tahtiin.
D-vitamiinia ja kalkkia maksimiannoksin. Aurinkoa ei ole näkynyt enää viikkokausiin, joten myös D-varastot kolkuttelevat todennäköisesti tyhjyyttään. Kalkkia ei tule mistään, kun syön niin epäterveellisesti, joten kohta alkavat ruodot napsahdella poikki, ellen tartu toimeen. Purkkiin, siis.
Ruusunjuurta. Juu, sitä on vielä jäljellä ja ajattelin syödä ne pois kuleksimasta, kun ovat tuolla kaapissa pyörineet pölyttymässä. Ehkäpä tässä vielä saadaan libidokin kohdalleen, kun oikein uskon niiden heinälle haisevien puristeiden ihmeitätekevään voimaan.
"Vesi vanhin voitehista." Sen juontia pitäisi lisätä ja muiden nesteiden vähentää. Eiköhän sitten pöhötyskin häivy ja unet maistu taas paremmilta. Luultavasti ainakin painajaisia olisi vähemmän.
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Rääppiäiset
Voi, taivas, miten olen väsynyt. Olisin enemmän kuin valmis nukkumaan, mutten jaksa. En jaksa nousta ja nostaa läppäriä sylistäni. Se lämmittää niin sopivasti. En jaksa nostaa ja raahata tonnin painavaa persettäni kolmen metrin päähän vessaan, jotta voisin pestä hampaani. Olen melkoisen poikki.
Näin naisen, josta olen aina ajatellut, että siinäpä harmaa hiirulainen. Hajuton, mauton, väritön. Pieni, kuivankälväkkä hippiäinen. Mutta tuon ulkokuoren alle täytyy kätkeytyä joku käsittämätön naarastiikeri, kun on erään miehen kakkosvaimo. Kakkonen, joka syrjäytti ykkösen. Eli jotainhan hänessä on oltava, mutta mitä. No, tänään se selvisi.
Hän oli menossa ulos illalla ja oli jonkin verran 'laitettu'. Hiukset olivat föönatut ja kohotetut, mutta eivät hyökkäävät. Ehostusta oli käytetty, mutta hillitysti. Ja vaatteet olivat jotain muuta kuin ne iänikuiset verkkarit ja lenkkarit. Eli siinä sitä jotain pientä ulkoista remppaa, jolla kyllä oli aika suuri vaikutus, mutta suurimman muutoksen aiheuttivat hänen silmänsä. Ne kirjaimellisesti Säihkyivät. En tiedä miksi, kun en ehtinyt kysyä, mutta siinä säihkeessä jäi moni tähti taivaalla toiseksi. Olin ihan pirun kateellinen sille harmaalle hiirelle. Ei ihme, että joku on antautunut ehdoitta niiden silmien edessä.
Näin myös jotain, joka sai minut hymähtämään huvittuneena. Ja mielikuvituksen laukkaamaan täyttä vauhtia.
Kaikesta huolimatta tunnen itseni siksi, joka jää jäljelle rääppiäisistä.
Näin naisen, josta olen aina ajatellut, että siinäpä harmaa hiirulainen. Hajuton, mauton, väritön. Pieni, kuivankälväkkä hippiäinen. Mutta tuon ulkokuoren alle täytyy kätkeytyä joku käsittämätön naarastiikeri, kun on erään miehen kakkosvaimo. Kakkonen, joka syrjäytti ykkösen. Eli jotainhan hänessä on oltava, mutta mitä. No, tänään se selvisi.
Hän oli menossa ulos illalla ja oli jonkin verran 'laitettu'. Hiukset olivat föönatut ja kohotetut, mutta eivät hyökkäävät. Ehostusta oli käytetty, mutta hillitysti. Ja vaatteet olivat jotain muuta kuin ne iänikuiset verkkarit ja lenkkarit. Eli siinä sitä jotain pientä ulkoista remppaa, jolla kyllä oli aika suuri vaikutus, mutta suurimman muutoksen aiheuttivat hänen silmänsä. Ne kirjaimellisesti Säihkyivät. En tiedä miksi, kun en ehtinyt kysyä, mutta siinä säihkeessä jäi moni tähti taivaalla toiseksi. Olin ihan pirun kateellinen sille harmaalle hiirelle. Ei ihme, että joku on antautunut ehdoitta niiden silmien edessä.
Näin myös jotain, joka sai minut hymähtämään huvittuneena. Ja mielikuvituksen laukkaamaan täyttä vauhtia.
Kaikesta huolimatta tunnen itseni siksi, joka jää jäljelle rääppiäisistä.
9.12.2009 Ops ! Mitä perha...?
Olin liukastua kävellessäni dösäpysäkille.
Outoa, sillä vaikka lunta ( = räntää) satoikin, niin käsittääkseni ei ollut pakkasta eli ei myöskään liukkaita jäätyneitä lätäkkökohtia. Ai, se olikin kastemato, joka meinasi kampata tädin. Ok.
Siis... Joo. Kastemato asfaltilla...? Niin, no, nythän on joulukuu. Aika, jolloin kastemadot tapaavat parveilla kaduilla. Ei, hitto. Jo on aikoihin eletty. Joulukuu, jolloin on niin lämmin, että kastemadollekin tulee hiki käytävässään. Eipä siinä sitten mitään.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Outoa, sillä vaikka lunta ( = räntää) satoikin, niin käsittääkseni ei ollut pakkasta eli ei myöskään liukkaita jäätyneitä lätäkkökohtia. Ai, se olikin kastemato, joka meinasi kampata tädin. Ok.
Siis... Joo. Kastemato asfaltilla...? Niin, no, nythän on joulukuu. Aika, jolloin kastemadot tapaavat parveilla kaduilla. Ei, hitto. Jo on aikoihin eletty. Joulukuu, jolloin on niin lämmin, että kastemadollekin tulee hiki käytävässään. Eipä siinä sitten mitään.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
tiistai 8. joulukuuta 2009
Hetken hengähdys
Järkyttävä päivä ! Olen käynyt koko päivän täysillä kierroksilla sekä henkisesti että fyysisesti eikä kumpikaan tapa sovi minulle. Ei sitten yhtään. Pahinta tässä on se, ettei tämä päivä ole vielä alkuunkaan lopussa. Ei edes loppusuoralla. Nyt on vain erätauko eikä erille näytä olevan loppua.
Lisäksi eletään vasta alkuviikkoa. Huominen tulee olemaan vähintään yhtä rasittava ja kiireinen, torstaista puhumattakaan. En kestä. Simahdan kuin se joulukoriste, joka sai minut raivoihini perjantai-iltana. Meteliä vain tulee olemaan enemmän ennen sitä viimeistä henkäystä.
Ajatus katkesi. Se tuskin yllättää ketään. Tänään sitä on tapahtunut useampaankin otteeseen tuossa puolenpäivän molemmin puolin. Silloin jaksoin niille kosketushäiriöille vielä nauraa, mutta nyt ei enää edes hymyilytä.
Jotkut ihmiset ovat parhaimmillaan paineen alla. Silloin he saavat valmiiksi senkin seitsemän asiaa yhtäaikaa. Minä en luonnollisestikaan kuulu heihin. Kun paine kasvaa, niin minä vain litistyn sen alla ja lamaannun vihdoin lopullisesti. Tosin jos jossain välissä saan vielä junan kiinni, niin sitten saattaa tapahtua ihmeitäkin, mutta ne tilanteet ovat niin harvassa, että turha sellaisesta on haaveillakaan.
Ennen kuin tämä vuosi on taputeltu, niin tässä saan vielä kummasti pistellä töppöstä toisen eteen, etten ihan kokonaan putoaisi kelkasta. Ei edes ajatus joulusta saa minua piristymään, vaikka olenkin jouluihminen. Ja syy siihen on, että tuhannet ja miljuunat tekemättömät työt ovat... niin, ovat vielä tekemättä, hitto soikoon ! Ja tik-tak tik-tak, aika kuluu ja 35 vuotta vanha Leijona-kello ranteessa raksuttaa jättäen aikaa taakseen. Vähän jätättäen, kuten noin vanhat yleensäkin, mutta vääjäämättä ja sisukkaasti. Olisipa emännässäänkin samaa sisukkuutta kuin kellossa itsessään.
Onneksi on kuitenkin olemassa se Joulun Tähti, joka valaisee tulevaisuuteni taivasta ja ohjaa minut vielä siihen oikeaan majataloon. Toivottavasti ja siihen luottaen.
Lisäksi eletään vasta alkuviikkoa. Huominen tulee olemaan vähintään yhtä rasittava ja kiireinen, torstaista puhumattakaan. En kestä. Simahdan kuin se joulukoriste, joka sai minut raivoihini perjantai-iltana. Meteliä vain tulee olemaan enemmän ennen sitä viimeistä henkäystä.
Ajatus katkesi. Se tuskin yllättää ketään. Tänään sitä on tapahtunut useampaankin otteeseen tuossa puolenpäivän molemmin puolin. Silloin jaksoin niille kosketushäiriöille vielä nauraa, mutta nyt ei enää edes hymyilytä.
Jotkut ihmiset ovat parhaimmillaan paineen alla. Silloin he saavat valmiiksi senkin seitsemän asiaa yhtäaikaa. Minä en luonnollisestikaan kuulu heihin. Kun paine kasvaa, niin minä vain litistyn sen alla ja lamaannun vihdoin lopullisesti. Tosin jos jossain välissä saan vielä junan kiinni, niin sitten saattaa tapahtua ihmeitäkin, mutta ne tilanteet ovat niin harvassa, että turha sellaisesta on haaveillakaan.
Ennen kuin tämä vuosi on taputeltu, niin tässä saan vielä kummasti pistellä töppöstä toisen eteen, etten ihan kokonaan putoaisi kelkasta. Ei edes ajatus joulusta saa minua piristymään, vaikka olenkin jouluihminen. Ja syy siihen on, että tuhannet ja miljuunat tekemättömät työt ovat... niin, ovat vielä tekemättä, hitto soikoon ! Ja tik-tak tik-tak, aika kuluu ja 35 vuotta vanha Leijona-kello ranteessa raksuttaa jättäen aikaa taakseen. Vähän jätättäen, kuten noin vanhat yleensäkin, mutta vääjäämättä ja sisukkaasti. Olisipa emännässäänkin samaa sisukkuutta kuin kellossa itsessään.
Onneksi on kuitenkin olemassa se Joulun Tähti, joka valaisee tulevaisuuteni taivasta ja ohjaa minut vielä siihen oikeaan majataloon. Toivottavasti ja siihen luottaen.
8.12.2009 Nuuskutusta
"Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville." Mutta se ei estä kuitenkaan partavettä käyttämästä.
Hassua, kun eilen aiheesta puhut, niin tänään siihen törmäät. Aamulla kävi näin. Bussissa oli sellainen tuoksusimake, jonka haistoi takapenkkiin saakka. Eli pikkasen oli ronskimmalla ranteella loiskahtanut 'ootekolonkia' sillä miehellä. Hänen puolustuksekseen voin kyllä todeta, että tuoksu ei ollut ihan mahdottoman hyökkäävä ja kaiken lisäksi se oli muutenkin tuttu tuoksu, joka toi muistoja mieleen. Kuten tuoksut, ja hajut, yleensäkin.
Josta tulikin mieleeni suositella Patrick Süskindin kirjaa Parfyymi.
Hassua, kun eilen aiheesta puhut, niin tänään siihen törmäät. Aamulla kävi näin. Bussissa oli sellainen tuoksusimake, jonka haistoi takapenkkiin saakka. Eli pikkasen oli ronskimmalla ranteella loiskahtanut 'ootekolonkia' sillä miehellä. Hänen puolustuksekseen voin kyllä todeta, että tuoksu ei ollut ihan mahdottoman hyökkäävä ja kaiken lisäksi se oli muutenkin tuttu tuoksu, joka toi muistoja mieleen. Kuten tuoksut, ja hajut, yleensäkin.
Josta tulikin mieleeni suositella Patrick Süskindin kirjaa Parfyymi.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Kolmen kuninkaan kilta
"Juo ja anna mennä eteenpäin. Auttakoot minua Maria, Caspar ja Melchior."
Terveisiä Suomen Turusta.
Terveisiä Suomen Turusta.
Naisen suusta
Muumilaakson väki koikkelehtii korkeilla puujaloilla kuivuneen merenpohjan yli yrittäessään ehtiä Muumilaaksoon ennen Pyrstötähden iskeytymistä maahan.
Nuuskamuikkunen: "Älkää katsoko alaspäin. Yrittäkää olla ajattelematta, mitä teette."
Muumipeikko: "Oi, Niiskuneiti. Olet niin taitava ja nopea oppimaan."
Niiskuneiti: "Niin. Minun on helppo olla ajattelematta, mitä teen."
:-D
Nuuskamuikkunen: "Älkää katsoko alaspäin. Yrittäkää olla ajattelematta, mitä teette."
Muumipeikko: "Oi, Niiskuneiti. Olet niin taitava ja nopea oppimaan."
Niiskuneiti: "Niin. Minun on helppo olla ajattelematta, mitä teen."
:-D
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
6.12.2009
Suota läheni kaksi miestä, Kaarna ja Mielonen. Mielonen käveli muutaman askeleen takana ja puheli:
- Herra kapteeni. Panssaritorjuntatykillä sivaltelloo.
- Ei. Se on tankki.
- Lieneekö tuo.
- Onpa niinkin. Lähtölaukaus on sen tuntuinen.
- Tuollaista tietä sitä tankki tuskin.
- Kyllä, ei se ole mahdotonta.
- Eppäillä tuota soppii.
- Sopii, sopii. Aina epäillä sopii, mutta tankki se on siitä huolimatta. Mutta kas kas, kun tulee marjoja. Niin on kukkasta että.
---
Kaarna katsoi Mielosta. Hänen silmissään oli samea, mitään tajuamaton katse. Mieloselta jäi käsittämättä, mitä kapteeni tarkoitti änkyttäessään kuiskaten:
- Van... ha... a. Jo... vanha... mies...
Sitten hän sanoi odottamattoman terävästi:
- Sanokaa mitä sanotte... tankki se on... piru... niin.
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
- Herra kapteeni. Panssaritorjuntatykillä sivaltelloo.
- Ei. Se on tankki.
- Lieneekö tuo.
- Onpa niinkin. Lähtölaukaus on sen tuntuinen.
- Tuollaista tietä sitä tankki tuskin.
- Kyllä, ei se ole mahdotonta.
- Eppäillä tuota soppii.
- Sopii, sopii. Aina epäillä sopii, mutta tankki se on siitä huolimatta. Mutta kas kas, kun tulee marjoja. Niin on kukkasta että.
---
Kaarna katsoi Mielosta. Hänen silmissään oli samea, mitään tajuamaton katse. Mieloselta jäi käsittämättä, mitä kapteeni tarkoitti änkyttäessään kuiskaten:
- Van... ha... a. Jo... vanha... mies...
Sitten hän sanoi odottamattoman terävästi:
- Sanokaa mitä sanotte... tankki se on... piru... niin.
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
lauantai 5. joulukuuta 2009
5.12.2009 Sanoja
Olen herkällä mielellä. Olen täynnä lämpöä ja hellyyttä.
Saamani kauniit sanat eilen ja tänään ovat lämmittäneet ja pehmentäneet minut. En muista, milloin viimeksi olisi tuntunut näin hyvältä. Tunnen, että minusta välitetään. Ja minäkin välitän. Oikeasti. Olen siitä iloa ja valoa pullollaan. Olen täynnä säihkettä ja liverrystä. Sekä rauhaa ja hiljaisuutta. Levollisuutta.
Täydellinen olo.
Saamani kauniit sanat eilen ja tänään ovat lämmittäneet ja pehmentäneet minut. En muista, milloin viimeksi olisi tuntunut näin hyvältä. Tunnen, että minusta välitetään. Ja minäkin välitän. Oikeasti. Olen siitä iloa ja valoa pullollaan. Olen täynnä säihkettä ja liverrystä. Sekä rauhaa ja hiljaisuutta. Levollisuutta.
Täydellinen olo.
perjantai 4. joulukuuta 2009
Sallitut hedelmät
Pöydälläni lepää banaani. Kaksi kiiviä. Ja rypäleitä.
Tekevät hyvää sydämelle. Mutta miksi se pomppii noin kovasti ??
Tekevät hyvää sydämelle. Mutta miksi se pomppii noin kovasti ??
4.12.2009 "No, onkos tullut kesä..."
"...nyt talven keskelle ??"
Yllätin itseni, tarkemmin sanottuna perseeni, vetämällä aamulla poikkeuksellisesti jalkaani stringit !! Koko kesä meni puuterinvärisissä XXXL-kokoisissa mummokalsareissa kuleksiessa ja nyt sitten, kun on vihdoin pakkasta ja taivaskin pukkaa lunta, kaivan esiin pölyttyneet narupöksyt. Outoa. Masokismia vähintäänkin.
No, jotain hyvääkin. Olin unohtanut, että ko. pikkareihin kuuluu rintaliivit, jotka ovat niin napakkaa mallia, ollen silti nätit ja sirotkin (jos nyt näissä kokoluokissa ylipäätään siroja liivejä on), että tädin utareet ovat jälleen niille tarkoitetuilla paikoilla eikä peittämässä navanseutua.
Eli perse huurussa, mutta tissit tanassa tähän päivään. Hauskaa perjantaita vain kaikille !
Yllätin itseni, tarkemmin sanottuna perseeni, vetämällä aamulla poikkeuksellisesti jalkaani stringit !! Koko kesä meni puuterinvärisissä XXXL-kokoisissa mummokalsareissa kuleksiessa ja nyt sitten, kun on vihdoin pakkasta ja taivaskin pukkaa lunta, kaivan esiin pölyttyneet narupöksyt. Outoa. Masokismia vähintäänkin.
No, jotain hyvääkin. Olin unohtanut, että ko. pikkareihin kuuluu rintaliivit, jotka ovat niin napakkaa mallia, ollen silti nätit ja sirotkin (jos nyt näissä kokoluokissa ylipäätään siroja liivejä on), että tädin utareet ovat jälleen niille tarkoitetuilla paikoilla eikä peittämässä navanseutua.
Eli perse huurussa, mutta tissit tanassa tähän päivään. Hauskaa perjantaita vain kaikille !
torstai 3. joulukuuta 2009
Myräkkä tulossa ?!!?
Onkohan se tämän masentavan pimeyden syy vai onko lääkitys vihdoinkin kohdallaan, kun olen ollut epätavallisen rauhallinen jo melko pitkään ? *kop-kop-kop*
"Melko pitkään" on tietysti suhteellinen käsite, mutta itse itseäni arvioiden voisin kuvitella, että ainakin yksi peruskiukuttelusessio on jäänyt väliin. Olen tietysti jäävi arvostelemaan, mutta käsitykseni ja laskujeni mukaan en esim. marraskuussa ollut kovinkaan vaikea ihminen. Kaikille.
Minulla on kuulemma havaittavissa sellainen kuukauden sykli ("ei, hitto ! miten voi olla mahdollista ? mistä tollanen voi johtua ??") eli tasaisesti kerran kuukaudessa kiukuttelen ja näen olemattomia mörköjä. Viime kuussa en niitä nähnyt. Tai ehkä näin, mutta puristin silmäni kiinni ja olin katsomatta. En ainakaan niistä (muistaakseni) kenellekään mitään maininnut. En ainakaan kitissyt ja valittanut. Kaiketi.
Tai sitten pidin vain mölyt mahassani. Tai mikä vielä todennäköisempää: minua on tarkoituksella silitelty myötäkarvaan, jotta pysyisin kehräävänä enkä kynsivänä ! No, niin ! Siinä se selitys ! *kerää kierroksia* Minua on, perskules, manipuloitu ! ("hei, kaikki möröt, mitä kuuluu ?")
Äh, ei jaksa. Joulu on tulossa ja tontut kurkistelevat jo ikkunoiden takaa. Täytyy olla, tai ainakin esittää olevansa, kiltti tyttö, jotta Joulupukin pullottavista kasseista löytyisi tädillekin jotain (suuhun) pantavaa. ("se siitä sitten...")
Oikeasti. Onkohan tämä vain tyyntä myrskyn edellä ?
Oikeasti. Ei ole. Jos ihmiset tietäisivät, miten pienestä voi Maailman Rauha olla kiinni, he yllättyisivät. Oikein ajoitetut 10 sekunttia näet riittävät aivan mainiosti. Niillä minäkin olen liidellyt viimeistet 7 viikkoa tuskin hipaisematta maan kamaraa.
"Melko pitkään" on tietysti suhteellinen käsite, mutta itse itseäni arvioiden voisin kuvitella, että ainakin yksi peruskiukuttelusessio on jäänyt väliin. Olen tietysti jäävi arvostelemaan, mutta käsitykseni ja laskujeni mukaan en esim. marraskuussa ollut kovinkaan vaikea ihminen. Kaikille.
Minulla on kuulemma havaittavissa sellainen kuukauden sykli ("ei, hitto ! miten voi olla mahdollista ? mistä tollanen voi johtua ??") eli tasaisesti kerran kuukaudessa kiukuttelen ja näen olemattomia mörköjä. Viime kuussa en niitä nähnyt. Tai ehkä näin, mutta puristin silmäni kiinni ja olin katsomatta. En ainakaan niistä (muistaakseni) kenellekään mitään maininnut. En ainakaan kitissyt ja valittanut. Kaiketi.
Tai sitten pidin vain mölyt mahassani. Tai mikä vielä todennäköisempää: minua on tarkoituksella silitelty myötäkarvaan, jotta pysyisin kehräävänä enkä kynsivänä ! No, niin ! Siinä se selitys ! *kerää kierroksia* Minua on, perskules, manipuloitu ! ("hei, kaikki möröt, mitä kuuluu ?")
Äh, ei jaksa. Joulu on tulossa ja tontut kurkistelevat jo ikkunoiden takaa. Täytyy olla, tai ainakin esittää olevansa, kiltti tyttö, jotta Joulupukin pullottavista kasseista löytyisi tädillekin jotain (suuhun) pantavaa. ("se siitä sitten...")
Oikeasti. Onkohan tämä vain tyyntä myrskyn edellä ?
Oikeasti. Ei ole. Jos ihmiset tietäisivät, miten pienestä voi Maailman Rauha olla kiinni, he yllättyisivät. Oikein ajoitetut 10 sekunttia näet riittävät aivan mainiosti. Niillä minäkin olen liidellyt viimeistet 7 viikkoa tuskin hipaisematta maan kamaraa.
3.12.2009 Enkeli ja lumiukko
Alan tulla vanhaksi.
Olen jouluihminen, mutta silti olen tänä vuonna aivan hävyttömän myöhässä kaikissa niissä valmisteluissa, jotka aikaisemmin olen tehnyt valmiiksi jopa vuotta etukäteen. Inhoan itseäni. Enkä ansaitsisi, mutta se ei estä silti haluamasta.
Pitkää, kuumaa, ihanan pehmeää. Suudelmaa.
Olen jouluihminen, mutta silti olen tänä vuonna aivan hävyttömän myöhässä kaikissa niissä valmisteluissa, jotka aikaisemmin olen tehnyt valmiiksi jopa vuotta etukäteen. Inhoan itseäni. Enkä ansaitsisi, mutta se ei estä silti haluamasta.
Pitkää, kuumaa, ihanan pehmeää. Suudelmaa.
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Puihin meni
Se tapaaminen. No, vaikka olenkin pettynyt, niin en ole epätoivoissani. Päinvastoin olen erittäin toiveikas, että saan vielä jotain paljon parempaa tilalle.
Kirjoitan Joulupukille, että olen ollut oikein kiltti tyttö. Hän varmasti toteuttaa toiveeni. Luotan siihen.
Kirjoitan Joulupukille, että olen ollut oikein kiltti tyttö. Hän varmasti toteuttaa toiveeni. Luotan siihen.
Kaksi tulemista
Ja heti aamusta vielä ! Tämä on kyllä kaikkien aikojen ennätys.
Olen varmasti joskus aikaisemminkin maininnut, että kuuntelen aamuisin RadioSuomipopin Aamulypsyä matkallani töihin julkisella liikennevälineellä. Eipä turhaan Jaajoa valittu vuoden radioääneksi (vai mikä se nyt olikaan). Sen nuorenmiehen jutut ovat ihan omaa luokkaansa, vaikka niitä joku tiimi kirjoittaisikin hänelle valmiiksi.
Tänä aamuna repesin nauramaan kaksi kertaa saman matkan aikana.
Ensimmäinen räjähtäminen tapahtui, kun Jaajo kertoi pääsevänsä esiintymään Riitta Väisäsen Kymppitonniin. Siitä sitten puhuivat Petran kanssa muistellen, kun aikoinaan sitä ohjelmaa aina katsoivat ja yrittivät arvailla vastauksia kotijoukkueen kanssa. Jaajo siinä sitten pohti, miten niitä vinkkejä voisi antaa.
"Tässä on sana ja vihje kuuluu näin: Riitalla on karvainen tällainen ja se on märkä ja se tuoksahtaa."
Pokka peti välittömästi enkä voinut hillitä naurua hihitykseksi, vaan nauroin ihan ääneen painaen kaulaliinaa suun eteen sordiinoksi. Vesi vain silmistä juoksi ja tuli taas todistetuksi tätylin kieroutunut ajattelutapa ja alatyylin huumorintaju.
Vastaushan on tietysti koira, senkin pervot !
Toisen kerran repesin, kun kertoivat juttua Ruotsin poliisin toiminnasta. Kaikkihan me muistamme naapurin sinivuokkojen melko ponnettoman esityksen pääministeri Olof Palmen murhan yhteydessä sekä usein sen jälkeenkin.
No, taannoin oli löytynyt naisen ruumis metsästä ja Ruotsin poliisi oli todennut tutkinnan jälkeen, että aviomies on syyllinen. Mies oli ehtinyt istua vankilassa 14 kuukautta vaimonsa murhasta, kun poliisi oli tehnyt uusia tutkimuksia tähän henkirikokseen liittyen, mm. dna-testejä, ja lopputulos oli varsin yllättävä. Kävi näet ilmi, että naisen olikin 'murhannut' HIRVI !!
En voinut sille mitään. Harmillinen tapaus miehen kannalta, jonka rakas (?) vaimo oli kuollut, tapettu, ja hän joutui siitä syytteeseen ja vielä tuomittiinkin vankeuteen. Ja sitten tämä yllättävä paljastus. Nauroin aivan katketakseni.
Myönnän omistavani vähintäänkin kyseenalaisen huumorintajun.
Olen varmasti joskus aikaisemminkin maininnut, että kuuntelen aamuisin RadioSuomipopin Aamulypsyä matkallani töihin julkisella liikennevälineellä. Eipä turhaan Jaajoa valittu vuoden radioääneksi (vai mikä se nyt olikaan). Sen nuorenmiehen jutut ovat ihan omaa luokkaansa, vaikka niitä joku tiimi kirjoittaisikin hänelle valmiiksi.
Tänä aamuna repesin nauramaan kaksi kertaa saman matkan aikana.
Ensimmäinen räjähtäminen tapahtui, kun Jaajo kertoi pääsevänsä esiintymään Riitta Väisäsen Kymppitonniin. Siitä sitten puhuivat Petran kanssa muistellen, kun aikoinaan sitä ohjelmaa aina katsoivat ja yrittivät arvailla vastauksia kotijoukkueen kanssa. Jaajo siinä sitten pohti, miten niitä vinkkejä voisi antaa.
"Tässä on sana ja vihje kuuluu näin: Riitalla on karvainen tällainen ja se on märkä ja se tuoksahtaa."
Pokka peti välittömästi enkä voinut hillitä naurua hihitykseksi, vaan nauroin ihan ääneen painaen kaulaliinaa suun eteen sordiinoksi. Vesi vain silmistä juoksi ja tuli taas todistetuksi tätylin kieroutunut ajattelutapa ja alatyylin huumorintaju.
Vastaushan on tietysti koira, senkin pervot !
Toisen kerran repesin, kun kertoivat juttua Ruotsin poliisin toiminnasta. Kaikkihan me muistamme naapurin sinivuokkojen melko ponnettoman esityksen pääministeri Olof Palmen murhan yhteydessä sekä usein sen jälkeenkin.
No, taannoin oli löytynyt naisen ruumis metsästä ja Ruotsin poliisi oli todennut tutkinnan jälkeen, että aviomies on syyllinen. Mies oli ehtinyt istua vankilassa 14 kuukautta vaimonsa murhasta, kun poliisi oli tehnyt uusia tutkimuksia tähän henkirikokseen liittyen, mm. dna-testejä, ja lopputulos oli varsin yllättävä. Kävi näet ilmi, että naisen olikin 'murhannut' HIRVI !!
En voinut sille mitään. Harmillinen tapaus miehen kannalta, jonka rakas (?) vaimo oli kuollut, tapettu, ja hän joutui siitä syytteeseen ja vielä tuomittiinkin vankeuteen. Ja sitten tämä yllättävä paljastus. Nauroin aivan katketakseni.
Myönnän omistavani vähintäänkin kyseenalaisen huumorintajun.
2.12.2009 Paskamainen herääminen
Heräsin noin tuntia aikaisemmin kuin oli tarve. Yleensä nukahdan helposti uudestaan paitsi silloin, jos päähän ehtii iskeytyä joku ajatus, joka on muhinut yön aikana aivoissa ja joka heti aamusta koneen avattuani paukahtaa ruudulle. Tänäänpä kävi juuri noin.
Sain eilen pienen viestin, tiedonannon. Noteerasin sen, mutten ajatellut sitä sen enempää. No, onneksi kuitenkin aivot tekevät puolestani omaa työtään yön aikana ja aamu toi siihenkin viestiin vähän lisäarvoa. Valitettavasi se lisäarvo taitaa olla sitä ei-niin-kivaa -luokkaa. Saatan ehkä mahdollisesti joutua perumaan tapaamisen, jota ainakin minä olen odottanut erittäin paljon.
Tai ainakin siirtämään sitä. En vain ole yhtään tyytyväinen, jos niin tulee käymään. Periaatteessa sen ei tarvitsisi siirtyä niin kovin pitkälle, mutta parikin päivää tuntuu odottavasta pitkältä eikä se ole yksin minusta kiinni, mihin sen tapaamisen voisi siirtää. Harmin harmin isoharmi.
Saattaa kyllä olla, että murehdin tässä jälleen kerran liian aikaisin, mutta toisaalta jos ehdin jo tapaamiseen ja sitten tuleekin 'hälytys', niin sitten vasta pulassa olenkin. No, onhan tässä vielä päiviä aikaa harkita. Ja onneksi sentään tuli tämä mahdollinen huonompi vaihtoehto mieleen, sillä olisinhan jännityksissäni voinut ohittaa sen kokonaan ja sitten olisi tullut ikäviä yllätyksiä hetkellä, jolloin niitä ei todellakaan toivoisi.
Hymy hieman hyytelöityi, pakko myöntää.
Sain eilen pienen viestin, tiedonannon. Noteerasin sen, mutten ajatellut sitä sen enempää. No, onneksi kuitenkin aivot tekevät puolestani omaa työtään yön aikana ja aamu toi siihenkin viestiin vähän lisäarvoa. Valitettavasi se lisäarvo taitaa olla sitä ei-niin-kivaa -luokkaa. Saatan ehkä mahdollisesti joutua perumaan tapaamisen, jota ainakin minä olen odottanut erittäin paljon.
Tai ainakin siirtämään sitä. En vain ole yhtään tyytyväinen, jos niin tulee käymään. Periaatteessa sen ei tarvitsisi siirtyä niin kovin pitkälle, mutta parikin päivää tuntuu odottavasta pitkältä eikä se ole yksin minusta kiinni, mihin sen tapaamisen voisi siirtää. Harmin harmin isoharmi.
Saattaa kyllä olla, että murehdin tässä jälleen kerran liian aikaisin, mutta toisaalta jos ehdin jo tapaamiseen ja sitten tuleekin 'hälytys', niin sitten vasta pulassa olenkin. No, onhan tässä vielä päiviä aikaa harkita. Ja onneksi sentään tuli tämä mahdollinen huonompi vaihtoehto mieleen, sillä olisinhan jännityksissäni voinut ohittaa sen kokonaan ja sitten olisi tullut ikäviä yllätyksiä hetkellä, jolloin niitä ei todellakaan toivoisi.
Hymy hieman hyytelöityi, pakko myöntää.
tiistai 1. joulukuuta 2009
Kaukaa näet paremmin
Ajatellaanpa tauluja. Kuka niitä nyt tuijottaa nenä kiinni kankaassa ? Ei kukaan. Päinvastoin. Otetaan jopa askel jos toinenkin taaksepäin, jotta kokonaisuus hahmottuisi paremmin. Sama on tämän pirullisen ikänäön kanssa. Jotta näkisin tekstin paremmin, on paperi vietävä hieman kauemmas silmistä. Toistaiseksi, taivaan kiitos, käsivarsi vielä riittää, mutta kuinka kauan. Ja ihan sama on suhteissa.
Kun katsoo suhdetta vähän kauempaa, näkee sen todellisuuden paremmin ja terävämmin. Oli sitten kyseessä omasta taaksejääneestä suhteesta tai jonkun ystävän suhteesta. Sellaisesta suhteesta, johon ei ole (enää) tunnenäkökulmaa.
Mennyttä suhdetta tarkastellessa huomaa monia asioita, joita ei silloin huomannut, kun tilanne oli päällä. Jälkikäteen voi asioita tarkastella kiihkottomammin ja objektiivisemmin ja todeta, että tulipas toimittua typerästi tuolloin, mutta silloin se tuntui oikealta ratkaisulta. Koska katsoi tilannetta liian läheltä eikä huomannut jotain, joka jäi sivulle 'kuolleeseen kulmaan'.
Ystävän suhdetta voi tarkastella läheltäkin ja silti rekisteröidä suuremman kokonaisuuden, koska siinä tarkastelussa ei ole mukana tunnetta, joka vääristää kuvaa. Samalla tavalla kuin huvipuiston peilit vääristävät. Pitäisi nähdä sen kuvan taakse. Nähdä se, mitä se oikeasti kuvastaa näyttäen sen vääristyneenä. Hmm. Eipä taida olla järjenhiventä tuossa. No, olenpa taas tänään tarkastellut ystävän suhdetta ja sitä kokonaisuutta, joka vaikuttaa toivottomalta ilman sitä tunnepuolta.
Haa ! Niinhän se pitäisikin olla ! Jokaisella pitäisi olla se luottoystävä, jolta voisi kysyä "miltä tämä sinusta näyttää ?" Hän voisi sanoa sen, miltä se todella näyttää. Siihen voi joku todeta, että kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää. No, ei ole aina, mutta erittäin usein se vaan on juuri sitä, miltä se näyttää. Tunne vain jälleen sotkee sitä kuvajaista.
Olen ottanut uuden asenteen. Olen kokeillut sitä kahteen ystävääni ja molempiin se on tehonnut täydellisesti. Eli. Kun he kertovat, kuinka nyt taas menee huonosti sen potentiaalisen oikean kanssa, en lähdekään myötäilemään heitä ja toteamaan, että "paska mikä paska" ja "törkeää käytöstä", kuten ennen tein. Silloin näet ystävät, molemmat, poikkeuksetta lähtivät puolustelemaan sitä miesystävää ja luettelemaan syitä hänen ei-nyt-niin-mukavaan käytökseen. Syitä ja puolusteluja löytyi aina roppakaupalla. Ei. Nytpä olenkin alkanut minä puolestani puolustella miesten tekoja ja keksiä kilttejä syitä heidän ei-nyt-niin-mukavalle käytökselleen. Ja bingo !
Mitä tekevät ystävät ? Hah ! Alkavat väittää minulle vastaan. Kertovat minulle, miksi olen väärässä, kun puolustelen miehiä ja lausuvat juuri niitä mielipiteitä itse, joita MINÄ ennen heille lausuin ja jotka he aina tyrmäsivät puolusteluillaan. Helppoa kuin heinänteko ! Voisipa tuota joku kutsua manipuloinniksikin tai todistajan johdattelemiseksi. Pelottavan helppoa se kuitenkin on.
No, minä olen kuitenkin ystävä, "hyvis", ja olen oikeasti ystävän puolella ja tukena ajatellen vain ja ainoastaan hänen parastaan. Aina ja ikuisesti, vaikka en koko ajan niin pontevasti. Ja ystäväkin sen tietää, koska puki sen sanoiksi viime viikonloppuna.
"Ihan sama, mitä ikinä teenkin ja mitä ikinä tapahtuukin, niin sen tiedän, että sun rakkauteen voin aina luottaa."
Aamen.
Kun katsoo suhdetta vähän kauempaa, näkee sen todellisuuden paremmin ja terävämmin. Oli sitten kyseessä omasta taaksejääneestä suhteesta tai jonkun ystävän suhteesta. Sellaisesta suhteesta, johon ei ole (enää) tunnenäkökulmaa.
Mennyttä suhdetta tarkastellessa huomaa monia asioita, joita ei silloin huomannut, kun tilanne oli päällä. Jälkikäteen voi asioita tarkastella kiihkottomammin ja objektiivisemmin ja todeta, että tulipas toimittua typerästi tuolloin, mutta silloin se tuntui oikealta ratkaisulta. Koska katsoi tilannetta liian läheltä eikä huomannut jotain, joka jäi sivulle 'kuolleeseen kulmaan'.
Ystävän suhdetta voi tarkastella läheltäkin ja silti rekisteröidä suuremman kokonaisuuden, koska siinä tarkastelussa ei ole mukana tunnetta, joka vääristää kuvaa. Samalla tavalla kuin huvipuiston peilit vääristävät. Pitäisi nähdä sen kuvan taakse. Nähdä se, mitä se oikeasti kuvastaa näyttäen sen vääristyneenä. Hmm. Eipä taida olla järjenhiventä tuossa. No, olenpa taas tänään tarkastellut ystävän suhdetta ja sitä kokonaisuutta, joka vaikuttaa toivottomalta ilman sitä tunnepuolta.
Haa ! Niinhän se pitäisikin olla ! Jokaisella pitäisi olla se luottoystävä, jolta voisi kysyä "miltä tämä sinusta näyttää ?" Hän voisi sanoa sen, miltä se todella näyttää. Siihen voi joku todeta, että kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää. No, ei ole aina, mutta erittäin usein se vaan on juuri sitä, miltä se näyttää. Tunne vain jälleen sotkee sitä kuvajaista.
Olen ottanut uuden asenteen. Olen kokeillut sitä kahteen ystävääni ja molempiin se on tehonnut täydellisesti. Eli. Kun he kertovat, kuinka nyt taas menee huonosti sen potentiaalisen oikean kanssa, en lähdekään myötäilemään heitä ja toteamaan, että "paska mikä paska" ja "törkeää käytöstä", kuten ennen tein. Silloin näet ystävät, molemmat, poikkeuksetta lähtivät puolustelemaan sitä miesystävää ja luettelemaan syitä hänen ei-nyt-niin-mukavaan käytökseen. Syitä ja puolusteluja löytyi aina roppakaupalla. Ei. Nytpä olenkin alkanut minä puolestani puolustella miesten tekoja ja keksiä kilttejä syitä heidän ei-nyt-niin-mukavalle käytökselleen. Ja bingo !
Mitä tekevät ystävät ? Hah ! Alkavat väittää minulle vastaan. Kertovat minulle, miksi olen väärässä, kun puolustelen miehiä ja lausuvat juuri niitä mielipiteitä itse, joita MINÄ ennen heille lausuin ja jotka he aina tyrmäsivät puolusteluillaan. Helppoa kuin heinänteko ! Voisipa tuota joku kutsua manipuloinniksikin tai todistajan johdattelemiseksi. Pelottavan helppoa se kuitenkin on.
No, minä olen kuitenkin ystävä, "hyvis", ja olen oikeasti ystävän puolella ja tukena ajatellen vain ja ainoastaan hänen parastaan. Aina ja ikuisesti, vaikka en koko ajan niin pontevasti. Ja ystäväkin sen tietää, koska puki sen sanoiksi viime viikonloppuna.
"Ihan sama, mitä ikinä teenkin ja mitä ikinä tapahtuukin, niin sen tiedän, että sun rakkauteen voin aina luottaa."
Aamen.
1.12.2009 Märkä, märempi...
...joulukuu !
Kosteutta nyt riittää, johan on hitto ! Toisaalta hyvä, riippuen määrästä ja laadusta ja sijainnista, mutta toisaalta ahdistavaa ja painostavaakin. Huh.
Mutta onneksi on joulukuu ! Tiedänkin jo, mitä toivon joululahjaksi :-)
Kosteutta nyt riittää, johan on hitto ! Toisaalta hyvä, riippuen määrästä ja laadusta ja sijainnista, mutta toisaalta ahdistavaa ja painostavaakin. Huh.
Mutta onneksi on joulukuu ! Tiedänkin jo, mitä toivon joululahjaksi :-)
maanantai 30. marraskuuta 2009
Oikea Prinssi
Kaikkihan me tiedämme, mistä tunnistaa Oikean Prinsessan. Oikea Prinsessa on niin herkkä hipiäinen, että tunnistaa herneen vaikka kahdenkymmenen patjan läpi eikä voi nukkua yötään rauhassa niin muhkuraisella alustalla. Mutta mistä tunnistaa Oikean Prinssin ?
Jos sanon, että olen elämässäni kohdannut kaksi Sielunkumppania, joista molemmista olen luopunut tai joutunut luopumaan syystä tai toisesta, niin mitä ne muut prinssit ovat olleet ? Niin, kyllä. Tähän ikään niitä miehiä on ollut pari muutakin kuin nuo kaksi Sielunkumppania. Ja jos he eivät ole olleet Sielunkumppaneita, ovatko he silti olleet jotenkin huonompia kuin ne kaksi ?
Vastaus on äärimmäisen helppo. Eivät he todellakaan ole olleet yhtään huonompia. Täysin objektiivisesti ja kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna he ovat olleet jopa miellyttävämpiä ja huomattavasti pitkäikäisempiä kumppaneita virkaiältään kuin nuo sielunpuolikkaat, sillä Sielunkumppanin kanssa taistellaan samoilla aseilla samoilla alueilla samoista asioista. Sielunkumppani voi olla se puolikas sielua, joka kanssasi täydentyy kokonaiseksi, muttei hän välttämättä silti ole paras Elämänkumppani. Hänestä ei ehkä ole Arjen Sankariksi.
Siltikään en allekirjoita sitäkään typerää väitettä, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Tiukasti määriteltynä vastakohdat ovat siis vastakohtia (lähes) joka asiassa mukaanlukien elämänarvot eivätkä sellaiset ihmiset tule toimeen toistensa kanssa 'pitkässäjuoksussa'. Hetken voi tuntua mukavalta ja erikoiselta ja jännittävältäkin ihminen, joka on tyystin erilainen, mitä itse on, mutta aikaa myöten käy rasittavaksi vääntää kättä jokaisesta pienestäkin asiasta ja arki alkaa tökkiä.
Noin karkeasti arvioiden voisin kuvitella, että parhaiten keskenään tulevat toimeen ne ihmiset, jotka ovat 3/4:lta samanlaisia ja 1/4:lta erilaisia. Jopa 50-50 saattaa toimia riippuen siitä, mistä asioista se erottava puolikas koostuu, mutta se nyt on kaikissa suhteissa se asia, mikä pitää jokaisen tykönään miettiä. Eli mitkä ovat ne ominaisuudet, en sano virheet, toisessa ihmisessä, joiden kanssa pystyy ja joiden kanssa ei missään nimessä pysty elämään.
Ihmisiä ei pitäisi verrata toisiinsa, mutta kaipa siihen syntiin haksahtuu meistä yksi jos toinenkin silloin tällöin. Etenkin peräkkäisissä suhteissa. Etenkin, jos se edellinen kumppani on ollut se Sielunkumppani. Tuntuu hämmentävältä myöntää itselleen, tai sille uudelle ihastuksen kohteelle, ettei hän olekaan Sielunkumppani.
Aina voi kuitenkin todeta siihen perään: "Mutta se ei haittaa, koska olet paljon Parempi." Mieluummin ehkä kuitenkin se Arjen Sankari kuin Oikea Prinssi. Nykypäivän prinsseillä on näet valitettava taipumus muuttua suudeltaessa sammakoiksi. Tai vieläkin pahemmiksi.
Jos sanon, että olen elämässäni kohdannut kaksi Sielunkumppania, joista molemmista olen luopunut tai joutunut luopumaan syystä tai toisesta, niin mitä ne muut prinssit ovat olleet ? Niin, kyllä. Tähän ikään niitä miehiä on ollut pari muutakin kuin nuo kaksi Sielunkumppania. Ja jos he eivät ole olleet Sielunkumppaneita, ovatko he silti olleet jotenkin huonompia kuin ne kaksi ?
Vastaus on äärimmäisen helppo. Eivät he todellakaan ole olleet yhtään huonompia. Täysin objektiivisesti ja kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna he ovat olleet jopa miellyttävämpiä ja huomattavasti pitkäikäisempiä kumppaneita virkaiältään kuin nuo sielunpuolikkaat, sillä Sielunkumppanin kanssa taistellaan samoilla aseilla samoilla alueilla samoista asioista. Sielunkumppani voi olla se puolikas sielua, joka kanssasi täydentyy kokonaiseksi, muttei hän välttämättä silti ole paras Elämänkumppani. Hänestä ei ehkä ole Arjen Sankariksi.
Siltikään en allekirjoita sitäkään typerää väitettä, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Tiukasti määriteltynä vastakohdat ovat siis vastakohtia (lähes) joka asiassa mukaanlukien elämänarvot eivätkä sellaiset ihmiset tule toimeen toistensa kanssa 'pitkässäjuoksussa'. Hetken voi tuntua mukavalta ja erikoiselta ja jännittävältäkin ihminen, joka on tyystin erilainen, mitä itse on, mutta aikaa myöten käy rasittavaksi vääntää kättä jokaisesta pienestäkin asiasta ja arki alkaa tökkiä.
Noin karkeasti arvioiden voisin kuvitella, että parhaiten keskenään tulevat toimeen ne ihmiset, jotka ovat 3/4:lta samanlaisia ja 1/4:lta erilaisia. Jopa 50-50 saattaa toimia riippuen siitä, mistä asioista se erottava puolikas koostuu, mutta se nyt on kaikissa suhteissa se asia, mikä pitää jokaisen tykönään miettiä. Eli mitkä ovat ne ominaisuudet, en sano virheet, toisessa ihmisessä, joiden kanssa pystyy ja joiden kanssa ei missään nimessä pysty elämään.
Ihmisiä ei pitäisi verrata toisiinsa, mutta kaipa siihen syntiin haksahtuu meistä yksi jos toinenkin silloin tällöin. Etenkin peräkkäisissä suhteissa. Etenkin, jos se edellinen kumppani on ollut se Sielunkumppani. Tuntuu hämmentävältä myöntää itselleen, tai sille uudelle ihastuksen kohteelle, ettei hän olekaan Sielunkumppani.
Aina voi kuitenkin todeta siihen perään: "Mutta se ei haittaa, koska olet paljon Parempi." Mieluummin ehkä kuitenkin se Arjen Sankari kuin Oikea Prinssi. Nykypäivän prinsseillä on näet valitettava taipumus muuttua suudeltaessa sammakoiksi. Tai vieläkin pahemmiksi.
30.11.2009 Marraskuu 'pulkassa'
Oikeammin kärryssä tai vaikka soutuveneessä. Ohi kohta kumminkin ja se on pääasia.
Marraskuu on ärsyttävää aikaa monellakin tapaa. Pimeää ja märkää useimmiten eikä marraskuu tänäkään vuonna pettänyt pelkoja siltä osin. Lisäksi se on vuoden kiireisintä aikaa sekä työrintamalla että siviilissä. Tänä vuonna kotikiireitä on valitettavasti jouduttu jaksottamaan joulukuun puolelle harrastuskiireiden tieltä ja siksi en voi heittäytyä ihan vielä stressivapaalle vaihteelle. Valitettavasti.
Mikä näkyi jälleen viime yönä unikuvissa. Eli painajaisia esiintyi liittyen anastettuihin luottokortteihin. Hmm. Enteileekö tuo mahdollisesti suuri laskupinoja ja ylenmääräistä tuhlailua joulumielessä ?
Sitten vähän valitusta, joka kuitannee tämän marraskuun.
En ymmärrä ihmisten leväperäisyyttä ja välinpitämättömyyttä pakollisia hoidettavia velvollisuuksia ja muita ihmisiä, vapaaehtoistyöntekijöitä, kohtaan. Olen harrastustoimintaan liittyen laittanut muistutuksen maksettavasta suorituksesta ensimmäisen jo syyskuussa ja nyt kaksi viestiä toissa ja viime viikolla, että eräpäivä on tänään. No, suorituksia puuttuu edelleen puolelta porukkaa. En, vittu, käsitä. Lasku ei tullut yllätyksenä, joten rahaa pitäisi olla säästettynä 3 kuukauden ajalta eli siitä ei pitäisi olla kiinni.
Kun kysymys on siitä, että heidän asioitaan hoitaa joku VAPAAEHTOISESTI, kun muita halukkaita ei todellakaan löytynyt, niin se on mielestäni vieläkin törkeämpää käytöstä. Olisivat nyt vain niin helvetin tyytyväisiä, ettei heidän itse tarvitse olla toiminnassa mukana mitenkään, että maksaisivat nyt ainakin laskunsa ajoissa, mutta ei.
No, puolilta päivin tarkistan seuran tilin uudestaan ja jos silloin vielä puuttuu jonkun suoritus, niin laitan niin tulikivenkatkuisen viestin, että oksat pois !
Marraskuu on ärsyttävää aikaa monellakin tapaa. Pimeää ja märkää useimmiten eikä marraskuu tänäkään vuonna pettänyt pelkoja siltä osin. Lisäksi se on vuoden kiireisintä aikaa sekä työrintamalla että siviilissä. Tänä vuonna kotikiireitä on valitettavasti jouduttu jaksottamaan joulukuun puolelle harrastuskiireiden tieltä ja siksi en voi heittäytyä ihan vielä stressivapaalle vaihteelle. Valitettavasti.
Mikä näkyi jälleen viime yönä unikuvissa. Eli painajaisia esiintyi liittyen anastettuihin luottokortteihin. Hmm. Enteileekö tuo mahdollisesti suuri laskupinoja ja ylenmääräistä tuhlailua joulumielessä ?
Sitten vähän valitusta, joka kuitannee tämän marraskuun.
En ymmärrä ihmisten leväperäisyyttä ja välinpitämättömyyttä pakollisia hoidettavia velvollisuuksia ja muita ihmisiä, vapaaehtoistyöntekijöitä, kohtaan. Olen harrastustoimintaan liittyen laittanut muistutuksen maksettavasta suorituksesta ensimmäisen jo syyskuussa ja nyt kaksi viestiä toissa ja viime viikolla, että eräpäivä on tänään. No, suorituksia puuttuu edelleen puolelta porukkaa. En, vittu, käsitä. Lasku ei tullut yllätyksenä, joten rahaa pitäisi olla säästettynä 3 kuukauden ajalta eli siitä ei pitäisi olla kiinni.
Kun kysymys on siitä, että heidän asioitaan hoitaa joku VAPAAEHTOISESTI, kun muita halukkaita ei todellakaan löytynyt, niin se on mielestäni vieläkin törkeämpää käytöstä. Olisivat nyt vain niin helvetin tyytyväisiä, ettei heidän itse tarvitse olla toiminnassa mukana mitenkään, että maksaisivat nyt ainakin laskunsa ajoissa, mutta ei.
No, puolilta päivin tarkistan seuran tilin uudestaan ja jos silloin vielä puuttuu jonkun suoritus, niin laitan niin tulikivenkatkuisen viestin, että oksat pois !
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Tuiki, tuiki tähtönen
Kyllä tämä tähden elämä on rankkaa. Aina pitää jaksaa tuikkia ja loistaa ja säteillä.
Olen nähnyt lyhyen ajan sisään kaksi painajaista. Toisessa karhu ahdistelin minua ja muutamaa ystävääni sisätiloissa emmekä meinanneet päästä sitä karkuun. Viime yönä heräsin aamuyöstä omaan itkuuni, kun olin myöhästymäisilläni erittäin tärkeästä tilaisuudesta, mutta juoksentelin vain pitkin käytäviä etsien tavaroitani. Muistan hokeneeni rukousta siinä juostessani. Stressinpoikasta tuntuisi selvästikin olevan ilmassa. Ensi yön nukun taatusti kuin tukki.
Kunhan ensin selviän tästä illasta.
Olen nähnyt lyhyen ajan sisään kaksi painajaista. Toisessa karhu ahdistelin minua ja muutamaa ystävääni sisätiloissa emmekä meinanneet päästä sitä karkuun. Viime yönä heräsin aamuyöstä omaan itkuuni, kun olin myöhästymäisilläni erittäin tärkeästä tilaisuudesta, mutta juoksentelin vain pitkin käytäviä etsien tavaroitani. Muistan hokeneeni rukousta siinä juostessani. Stressinpoikasta tuntuisi selvästikin olevan ilmassa. Ensi yön nukun taatusti kuin tukki.
Kunhan ensin selviän tästä illasta.
29.11.2009 1.adventti
Hoosianna ! huudetaan,
kuningas nyt saapuu tänne.
Tulkaa tietä raivaamaan
palmun lehvät käsissänne.
Tervehtikää saapujaa,
valtiaanne valitkaa.
Hoosianna ! laulaen
käymme vastaan Messiasta.
Nöyrin mielin, riemuiten
kumarramme kuningasta.
Terve, tänne tultuas,
armon, rauhan ruhtinas !
Hoosianna, kaivattu !
kaikuu kaukaa, keskeltämme.
Hoosianna, siunattu,
ainut toivo elämämme.
Hoosianna ! Kaikki maa
laulakoon: Halleluja !
kuningas nyt saapuu tänne.
Tulkaa tietä raivaamaan
palmun lehvät käsissänne.
Tervehtikää saapujaa,
valtiaanne valitkaa.
Hoosianna ! laulaen
käymme vastaan Messiasta.
Nöyrin mielin, riemuiten
kumarramme kuningasta.
Terve, tänne tultuas,
armon, rauhan ruhtinas !
Hoosianna, kaivattu !
kaikuu kaukaa, keskeltämme.
Hoosianna, siunattu,
ainut toivo elämämme.
Hoosianna ! Kaikki maa
laulakoon: Halleluja !
lauantai 28. marraskuuta 2009
Paljoa ei tarvita
Lasi punaviiniä ja pari saunasiideriä alla, ja jo käyn 'vittuilemassa' ihmiselle FB:ssa !
Heitin nimipäiväonnittelut vähän etukäteen, kun en kumminkaan muista niitä oikeana päivänä laittaa. Olisi tehnyt mieli, sen punaviinin takia, laittaa oikein litisevän märkä lips-lips, slurpsis-slurpsis -törkeilyviesti, kun tyyppi on pahimpia Jäyhä Jököttäjiä, joita tiedän (ja on käyttäytynyt muutenkin säälittävän pienimunaisesti), mutta armahdin onnetonta. Sitä paitsi se on naimisissa. Hmmmm....
"Mmmmm...uuuuhhhhh.... muru kultaseni ! Käyn vieläkin ihan kuumana ja olen vako märkänä, kun vain mietinkin sitä yhteistä saunailtaa ja yötämme silloin heinäkuussa. Olisiko mitään mahdollisuutta ottaa sitä joskus uudestaan ? Muistan niin elävästi vieläkin, kuinka silloin nautimme toisistamme. Olisiko vaimosi taas joskus lähdössä lasten kanssa sukulaisten luo, jotta voisimme harrastaa keskinäistä imuttelua ja muutakin leikkimistä ? Rakkaudella kuumia ja kiihkeitä unia Sinusta nähden,
Justiina."
Siinä sitä olisi niillä kaikilla reilulla sadalla 'kaverilla' ihmettelemistä. Ja saisipa jäpykkäkin siinä vähän ansiotonta arvonnousua. Vähän enemmänkin, sanoisin.
Tyyyyylsäääääää.
Heitin nimipäiväonnittelut vähän etukäteen, kun en kumminkaan muista niitä oikeana päivänä laittaa. Olisi tehnyt mieli, sen punaviinin takia, laittaa oikein litisevän märkä lips-lips, slurpsis-slurpsis -törkeilyviesti, kun tyyppi on pahimpia Jäyhä Jököttäjiä, joita tiedän (ja on käyttäytynyt muutenkin säälittävän pienimunaisesti), mutta armahdin onnetonta. Sitä paitsi se on naimisissa. Hmmmm....
"Mmmmm...uuuuhhhhh.... muru kultaseni ! Käyn vieläkin ihan kuumana ja olen vako märkänä, kun vain mietinkin sitä yhteistä saunailtaa ja yötämme silloin heinäkuussa. Olisiko mitään mahdollisuutta ottaa sitä joskus uudestaan ? Muistan niin elävästi vieläkin, kuinka silloin nautimme toisistamme. Olisiko vaimosi taas joskus lähdössä lasten kanssa sukulaisten luo, jotta voisimme harrastaa keskinäistä imuttelua ja muutakin leikkimistä ? Rakkaudella kuumia ja kiihkeitä unia Sinusta nähden,
Justiina."
Siinä sitä olisi niillä kaikilla reilulla sadalla 'kaverilla' ihmettelemistä. Ja saisipa jäpykkäkin siinä vähän ansiotonta arvonnousua. Vähän enemmänkin, sanoisin.
Tyyyyylsäääääää.
28.11.2009 Shano she shiideriksi
Hizz ! Hips ! Hik ! Fizz !
***
Olen tykästynyt pieniin vihjeisiin ja merkkeihin. Jätän niitä eri tavoin eri paikkoihin ja ne paljastavat monia asioita niille, jotka niitä osaavat, tai edes tietävät, etsiä ja jotka osaavat niitä tulkita. Ei ole tosiaankaan kysymys mistään da Vincin -koodeista, vaan lähinnä omasta tarpeestani antaa merkitys sinäänsä merkityksettömille yksityiskohdille.
Tuossa olikin vihjettä jo aika paljon. Tuossakin oli vihjettä jo aika paljon.
***
Olen tykästynyt pieniin vihjeisiin ja merkkeihin. Jätän niitä eri tavoin eri paikkoihin ja ne paljastavat monia asioita niille, jotka niitä osaavat, tai edes tietävät, etsiä ja jotka osaavat niitä tulkita. Ei ole tosiaankaan kysymys mistään da Vincin -koodeista, vaan lähinnä omasta tarpeestani antaa merkitys sinäänsä merkityksettömille yksityiskohdille.
Tuossa olikin vihjettä jo aika paljon. Tuossakin oli vihjettä jo aika paljon.
perjantai 27. marraskuuta 2009
torstai 26. marraskuuta 2009
"Vilpitön vitun ystävä"
Vai onko vitun ystävä kenties yhdyssana ? VitunKINystävä, vitunystäväKIN. On se yhdyssana, mutta menköön nyt noin. Kammoan kirjoitusvirheitä omissa teksteissäni. Vaikka olisikin kysymys vain vitunystävästä.
Siis siten kuvaili eräs mies itseään. Ei, luojankiitos, minulle, vaan eräälle tutun tutulle. "Mä olen sellainen vilpitön vitunystävä" sanoi mies, kun naiselle selvisi, että mies paneskelee hänen lisäkseen myös viittä muuta naista, vaikka jonkinnäköinen sopimus, tai ainakin aiesopimus, yksinoikeudesta oli olemassa ko. naisen kanssa. Ja eikun testeihin.
Täti tarkkana ihmisenä oli luonnollisestikin aivan pöyristynyt siitä, että joku aikuinen ihminen voi olla niin holtiton seksuaalikäyttäytymisessään, että miettii vain sen toiminnan siittämis-puolta. Eli jos on putket rusetilla, niin sitten voi nusutella aivan rauhassa kenen kanssa vaan, kun vahinkoa ei voi sattua. Niin. Riippuu tosiaankin siitä, kuka mitäkin vahinkona pitää. Itse henk.koht. olen sitä mieltä, että esim. genitaaliherpes alkaa olla vahinkoasteikolla jo melko korkealla. Ihan siellä top-3:ssa.
No, tulipa tuotakin aihetta sipaistua, mutta lähinnä tarkoitukseni oli ihmetellä sitä, miten miehet voivat tuosta noin vain pitää haaremia sen mitenkään haittaamatta heidän tunne-elämäänsä. Joo, joo, ei tarvitse riemastua heti, vaikka vähän yleistänkin. On niitä tosiaan naisiakin, jotka toimivat kierrätyskeskuksina, joissa tavara liikkuu ja vaihtuu tiuhaan tahtiin, mutta jotenkin tuo on miehille luonteenomaisempaa. Tai ehkä puhunkin vain itsestäni.
Minä en voi kuvitellakaan tilannetta, jossa olisi useampi panokaveri. Siinä on aina niin paljon tunnetta mukana, kuitenkin, etten pystyisi sitä, tunnetta, jakamaan useamman kesken. Eli miehet mieluummin jonossa kuin rivissä. Jokainen omalla vuorollaan siis. "Jos yksi jättää, luo toisen lähde(n)" vai miten se meni ? Ehkä olen tosiaan menneen aikakauden dinosauruksia, mutta luulen, että naisella on oltava mukana myös tunnetta, kun taas mies voi harrastaa seksiä seksin itsensä takia.
Ja heti kun tuon kirjoitin, niin muistui mieleen kymmeniä blogeja, joissa naiset kertovat miehen/miesten olevan vain ja ainoastaan panokavereita. Tarkoituksella en käytä sitä englanninkielistä termiä, kun ällöän sitä ja kaikkia muitakin... niitä. Tuli oikosulku. Niin, eli kyllähän tasa-arvo näkyy myös tässä, että nainenkin nauttii nykyään seksistä seksin itsensä takia eikä tarvitse siihen mitään tunneaspektia. Paitsi minä. Minä tarvitsen myös tunnetta. Mielellään lämmintä sellaista.
Tunne olisi. Mistä löytyisi se mies ?
Siis siten kuvaili eräs mies itseään. Ei, luojankiitos, minulle, vaan eräälle tutun tutulle. "Mä olen sellainen vilpitön vitunystävä" sanoi mies, kun naiselle selvisi, että mies paneskelee hänen lisäkseen myös viittä muuta naista, vaikka jonkinnäköinen sopimus, tai ainakin aiesopimus, yksinoikeudesta oli olemassa ko. naisen kanssa. Ja eikun testeihin.
Täti tarkkana ihmisenä oli luonnollisestikin aivan pöyristynyt siitä, että joku aikuinen ihminen voi olla niin holtiton seksuaalikäyttäytymisessään, että miettii vain sen toiminnan siittämis-puolta. Eli jos on putket rusetilla, niin sitten voi nusutella aivan rauhassa kenen kanssa vaan, kun vahinkoa ei voi sattua. Niin. Riippuu tosiaankin siitä, kuka mitäkin vahinkona pitää. Itse henk.koht. olen sitä mieltä, että esim. genitaaliherpes alkaa olla vahinkoasteikolla jo melko korkealla. Ihan siellä top-3:ssa.
No, tulipa tuotakin aihetta sipaistua, mutta lähinnä tarkoitukseni oli ihmetellä sitä, miten miehet voivat tuosta noin vain pitää haaremia sen mitenkään haittaamatta heidän tunne-elämäänsä. Joo, joo, ei tarvitse riemastua heti, vaikka vähän yleistänkin. On niitä tosiaan naisiakin, jotka toimivat kierrätyskeskuksina, joissa tavara liikkuu ja vaihtuu tiuhaan tahtiin, mutta jotenkin tuo on miehille luonteenomaisempaa. Tai ehkä puhunkin vain itsestäni.
Minä en voi kuvitellakaan tilannetta, jossa olisi useampi panokaveri. Siinä on aina niin paljon tunnetta mukana, kuitenkin, etten pystyisi sitä, tunnetta, jakamaan useamman kesken. Eli miehet mieluummin jonossa kuin rivissä. Jokainen omalla vuorollaan siis. "Jos yksi jättää, luo toisen lähde(n)" vai miten se meni ? Ehkä olen tosiaan menneen aikakauden dinosauruksia, mutta luulen, että naisella on oltava mukana myös tunnetta, kun taas mies voi harrastaa seksiä seksin itsensä takia.
Ja heti kun tuon kirjoitin, niin muistui mieleen kymmeniä blogeja, joissa naiset kertovat miehen/miesten olevan vain ja ainoastaan panokavereita. Tarkoituksella en käytä sitä englanninkielistä termiä, kun ällöän sitä ja kaikkia muitakin... niitä. Tuli oikosulku. Niin, eli kyllähän tasa-arvo näkyy myös tässä, että nainenkin nauttii nykyään seksistä seksin itsensä takia eikä tarvitse siihen mitään tunneaspektia. Paitsi minä. Minä tarvitsen myös tunnetta. Mielellään lämmintä sellaista.
Tunne olisi. Mistä löytyisi se mies ?
26.11.2009 (aikatyhjiö)
Tarvitsen vuorokauden, tai kaksi... tai no, kun nyt mahdottomia lähtee toivomaan, niin samoin tein kolme. Niin, tarvitsen kolme vuorokautta aikaa, jolloin kaikki muu pysähtyy ympäriltä. Vain minä ja Mannerheim pysymme liikkeessä.
72 tuntia.
72 tuntia.
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Tunteenpaloa
Ystävätär kertoi antoisasta keskusteluhetkestä miespuolisen ystävänsä kanssa. Minä kutsun häntä näin, mutta ystävättären mielestä he seurustelevat ja mies on siis 'poikaystävä'. Joka on ihan pirun naurettava nimitys aikuisesta miehestä. Ehkä miehet ovat ikuisia poikia, mutta silti tuosta 'poikaystävästä' tulee mielikuva nuoresta kollista, jolla ei rintakarvojakaan ole edes korisjoukkueellista ja naama pursuaa finnejä ja mustapäitä. Niin, mutta mies ei mielestäni ole mikään miesystävä, jos tapaavatkin vain muutaman kerran kuukaudessa, vaikka tilaisuuksia olisi useita viikossa. No, eniveis, keskustelivat siis tunteista.
Tai siis ystävätär oli kertonut omista tunteistaan. Mies oli vain tasaisesti todennut, että "joo, just tolleen kuin sä sanoit" tai "silleen, kun sä ekaksi sanoit". Eli siis ei itse kertonut mitään oma-aloitteisesti eli ei siis osannut puhua tunteistaan. No, eihän tuossa nyt mitään niin suurta ihmettä ole. Mies on kuitenkin ihan härmäläistä rotua, joka on tunnevammaista edelleenkin ja joka ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi.
Ymmärrän ystävättären turhautumisen, kun hän haluaisi kuulla niitä 'lepertelyjä' omien palavien tunteittensa kohteelta. Edelleen näyttää muodissa olevan miehillä se tapa, että jos on joskus jotain tullut tunnustettua, kuten "tykkään susta", niin miehet ajattelevat, että se on nyt sitten sanottu ja jos asiantila muuttuu, informoin sitten uudestaan.
Onhan se ihanaa kuulla, olevansa tärkeä ja nainen tietysti haluaa kuulla, miksi ja millä tavalla hän on tärkeä. Se on kuin minkinkarva-kintaalla silittelisi ja se saa naisen lämpimäksi ja kehräämään. Mutta henk. koht. kaipaan myös sitä tilannetta, että voisin itse niitä tunteita kertoa toiselle. Sekin lämmittää sisältä ja pehmittää kudokset. Siinä on vain omat vaaransa.
Jatkuu seuraavassa numerossa.
Tai siis ystävätär oli kertonut omista tunteistaan. Mies oli vain tasaisesti todennut, että "joo, just tolleen kuin sä sanoit" tai "silleen, kun sä ekaksi sanoit". Eli siis ei itse kertonut mitään oma-aloitteisesti eli ei siis osannut puhua tunteistaan. No, eihän tuossa nyt mitään niin suurta ihmettä ole. Mies on kuitenkin ihan härmäläistä rotua, joka on tunnevammaista edelleenkin ja joka ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi.
Ymmärrän ystävättären turhautumisen, kun hän haluaisi kuulla niitä 'lepertelyjä' omien palavien tunteittensa kohteelta. Edelleen näyttää muodissa olevan miehillä se tapa, että jos on joskus jotain tullut tunnustettua, kuten "tykkään susta", niin miehet ajattelevat, että se on nyt sitten sanottu ja jos asiantila muuttuu, informoin sitten uudestaan.
Onhan se ihanaa kuulla, olevansa tärkeä ja nainen tietysti haluaa kuulla, miksi ja millä tavalla hän on tärkeä. Se on kuin minkinkarva-kintaalla silittelisi ja se saa naisen lämpimäksi ja kehräämään. Mutta henk. koht. kaipaan myös sitä tilannetta, että voisin itse niitä tunteita kertoa toiselle. Sekin lämmittää sisältä ja pehmittää kudokset. Siinä on vain omat vaaransa.
Jatkuu seuraavassa numerossa.
q,w,e,r,t,y,u,i,o,p,å
Onneksi en tienaa, tai edes yritä tienata, leipääni kirjoittamalla ! Mitä ihmettä ne kynäniekat tekevät, kun iskee luovuudenpula ? Tikusta asiaa, niinkö ? Sitä ei kyllä pitkään katsota suopeasti. Mutta ehkäpä alalle ajautuvat sellaiset henkilöt, joilla on aina aiheita takataskussa. Ja paljon sanottavaa.
Minulla ei ole mitään sanottavaa.
Minulla ei ole mitään sanottavaa.
25.11.2009 Ampukaa viestin tuoja !
Polttakaa kalenterit, hukuttakaa almanakat !
Hukun kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin menoihin !
Hukun kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin menoihin !
tiistai 24. marraskuuta 2009
24.11.2009 Torttua ja piparia
Ja kostuketta.
Torttu omenatäytteellä ja raesokerilla. Pipari paksuna versiona. Ja glögi valkoisena, punaviinillä, manteleilla (kokonaisilla) ja rusinoilla höystettynä.
Tai kuhano vino.
Torttu omenatäytteellä ja raesokerilla. Pipari paksuna versiona. Ja glögi valkoisena, punaviinillä, manteleilla (kokonaisilla) ja rusinoilla höystettynä.
Tai kuhano vino.
maanantai 23. marraskuuta 2009
23.11.2009 Lavantauti-Meeri
Bäk in bisnis !
Porukat hyppii töissä seinille, kun tulen käytävällä vastaan :-D Tahallani yskäisen metriä ennen ohitusta. Ilkiö, ilkiö...
Tunnen itseni Lavantauti-Meeriksi.
"Lavantaudin tartunnankantajien aiheuttamia ongelmia kuvaa Mary Mallonin tapaus Yhdysvalloissa. Tämä "Typhoid Maryna" tunnettu keittäjä sairastui lavantautiin vuonna 1901 ja jäi bakteerinkantajaksi. Hän aiheutti vuosina 1901–1907 ainakin 26 lavantaudin tapausta, joista kaksi kuoli. Lisäksi vuonna 1903 New Yorkissa esiintynyt lavantautiepidemia, johon sairastui 1300 henkeä, oli luultavasti hänestä lähtöisin. Mary Mallon oli eristettynä sairaalassa vuosina 1907–1910, mutta hän pääsi vapaalle jalalle, luvattuaan pysyä poissa keittäjän työstä. Hän ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan ja tartutti jälleen vuoden 1915 alussa ainakin 25 ihmistä, joista kaksi kuoli. Vuonna 1915 hänet eristettiin jälleen sairaalaan, jossa hän kuoli 71 vuoden ikäisenä vuonna 1938."
Turha näiden on pelätä sika-influenssaa. Vilkaisin peiliin ja totesin, että sairastamani tauti olikin petolinnunperse-influenssaa !
Porukat hyppii töissä seinille, kun tulen käytävällä vastaan :-D Tahallani yskäisen metriä ennen ohitusta. Ilkiö, ilkiö...
Tunnen itseni Lavantauti-Meeriksi.
"Lavantaudin tartunnankantajien aiheuttamia ongelmia kuvaa Mary Mallonin tapaus Yhdysvalloissa. Tämä "Typhoid Maryna" tunnettu keittäjä sairastui lavantautiin vuonna 1901 ja jäi bakteerinkantajaksi. Hän aiheutti vuosina 1901–1907 ainakin 26 lavantaudin tapausta, joista kaksi kuoli. Lisäksi vuonna 1903 New Yorkissa esiintynyt lavantautiepidemia, johon sairastui 1300 henkeä, oli luultavasti hänestä lähtöisin. Mary Mallon oli eristettynä sairaalassa vuosina 1907–1910, mutta hän pääsi vapaalle jalalle, luvattuaan pysyä poissa keittäjän työstä. Hän ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan ja tartutti jälleen vuoden 1915 alussa ainakin 25 ihmistä, joista kaksi kuoli. Vuonna 1915 hänet eristettiin jälleen sairaalaan, jossa hän kuoli 71 vuoden ikäisenä vuonna 1938."
Turha näiden on pelätä sika-influenssaa. Vilkaisin peiliin ja totesin, että sairastamani tauti olikin petolinnunperse-influenssaa !
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
22.11.2009 Usko, Toivo ja Salarakkaus
Kaksi tuntia puhelimessa ja olen jälleen kerran ällikällä lyöty. Antaudun ehdoitta.
En ymmärrä, vaikka minun pitäisi, kun olenhan minäkin nainen. Jonkinlainen. Miten me naiset jaksamme aina vain uskoa parempaan huomiseen ? Parempaan tulevaisuuteen. Parempaan suhteeseen. Toisen rakkauteen tai 'rakkauteen'. Miten me aina uskomme Uskoa ? Tai Toivoa. Toivomme toisen ihmisen muuttuvan. Toivomme sitä parempaa huomista, tulevaisuutta ja suhdetta.
En ymmärrä. Nainen, ystävätär, jota taksikuskikin yrittää pokata ja joka saisi kenet tahansa, antaa Suuren Rakkauden määrätä elämäänsä ja määritellä tekemisiään, koska hän uskoo ja toivoo, vaikka tilanne näyttää tosi toivottomalta. Roikkuu kiinni rippeissä ja riekaleissa, mutta ei anna periksi. Paitsi hetkittäin purkiessaan pahaa mieltää ja särkevää sydäntään minulle puhelimessa.
No, nähty on ja koettukin, joten ihan vailla kokemuspohjaa en puhu. Mutta sillä kokemuksella voinkin todeta, että ainoa keino on ahman keino. Puraista kerralla kaulavaltimo poikki. Tehdä kaikesta selvää kerralla ja kävellä eteenpäin katsomatta taakseen. Tai voi sinne vilkuilla, mutta jalkojen pitää kuitenkin olla koko ajan liikkeessä. Ja liikkeessä nimenomaan eteenpäin. Eikä käsi saa hapuilla kännykkää.
Ja nähty on myös se, miten miehet toimivat vastaavassa tilanteessa. He siirtävät tunteet syrjään ja tekevät siten, mikä on järkevää. He punnitsevat mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä ja jos ne näyttävät heidän kannaltaan huonoilta olkoonkin, että siellä vielä olisi se marginaalinen voiton mahdollisuus, he antavat mennä. Siirtyvät toiselle raiteelle ja lähtevät elämässään eteenpäin.
He eivät jää roikkumaan sen pienen toivon hitusen varassa uskoen, että kaikki vielä muuttuu paremmaksi. He eivät jää tuhlaamaan aikaa, koska tietävät, tai sanotaan ymmärtävät paremmin tämän elämän rajallisuuden ja ainutkertaisuuden. He siirtyvät eteenpäin, koska tietävät, että uusia ihan yhtä hyviä tilaisuuksia on edessäpäin. He eivät kuvittele, että nainen, joka on ollut ihana ja rakas, olisi ainoa maailmassa, jota he voivat ihailla tai rakastaa.
Sielunkumppani. Siitä on tullut oikein muotitermi. Pitää löytää se sielunkumppani, jotta elämä olisi elämisen arvoista. Suonette anteeksi, mutta se on paskapuhetta. Silkkaa sontaa. Sielunkumppani on näet erittäin usein liian samanlainen ja se tuo ongelmia suhteeseen. Kumpikin on vahva samalla aluella ja se tontti, jolla molemmat ovat heikoilla, jää kokonaan hoitamatta ja siitä muodostuu sen reen kaatava kanto.
Ja selvä, jos se sielunkumppani on se ainoa oikea mahdollinen kumppani, niin voihan senkin vaihtaa, jos homma ei vain tunnu pyörivän eikä vastauksia tunnu valmistuvan. Vai onko joku vielä niin naiivi ajatuksissaan, että luulee tässä elämässä olevan vain ja ainoastaan yhden Todellisen Sielunkumppanin ja Suuren Rakkauden ? Ei varmaankaan. Korkeintaan joku keskenkasvuinen myöhäisteini voi kuvitella, ettei maailmassa ole kuin yksi ainoa oikea ja sen kanssa sitten eletään elämä onnellisena loppuun saakka. Useimmilla meillä on ollut enemmän kuin yksi Suuri Rakkaus. Sama pätee sielunkumppaneihinkin. Heitäkin on useampia.
Joku pessimisti voi tähän todeta, että sielunkumppaneissa on se löytämisen ongelma. Sontaa. Ihan yhtä helppoa on löytää heitäkin kuin muitakin kumppaneita. Usein vain jo ulkoiset seikat karsivat monet sielunkumppanit pois. Vilkaisu vain eikä mahdollisuutta osoittaa sielunkumppanuutta saada. Enkä yritä nyt olla tekopyhä. Sama se on meikäläiselläkin. Alkukarsinta suoritetaan silmillä, korvilla ja muilla aistimilla. Mutta minäpä en tässä huutelekaan sielunkumppanin perään tai roiku sellaisessa. Enkä ole roikkunut.
Kaksi on jäänyt taakse, koska järki sanoi, ettei tästä tule mitään. Eikä olisi tullutkaan. Vaikka se, mitä välillä oli, oli jotain suurta ja ihmeellistä ja ainutkertaisen oloista. Vaikka siellä olikin se marginaalinen mahdollisuus onnistua. Ja tietysti se sattui. Helvetisti. Hetken. Nyt ei satu enää ja järki edelleenkin sanoo, ettei siitä olisi tullut mitään. Jäi siis iso virhe tekemättä ja sadat itkut itkemättä.
Tässä se ero, mistä johtuen aina valitetaan (naiset), että miehet pyörittävät naisia ja kuljettavat heitä kuin pässiä narussa ja kusettavat puhelimen välityksellä. Naiset itse antavat miehille ne avaimet karuselliin ja talutusremmin käteen. Ja uskovat joka ikisen sanan kullaksi ja mirhamiksi, mitä Luomakunnan Kruunu huuliltaan suvaitsee pudotella.
Tälle ystävättärellekin voisin, jos ilkeä olisin, sanoa, että itsehän sä olet itsesi tuohon tilanteeseen oikein tunkemalla tunkenut, joten lusikoi vaan kuravellisi. Onneksi olen empaattinen ja hyvämuistinen tässä asiassa. Tiedän, miltä se tuntuu, joten pidän olkapääni vakaana ja sylini avoimena.
Ja lopuksi. Muistakaa, että kaikki muu on tässä maailmassa korvattavissa yhtä hyvällä tai jopa paremmalla, paitsi omat lapsensa.
En ymmärrä, vaikka minun pitäisi, kun olenhan minäkin nainen. Jonkinlainen. Miten me naiset jaksamme aina vain uskoa parempaan huomiseen ? Parempaan tulevaisuuteen. Parempaan suhteeseen. Toisen rakkauteen tai 'rakkauteen'. Miten me aina uskomme Uskoa ? Tai Toivoa. Toivomme toisen ihmisen muuttuvan. Toivomme sitä parempaa huomista, tulevaisuutta ja suhdetta.
En ymmärrä. Nainen, ystävätär, jota taksikuskikin yrittää pokata ja joka saisi kenet tahansa, antaa Suuren Rakkauden määrätä elämäänsä ja määritellä tekemisiään, koska hän uskoo ja toivoo, vaikka tilanne näyttää tosi toivottomalta. Roikkuu kiinni rippeissä ja riekaleissa, mutta ei anna periksi. Paitsi hetkittäin purkiessaan pahaa mieltää ja särkevää sydäntään minulle puhelimessa.
No, nähty on ja koettukin, joten ihan vailla kokemuspohjaa en puhu. Mutta sillä kokemuksella voinkin todeta, että ainoa keino on ahman keino. Puraista kerralla kaulavaltimo poikki. Tehdä kaikesta selvää kerralla ja kävellä eteenpäin katsomatta taakseen. Tai voi sinne vilkuilla, mutta jalkojen pitää kuitenkin olla koko ajan liikkeessä. Ja liikkeessä nimenomaan eteenpäin. Eikä käsi saa hapuilla kännykkää.
Ja nähty on myös se, miten miehet toimivat vastaavassa tilanteessa. He siirtävät tunteet syrjään ja tekevät siten, mikä on järkevää. He punnitsevat mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä ja jos ne näyttävät heidän kannaltaan huonoilta olkoonkin, että siellä vielä olisi se marginaalinen voiton mahdollisuus, he antavat mennä. Siirtyvät toiselle raiteelle ja lähtevät elämässään eteenpäin.
He eivät jää roikkumaan sen pienen toivon hitusen varassa uskoen, että kaikki vielä muuttuu paremmaksi. He eivät jää tuhlaamaan aikaa, koska tietävät, tai sanotaan ymmärtävät paremmin tämän elämän rajallisuuden ja ainutkertaisuuden. He siirtyvät eteenpäin, koska tietävät, että uusia ihan yhtä hyviä tilaisuuksia on edessäpäin. He eivät kuvittele, että nainen, joka on ollut ihana ja rakas, olisi ainoa maailmassa, jota he voivat ihailla tai rakastaa.
Sielunkumppani. Siitä on tullut oikein muotitermi. Pitää löytää se sielunkumppani, jotta elämä olisi elämisen arvoista. Suonette anteeksi, mutta se on paskapuhetta. Silkkaa sontaa. Sielunkumppani on näet erittäin usein liian samanlainen ja se tuo ongelmia suhteeseen. Kumpikin on vahva samalla aluella ja se tontti, jolla molemmat ovat heikoilla, jää kokonaan hoitamatta ja siitä muodostuu sen reen kaatava kanto.
Ja selvä, jos se sielunkumppani on se ainoa oikea mahdollinen kumppani, niin voihan senkin vaihtaa, jos homma ei vain tunnu pyörivän eikä vastauksia tunnu valmistuvan. Vai onko joku vielä niin naiivi ajatuksissaan, että luulee tässä elämässä olevan vain ja ainoastaan yhden Todellisen Sielunkumppanin ja Suuren Rakkauden ? Ei varmaankaan. Korkeintaan joku keskenkasvuinen myöhäisteini voi kuvitella, ettei maailmassa ole kuin yksi ainoa oikea ja sen kanssa sitten eletään elämä onnellisena loppuun saakka. Useimmilla meillä on ollut enemmän kuin yksi Suuri Rakkaus. Sama pätee sielunkumppaneihinkin. Heitäkin on useampia.
Joku pessimisti voi tähän todeta, että sielunkumppaneissa on se löytämisen ongelma. Sontaa. Ihan yhtä helppoa on löytää heitäkin kuin muitakin kumppaneita. Usein vain jo ulkoiset seikat karsivat monet sielunkumppanit pois. Vilkaisu vain eikä mahdollisuutta osoittaa sielunkumppanuutta saada. Enkä yritä nyt olla tekopyhä. Sama se on meikäläiselläkin. Alkukarsinta suoritetaan silmillä, korvilla ja muilla aistimilla. Mutta minäpä en tässä huutelekaan sielunkumppanin perään tai roiku sellaisessa. Enkä ole roikkunut.
Kaksi on jäänyt taakse, koska järki sanoi, ettei tästä tule mitään. Eikä olisi tullutkaan. Vaikka se, mitä välillä oli, oli jotain suurta ja ihmeellistä ja ainutkertaisen oloista. Vaikka siellä olikin se marginaalinen mahdollisuus onnistua. Ja tietysti se sattui. Helvetisti. Hetken. Nyt ei satu enää ja järki edelleenkin sanoo, ettei siitä olisi tullut mitään. Jäi siis iso virhe tekemättä ja sadat itkut itkemättä.
Tässä se ero, mistä johtuen aina valitetaan (naiset), että miehet pyörittävät naisia ja kuljettavat heitä kuin pässiä narussa ja kusettavat puhelimen välityksellä. Naiset itse antavat miehille ne avaimet karuselliin ja talutusremmin käteen. Ja uskovat joka ikisen sanan kullaksi ja mirhamiksi, mitä Luomakunnan Kruunu huuliltaan suvaitsee pudotella.
Tälle ystävättärellekin voisin, jos ilkeä olisin, sanoa, että itsehän sä olet itsesi tuohon tilanteeseen oikein tunkemalla tunkenut, joten lusikoi vaan kuravellisi. Onneksi olen empaattinen ja hyvämuistinen tässä asiassa. Tiedän, miltä se tuntuu, joten pidän olkapääni vakaana ja sylini avoimena.
Ja lopuksi. Muistakaa, että kaikki muu on tässä maailmassa korvattavissa yhtä hyvällä tai jopa paremmalla, paitsi omat lapsensa.
lauantai 21. marraskuuta 2009
Pieni, suloinen
TONTTU
Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydänuntaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun;
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja hasta –
tätä ymmärtää ei voi,
»ei, tää pulma on vasta;» –
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimiin ja työhön,
lähtee puuhiinsa yöhön.
Aitat ja puodit tarkastain,
lukkoja koittaa nytkyin, –
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi:
torkkuen vasten seinää,
haassa se puree heinää. –
Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko;
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu.
Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri:
hälle se riemu on suuri.
Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks, – mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
Latoon, parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa:
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.
Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään,
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
- Viktor Rydberg -
Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydänuntaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun;
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja hasta –
tätä ymmärtää ei voi,
»ei, tää pulma on vasta;» –
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimiin ja työhön,
lähtee puuhiinsa yöhön.
Aitat ja puodit tarkastain,
lukkoja koittaa nytkyin, –
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi:
torkkuen vasten seinää,
haassa se puree heinää. –
Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko;
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu.
Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri:
hälle se riemu on suuri.
Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks, – mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
Latoon, parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa:
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.
Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään,
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
- Viktor Rydberg -
Tylsääkin tylsempää, kunnes...
Nyt, kun kaipaisin jotain lukemista, niin kaikkien seuraamieni blogien kirjoittajat taitavat olla luovalla tauolla. Tai sairaina. Pakko oli siis lähteä kalastelemaan ja tekemään hakuammuntoja. Ja löysinkin hyvät naurut ! Harmi, että blogia kirjoitetaan erittäin harvakseltaan, liekö lopettanut kokonaan jo, mutta kannattaa lukea ainakin postaus myyrien karkoitusyrityksistä. Nauratti. Ja kovasti.
Tuhat Tarinaa. Valitettavasti ei ollut ihan tuhatta. Olisin mielelläni lukenut näitä enemmänkin.
Tuhat Tarinaa. Valitettavasti ei ollut ihan tuhatta. Olisin mielelläni lukenut näitä enemmänkin.
21.11.2009 Tea for two
Eikä vain kahdelle tai kolmelle. Olen juonut tässä viikon aikana teetä tai kuumaa mustaviinimarjamehua koko perkeleen teeseurueen edestä ! Joka paikassa kun lukee, että influenssassa pitää juoda mahdollisimman paljon kuumaa ja samaa toitottavat lääkärit ja sukulaiset ja tuttavatkin. Ja minä sitten otin ja uskoin heistä joka ikistä ja olen todellakin juonut teetä ämpäritolkulla !! Saako jo lopettaa ?
Olen juonut useita erilaisia tee-lajeja ja makuja. Nordqvist'ltä olen juonut Perinteisen Mustan teen lisäksi samaa Luomuna sekä Valkoista teetä, Keisarin Morsianta, Viisasten teetä että Lady Green -teetä. Twinings'ltä olen litkinyt Green Tea-, Green Tea & Mint, Wild Berries ja Apple, Cinnamon & Raisin -makuja. Lord Nelson'in Camomile -teetä. Liptoniakin on ollut pakko vaihtelun vuoksi juoda ja makuina ovat olleet Clear Green, Lemon Tea, Earl Grey, Russian Earl Grey, Persian Earl Grey, Ceylon Gardens, Rooibos Spice, Rosehip and Raspberry, English Breakfast, Darjeeling Himalaya ja Kericho Estate Tea.
Herkkuhetkiin pihistelen suoraan saarivaltakunnasta saamaani Fortnum & Mason'in Assam Superb -teetä.
Eikä tässä vielä kaikki, kuten tapana on mainostaa.
Löysin peltipurkkeja kaivellessani vielä pussukoita, joiden tuoteseloste kertoi tee-sekoituksen (= heinä-sekoituksen) olevan vartavasten kehitelty tällaiseen sairastamaani 'keuhkoödeemaan'. Litkun pitäisi auttaa oireisiin ja jos se perusoletus, että mitä pahemman makuista joku on, sitä tehokkaampaa se on, pitää paikkansa, niin tätä olisi pitänyt ruveta litkimään jo monta päivää sitten. Olisi sairasloma taatusti ainakin puolittunut.
Jokainen on varmaan jossain lapsuutensa vaiheessa pureskellut paperia. Ja jos ei ole, kannattaa sitten kokeilla tuon teen ihmerehu-sekoitusta, sillä se sekä maistuu että haisee aivan märälle paperille. Tarkemmin sanottuna märälle valkoiselle A4:lle. Uskomaton samankaltaisuus ! Tuli ihan lapsuusaika mieleen. Tehoa siinä ainakin tuntuu olevan, kun ei enää yskitä niin kovasti. Tai ehkä vain kuvittelen. Harmi, että tuoteselosteesta puuttui ainesosat kertova osio. Kaiketi tuo ihan laillista kuitenkin on. Vai pitäisikö kokeilla yksi pussukka sätkäksi käärittynä ?
Olen juonut useita erilaisia tee-lajeja ja makuja. Nordqvist'ltä olen juonut Perinteisen Mustan teen lisäksi samaa Luomuna sekä Valkoista teetä, Keisarin Morsianta, Viisasten teetä että Lady Green -teetä. Twinings'ltä olen litkinyt Green Tea-, Green Tea & Mint, Wild Berries ja Apple, Cinnamon & Raisin -makuja. Lord Nelson'in Camomile -teetä. Liptoniakin on ollut pakko vaihtelun vuoksi juoda ja makuina ovat olleet Clear Green, Lemon Tea, Earl Grey, Russian Earl Grey, Persian Earl Grey, Ceylon Gardens, Rooibos Spice, Rosehip and Raspberry, English Breakfast, Darjeeling Himalaya ja Kericho Estate Tea.
Herkkuhetkiin pihistelen suoraan saarivaltakunnasta saamaani Fortnum & Mason'in Assam Superb -teetä.
Eikä tässä vielä kaikki, kuten tapana on mainostaa.
Löysin peltipurkkeja kaivellessani vielä pussukoita, joiden tuoteseloste kertoi tee-sekoituksen (= heinä-sekoituksen) olevan vartavasten kehitelty tällaiseen sairastamaani 'keuhkoödeemaan'. Litkun pitäisi auttaa oireisiin ja jos se perusoletus, että mitä pahemman makuista joku on, sitä tehokkaampaa se on, pitää paikkansa, niin tätä olisi pitänyt ruveta litkimään jo monta päivää sitten. Olisi sairasloma taatusti ainakin puolittunut.
Jokainen on varmaan jossain lapsuutensa vaiheessa pureskellut paperia. Ja jos ei ole, kannattaa sitten kokeilla tuon teen ihmerehu-sekoitusta, sillä se sekä maistuu että haisee aivan märälle paperille. Tarkemmin sanottuna märälle valkoiselle A4:lle. Uskomaton samankaltaisuus ! Tuli ihan lapsuusaika mieleen. Tehoa siinä ainakin tuntuu olevan, kun ei enää yskitä niin kovasti. Tai ehkä vain kuvittelen. Harmi, että tuoteselosteesta puuttui ainesosat kertova osio. Kaiketi tuo ihan laillista kuitenkin on. Vai pitäisikö kokeilla yksi pussukka sätkäksi käärittynä ?
perjantai 20. marraskuuta 2009
Mmmmmm... !
Kaikki nämä puheet majavista ja kastikkeista tekivät minulle valtaisan nälän.
Tädillä ruuan teko alkaa siten, että ensin otetaan läppäri. Ja uskomatonta, mutta totta. Se löytyi !
Majavakäristys
Majava käristys on herkullinen ja helppo valmistaa.
Tarvitset;
Ja tässä on sinne linkki.
Tädillä ruuan teko alkaa siten, että ensin otetaan läppäri. Ja uskomatonta, mutta totta. Se löytyi !
Majavakäristys
Majava käristys on herkullinen ja helppo valmistaa.
Tarvitset;
- Majavaa
- Silavaa
- Olutta
- Valurautapadan tai kattilan
- Ennakkoluulottomuutta
Ja tässä on sinne linkki.
20.11.2009 Kiitos, riittää jo
No, niin. Voidaan varmaan sopia, että tämä tauti on nyt taputeltu. Minä en ainakaan jaksa sairastaa enää yhtään päivää, joten kiitos ja hyvästi.
Iäksi.
Iäksi.
torstai 19. marraskuuta 2009
Kevyttä, mutta pahaa
Nykyään varmasti kaikista suuhunlaitettavista aineista löytyy kevyversio. Aina tupakasta ja oluesta lähtien kaikkeen mahdolliseen, mitä ajatella saattaa. Makukondomeistakin löytyy taatusti linjoistaan huoltapitävälle Rivo-Riitalle, suurelle suikin ystävälle, kevytkumi. Näissä kaikissa tuotteissa ei ole kuin yksi huono puoli: ne maistuvat aivan kamalalle !
Esimerkiksi kevytversiot tuorejuustoista ovat aivan hirveitä ! Vaikka niissä kuinka olisi rasvaa vähemmän kuin perusversiossa, niin silti niistä jää kitalakeen epämiellyttävä rasvakerros. Eivätkä ne oikeasti edes maistu miltään. Nähtävästi samalla, kun rasvaa on vähennetty, on vähennetty kaikkea muutakin makuatuottavaa.
Entäs nämä sokeroimattomat juomat.
Ostin pahaa-aavistamattomana ja typeränä sokeroimatonta glögiä siinä luulossa, ettei se olisi samanlaista makeaa litkua kuin kaikki muut glögit. Olihan se sokeroimatonta, mutta makeutettu kuitenkin aspartaamilla ja näinollen aivan järkyttävän imelää. Ja oikein tosi tosi pahaa. Kuten kaikki, mitkä on makeutettu aspartaamilla.
Se maku kertakaikkiaan vaan tulee läpi. Jopa kahvista, jos sen makeuttaa makeutustabletilla, joka sisältää aspartaamia. Hrrr. Lisäksi aspartaamin turvallisuudesta on paljon ristiriitaista tietoa riippuen siitä, mikä taho tai missä maassa tutkimus on tehty. Olenkin itse lopettanut sen käytön kokonaan. En siksi, että pelkäisin sen terveysvaikutuksia, vaan siksi, kun se on niin järkytävän pahan makuista.
Näinä tautisina aikoina mustaviinimarjamehua kuluu. Kauppojen hyllyiltä löytyy myös sokeroimaton versio Marlin tosi hyvästä mustaviinimarjamehusta. Kyllä, sokeroimaton, mutta kuitenkin makeutettu. Se mehu on makeutettu sukraloosilla. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta aineesta. Tai ehkä en ollut vain huomannut sitä tuoteselosteessa.
Ensinnäkin, se, että se on makeudeltaan 600-650 kertainen sokeriin verrattuna, kuullosti jo huolestuttavan imelältä. Toiseksikin. "Muistuttaa maultaa sokeria." Hmmm. Ja lopuksi. Keksittiin uutta hyönteismyrkkyä kehitettäessä. Erittäin epäilyttävää ! No, ei. Mutta silti suhtaudun varauksella. Ehkä jätän senkin kevyttuotteen ostamatta ja pitäydyn rehellisesti pahamaineisessa, mutta niin herkullisessa ja luonnollisessa sokerissa. Ja voissa.
Glukoosina pohjalla. Tiedättehän, että televisioistakin on olemassa jo kevytmalleja. Ainakin Sonyn Bravia -mallistosta löytyy sellainenkin toosa, että se sulkeutuu itsestään, jos huoneesta lähtee pois. Eli et voi enää lähteä kesken telkkarin katselun käymään jääkaapilla. Ai, että on sitten fiksu laite ! Kaikille vain tuollainen, niin saadaan ne miljoonat suomalaiset liikaläskit pois. Ja hätäseen sittenkin !
Esimerkiksi kevytversiot tuorejuustoista ovat aivan hirveitä ! Vaikka niissä kuinka olisi rasvaa vähemmän kuin perusversiossa, niin silti niistä jää kitalakeen epämiellyttävä rasvakerros. Eivätkä ne oikeasti edes maistu miltään. Nähtävästi samalla, kun rasvaa on vähennetty, on vähennetty kaikkea muutakin makuatuottavaa.
Entäs nämä sokeroimattomat juomat.
Ostin pahaa-aavistamattomana ja typeränä sokeroimatonta glögiä siinä luulossa, ettei se olisi samanlaista makeaa litkua kuin kaikki muut glögit. Olihan se sokeroimatonta, mutta makeutettu kuitenkin aspartaamilla ja näinollen aivan järkyttävän imelää. Ja oikein tosi tosi pahaa. Kuten kaikki, mitkä on makeutettu aspartaamilla.
Se maku kertakaikkiaan vaan tulee läpi. Jopa kahvista, jos sen makeuttaa makeutustabletilla, joka sisältää aspartaamia. Hrrr. Lisäksi aspartaamin turvallisuudesta on paljon ristiriitaista tietoa riippuen siitä, mikä taho tai missä maassa tutkimus on tehty. Olenkin itse lopettanut sen käytön kokonaan. En siksi, että pelkäisin sen terveysvaikutuksia, vaan siksi, kun se on niin järkytävän pahan makuista.
Näinä tautisina aikoina mustaviinimarjamehua kuluu. Kauppojen hyllyiltä löytyy myös sokeroimaton versio Marlin tosi hyvästä mustaviinimarjamehusta. Kyllä, sokeroimaton, mutta kuitenkin makeutettu. Se mehu on makeutettu sukraloosilla. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta aineesta. Tai ehkä en ollut vain huomannut sitä tuoteselosteessa.
Ensinnäkin, se, että se on makeudeltaan 600-650 kertainen sokeriin verrattuna, kuullosti jo huolestuttavan imelältä. Toiseksikin. "Muistuttaa maultaa sokeria." Hmmm. Ja lopuksi. Keksittiin uutta hyönteismyrkkyä kehitettäessä. Erittäin epäilyttävää ! No, ei. Mutta silti suhtaudun varauksella. Ehkä jätän senkin kevyttuotteen ostamatta ja pitäydyn rehellisesti pahamaineisessa, mutta niin herkullisessa ja luonnollisessa sokerissa. Ja voissa.
Glukoosina pohjalla. Tiedättehän, että televisioistakin on olemassa jo kevytmalleja. Ainakin Sonyn Bravia -mallistosta löytyy sellainenkin toosa, että se sulkeutuu itsestään, jos huoneesta lähtee pois. Eli et voi enää lähteä kesken telkkarin katselun käymään jääkaapilla. Ai, että on sitten fiksu laite ! Kaikille vain tuollainen, niin saadaan ne miljoonat suomalaiset liikaläskit pois. Ja hätäseen sittenkin !
19.11.2009 "Röh, röh"
"Röh, röh", sanoo isosika,
"missäs oikein nyt on vika,
kun ei ole possuilla
ruokahalua ?"
"Nöh, nöh", vastaa pikkupossut,
"eilen meiltä kastui tossut.
Nyt on nuha kamala
joka pojalla."
- Laura Latvala -
Voi, sianperse, etten paremmin sano !
"missäs oikein nyt on vika,
kun ei ole possuilla
ruokahalua ?"
"Nöh, nöh", vastaa pikkupossut,
"eilen meiltä kastui tossut.
Nyt on nuha kamala
joka pojalla."
- Laura Latvala -
Voi, sianperse, etten paremmin sano !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
