Sain päiväkirjalleni Lukijan.
Kiitin kunniasta ja lupasin olla näissä kirjoituksissani hyvä, mielenkiintoinen ja salaperäinen. Voi, voi, voi.... Kunhan nyt en vain tullut luvanneeksi liikoja... Hirvittää ihan. No, näillä mennään ja parempaan en pysty. Parastani aion kuitenkin panna, ettei kenenkään tarvitsisi pettyä.
Ja joku muukin saisi kyllä nyt panna parastani. Sunnuntain kunniaksi. Tai edes hieroa sitä. Niitä.
Puutuneita pakaroitani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kultaseni, Panisin nyt parastani, mutku sää oot nyt siellä ja minä täällä. Rapsutuksia.
Hrrrrrr....
Kehrään käsissäsi...
Lähetä kommentti