Kuulo on yksi aisteista.
Jotta mahdollisimman suuri osa ääniaalloista päätyisi korvakäytävään ja sitä kautta kuuloluihin sun muihin elimiin, joista minulla ei ole harmainta hajuakaan, on ihmisellä kallonsa molemmilla puolilla lärpäkkeet, korvalehdet, joita yleisesti kutsutaan korviksi.
Useimmilla ihmisillä on kaksi korvaa ja ne yleensä ovat vastakkaisilla puolilla päätä, jotta äänet voisi kuulla ns. stereona. Stereokuulo tekee äänistä miellyttävät kuunnella.
Ja siinä tulikin se pointti: kuunnella. Jos ihmisellä on kaksi, yksikin kyllä riittää, edes jotenkuten toimivaa, siis kuulevaa korvaa, on niiden tarkoitus, että ihminen, ei vain kuule, vaan myös kuuntelee.
On kertakaikkisen turhauttavaa puhua ihmiselle, joka kyllä kuulee, mutta on vain kuuntelevinaan. Silloin saa kertoa samat asiat useaan kertaan ja siinä kyllä vähitellen hymy hyytelöityy ja hermo hapettuu. Eikä vähiten silloin, kun on kysymys ohjeistamisesta. Ymmärrän, jos ohjeet ovat niin vaikeat, ettei niistä saa tolkkua, mutta jos ohje on tasoa "pidä kiinni tuosta", niin miten vaikeaa voi tosi helppo olla.
Lähtökohta kai on, että silloin ja varsinkin silloin, kun ihminen itse on pyytänyt apua ohjeiden muodossa, niitä ohjeita kuunnellaan sillä mielellä, että ne myös sisäistetään. Ja jos ohjeet ovat tolkuttomat, niin tehdään tarkentavia kysymyksiä ja lisäkysymyksiä. Koska ohjeet ovat neuvoja ja keinoja selvittää hankala tilanne, niitä kannattaa, VITTU, kuunnella !!!
Terveisin ohjeistamispäällikkö J.Parantainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti