Suhteellista

Suhteet ovat eräänlaista kilpavarustelua. Etenkin ja erityisesti siinä vaiheessa, kun suhde on päättymässä.

Kumpikaan ei varmasti halua olla se jätetty, petetty, nöyryytetty tai satutettu osapuoli. Ja tietyllä tavalla molemmat kuitenkin sitä ovat. Mutta kasvojen säilyttämisen takia pitää esittää jotain muuta. Vanhaa hapatusta, tiedän, mutta tulipahan taas kerran 'sattumalta' mieleen.

Sen, joka on se pikkuisen enemmän loukattu osapuoli, on helpompi jatkaa eteenpäin elämässä, jos tietää, ettei sillä toisellakaan nyt niin herkkua ole, vaikka onkin ollut se virallinen 'voittaja'. Ja vielä mukavampaa on sillä hetkellä, kun itsellä on jotain sutinaa ja saa tietää, että toisella taasen ei ole.

Ja mikäs sudenkuoppa se tuossa sitten väijyy...? No, se tietty, että petetty-jätetty tuntee vielä kaipausta ja aloittaa vanhan sutinoinnin lohduttaakseen toista. Ja käyttääkseen tilaisuutensa tulla mahdollisesti uudelleenvalituksi. Ja se toinen saa reviirinsä vallattua takaisin. Vaikka siitä vapaaehtoisesti luopuikin.

Juuri niin hienovaraista kuin heiluisi lekan kanssa Muranon lasitehtaalla. Ja yhtä läpinäkyvää. Puolin ja toisin.

Ei jaksaisi...