keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Kilpikonna

Ihmiset ovat yllättävän herkkiä. Naiset ja miehet.

Monet esittävät jotain muuta, mitä oikeasti ovat. Nekin, jotka aina ja kaikkialla toitottavat olevansa rehellisiä ja suoria. Mutta kuinka moni rehellinen ja suora sanoo rehellisesti ja suoraan, että joku asia, jonkun käytös loukkasi ?

"Tuo, mitä sanoit, tuntui pahalta." "Minusta tuntui kurjalta, kun teit noin." "Ei tuntunut mukavalta, kun et tehnyt niin."

Eihän tuollaista kuule kuin jossain terapia-istunnossa. Tai kuvittelisin, koska en ole koskaan tilanteessa ollut. Ihan heti en muista, että joku olisi suoraan sanonut jonkun tekoni tuntuneen pahalta. Tiedän, että olen kurjia pieniä asioita tehnyt, muttei kukaan niistä ole minulle huomauttanut.

En tosin itsekään ihan heti toisten teoista mainitse. Nuolen loukkauksen aiheuttamia haavojani suojassa ja yritän olla kuin en olisikaan. Mutta kyllä se minusta näkyy, että pahalta tuntuu. Joku aika sitten kyllä sanoin, että jokin asia 'häiritsi' minua. Kyllä se oikeastaan ihan rehellisesti loukkasi, mutten halunnut 'suurennella' asiaa. Sain kuitenkin erittäin asiallisen anteeksipyynnön, joka oli helppo hyväksyä. Ja se oli siinä sitten sillä kertaa.

On hienoa, että ihmiset osaavat ja haluavat pyytää anteeksi. Se tuntuu hyvältä. Aluksi. On näet niitäkin ihmisiä olemassa, joille anteeksipyytäminen on niin jokapäiväistä, että se on kärsinyt inflaation. Tehdään, mitä halutaan, koska ainahan voi pyytää anteeksi ja se anteeksipyyntö useimmiten hyväksytään. Ja sitten taas eletään kuin pellossa. Anteeksipyytäminen on näille ihmisille vain tapa, joka pyyhkii tehdyt tekemättömiksi.

Sitten on niitä ihmisiä, jotka näyttelevät iloista ja huoletonta loukkaantumisesta huolimatta. Kenties vain 'kostavat'. Antavat samalla mitalla, vaikka sisälle sattuu. Kai se on vain niin vaikeaa myöntää, että panssarin läpi on menty. Ja että sieltä panssarin uumenista löytyy herkkyyttä, joka tänä päivänä alkaa olla jo melkeinpä häpeällinen ominaisuus. Kuvitellaan, että herkkyys tarkoittaisi samaa kuin heikkous. Todellisuudessa se kertoo jostain ihan muusta...

Minä olen joskus kilpikonna.

Ei kommentteja: