Yksi anteeksipyyntö ja yksi tunnustus.
Ei paha ollenkaan ottaen huomioon sen ärsytysmöykyn koon, mikä sisälläni jäyti ja jyysti käytännöllisesti katsoen koko päivän. Nyt se on jo pienentynyt, muttei kuitenkaan ihan kokonaan hävinnyt. Varoen täytyy toimia loppupäivä, ettei tulisi enää kiukuteltua kenellekään. Päivä ei ole kyllä ollenkaan vielä pulkassa...
Inhoan näitä päiviä. Grrr...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti