Voihan nenä

"Äidin nenä on tarpeellinen tavara, mikä varsin usein unohdetaan."

No, ei se nyt ihan noin mennyt, mutta sopii tuossakin muodossa. Tai nenästä viis, mutta hajuaisti on erittäin tärkeä. Niin äideille kuin muillekin.

Näkeehän sen jo eläimistä. Kuono ojossa ollaan ensimmäisenä menossa tervehtimään toista. Tai tutkimaan, uskaltaako sitä toista edes tervehtiä. Nuuskutellaan sieltä ( ! ) ja täältä ja tuolta ennen kuin voidaan tehdä päätös puoleen taikka toiseen. Ja ihminenhän on myös eläin, sanokaa mitä sanotte.

(Tässä välissä pitää mainita, kun vielä muistan (kun muistikin on jo niin pirun huono, tai siis hyvä, mutta lyhyt ja se onkin sitten toinen tarina...), että näin mukavan tapahtuman bussin ikkunasta.

Kaksi todellakin jo ehtoopuolen herrasmiestä käveli toisiaan vastaan kadulla. Olivat vanhoja tuttuja ja selvästikin ilahtuneena tervehtivät toisiaan.

Molemmat ottivat nahkasormikkaan (vai kutsutaanko miehen niitä hansikkaiksi ? enivei...) pois kädestään ja kättelivät. Ja sitten se asuste vedettiin takaisin käteen. Siis ihan perustervehtiminen, mutta se näytti jotenkin niin... Suomi-filmiltä vuodelta miekka ja kilpi. Eihän täällä Suomessa ketkään muut enää kättele toisiaan kuin ne, jotka ovat syntyperältään jostain Välimeren maasta tai vieläkin kauempaa etelästä.

Se kättely näytti jotenkin hienolta. Tyylikkäältä. Rehdiltä meiningiltä. Otettiin käsine pois kädestä, jotta iho koskisi ihoa. Miehet siis 'tulivat toistensa iholle'. Kuullostaa homojen hommalta, mutta siinä ei ollut mitään eroottista saati sitten homoeroottista. Sedät vain koskivat toisiaan kämmenellä.

Nykyään on suurta huutoa tervehtiä Keski-Eurooppalaisittain halaten. Halaillaan sinne ja halaillaan tänne. Ja vähän jokaista puolituttua ja tutuntuttuakin. 'Tyylikkäästi'. No, makuasia, mutta henk.koht. mielipiteeni on, että tässä herrojen kättelyssä oli tuhat kertaa enemmän tyyliä, kun kaikenmaailman rutistelijoissa.

Että tulipahan vain mainittua.)

Niin, eli hajuaistista.

Pienten lasten vanhemmat, ja etenkin äidit, ovat aivan vakuuttuneita siitä, että pystyisivät pelkän hajun perusteella tunnistamaan oman lapsensa pimeästä huoneesta sadan muun lapsen joukosta. Ja näin taatusti onkin. En tiedä, onko tätä tutkittu missään koskaan, mutta mielestäni se nyt on tutkimattakin selvää. Kyllä sen oman sinappikoneensa aromin erottaa vaikka nuhassa.

Ja sen kumppaninkin valinnassa nenällä on, kuulemma, vankka osuus valintaprosessissa. Tästä oli iltapäivä-lehdissä jotain tarinaa ei niin kauan aikaa sitten, mutta en kyllä nyt muista niitä perusteluja. Jotenkin ne liittyivät hormoneihin ja feromoneihin ja ties mihin kemiallisiin yhdisteisiin joita roiskimme ympäristöömme houkutellaksemme kärsäkästä mesikupille. Ja toisinpäin.

No, mistäs tämä nyt yhtä äkkiä tuli mieleeni. Siitä, kun mietin, minkälainen mies on houkutteleva mies. Mies, joka saa aikaan reaktioita, kemiallisia ja fysikaalisia, minussa.

Ulkonäkö se ei ole, sen ovat vuodet jo kertoneet varsin selvästi. Jotkut yksittäiset fyysiset ominaisuudet omaava uros saattaa olla jo askeleen edellä muita ennen kuin kisa on edes alkanut, mutta varsinaisia karsivia tekijöitä ei ole. Kaikesta voi aina joustaa. Tarvittaessa.

Henkisistä ominaisuuksista jaksetaan jauhaa joka paikassa ja aina enkä sitä tietysti kielläkään, etteikö niillä olisi suuri merkitys loppupeleissä, mutta kyllä ominaistuoksulla on merkitystä myös.

Tänä päivänä sitä ominaistuoksua on vain ensikohtaamisella aika hankala erottaa, vaikka kuinka halailisi ja nuuhkisi läheltäkin. Kaikki se kosmetiikka, jota miehetkin nykyään holvaavat itseensä, peittää alleen sen tärkeimmän.

(Ja tässä kohtaa tuli mieleen ne kaksi nuorta miestä, jotka aamulla kävelivät edelläni. Kuljin heidän perässään noin 8 metrin päässä ja n.50 metrin matkan. Se tuoksu, mitä nämä haisusimakkeet levittivät eteeni koko sen matkan ajan, oli todella huumaava. Niin voimakas siis, että ohimoissa tuntui jo orastavaa päänsärkyä. Ja oltiin sentään ulkona kadulla, jossa kävi pieni tuulenviri. Kauhulla ajattelin tilannetta, jossa joutuisin jomman kumman kanssa olemaan sisätiloissa. Tai jossain läheisemmässä kanssakäymisessä. Huh, sentään ! Tai ehkä se olikin tarkoitettu 'hyönteisten' karkoittamiseksi. En tiedä, mutta tehokkaalta vaikutti.)

Tärkeimmällä en tarkoita tietenkään hien tai muiden eritteiden hajua vaan sitä puhtaan ihon omaa tuoksua. Se, kun se on sitä oikeanlaista, vie kyllä jalat alta eikä silloin toisen nuuhkimisesta, eikä toisesta, voi saada tarpeekseen.

Mmmmmm.......