12.7.2009 Vieroitus

Alan vierottautua normaaleista rutiineista. Eikä mennyt kuin pari viikkoa. Se kai se loman tarkoitus onkin: päästä irti arjen ympyröistä.

Ihmettelen nykyään niitä entisaikoja, kun pidin lomani pätkissä. Silloin oli varmasti toisin, mutta nyt tuntuu, etten osaa aloittaa rentoutumista pystymetsästä. Tarvitsen hiljaisen laskeutumisen lomaan ja lepoon. Nyt vasta tuntuu lomalta, joten onkin pirun hyvä, että sitä on vielä enemmän jäljellä kuin takana.

Ehkä tässä on tullut tehtyä kaikennäköisiä rästihommia pois alta ja siksi heittäytyminen laakereille lepäilemään ei ole oikein onnistunut. Se ero on tietty ollut, että kaupunkia on koluttu jo ihan tarpeeksi. Tekee varmasti hyvää sekä kaupungille että tädille, ettei nyt vähään aikaan sinne pääse. Ei kyllä mielikään sinne halaja, ei yhtään.

Myös pikkurutiinit ovat jääneet taakse, arkeen. Sellaisetkin, joiden olisi voinut toivoa jatkuvan. Toivottavasti tämä 'pakollinen ero' niistä tuo ne entistä mielenkiintoisempina taas syksyllä mukaan kuvioihin. Kesätauolla siis vain. Tai mistä sitäkään koskaan tietää. Elämä on muuttunut tosi ihmeelliseksi ja arvoitukselliseksi. Enää ei voi oikein mistään olla varma. Kaipa sekin kuuluu johonkin elämän luonnolliseen prosessiin. Onkohan täti muuttumassa keski-ikäisestä vanhaksi...? Noup ! Tulee vain nähtävästi käytettyä enemmän aivoja nykyään ja mietittyä asioita eri kulmilta ja vähän syvemmältä. Siksi kaikki tuntuu niin paljon monimutkaisemmalta kuin ennen.

Mutta kesällä on jotain uusia pikkurutiineita. Ne jäänevät sitten syksyllä pois. Tai sitten ei. Mahdollisesti ei. Vai toivottavasti ei. Sen näjemme sitten, riittääkö aikaa ja ennen kaikkea halua.