Auringon kanssa. Siinäpä vasta lyömätön pari, aurinko ja täti: kuuma ja kostea. Aivan kuin kesä parhaimmillaan. Ja nythän ON kesä parhaimmillaan.
Aurinko oli leikkisä. Se nuoli tädin varpaita ja siirtyi varovasti ylemmäs suudellen polvitaipeita kuumilla huulillaan. Auringon pieni ystävä, pörriäinen, halusi sekin mukaan leikkiin ja asettui kutittelemaan tätiä navan alta kaikilla kuudella käpälällään sekä maistelemaan tätiä kärsällään.
Valitettavasti viereisen tontin tuuheana rehottava pitkä ja paksu parru oli mustasukkainen tälle kolmikolle eikä auttanut, vaikka täti kuinka yritti karkuun kateellista jököttäjää: varjo seurasi niin kauan, että pystyi lopulta sotkemaan kesäiset leikit asettumalla rakastavaisten väliin. Kuinka joku voikin olla noin ilkeä.
Ikkunalasi yritti epäilemättä parhaansa esittäessään Amoria heijastamalla auringon hiveleviä säteitä itsestään tädin masulle, muttei sekään apu kauaa auttanut. Tädin oli annettava periksi.
Olisiko nyt sopiva aika laittaa valkoviini kylmenemään...?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti