Marmatuslista osa 2

Keksinköhän tähän ihan kymmentä kohtaa, kuten viimeksi...

Se on kuitenkin todettava heti alkukärkeen, että nämä seuraavat asiat ovat todellakin niitä asioita joita inhoan tai yökköän. Niillä ei ole mitään tekemistä niiden ihmisten kanssa, jotka niistä asioista pitävät. Voin siis pitää ihmisestä, joka pitää asiasta, josta minä en pidä. Siis rautalankaa suoristaakseni.

1) Tatuoinnit.

Olen tästä tainnut jossain jo jotain vihjatakin. En ole vielä nähnyt yhtään, korostan yhtään, tatuointia, oli se sitten miehellä tai naisella, joka olisi ollut silmääni niin kaunis, että olisin sitä voinut ihailla. Niin pientä tatuointia ei saa tehtyä, että sen voisin itse ottaa. Ja jotta olisin taatusti vittumaisen puolueellinen, niin tatuointi naisella on vielä oksettavampi kuin miehellä. Tatuointi on mielestäni hyväksyttävä ainoastaan silloin, kun se tehdään lääketieteellistä hoitoa varten. Esim. pistetatuointi sädehoitoa varten. Mikään ei kuitenkaan estäisi minua rakastumasta ihmiseen, jolla on tatuointi. Pitäisin sitä vain ikävänä itseaiheutettuna kauneusvirheenä.

2) Lävistykset tai vastaavat tiedot.

Jos mahdollista, ovat vieläkin pöyristyttävämpiä kuin tatuoinnit. En lähde sitä erikseen perustelemaan. Edellisen kohdan perustelut riittäkööt tähänkin.

3) Puliukot / -akat.

Känniset (kuselle haisevat) örisijät bussissa, jotka väen vängällä yrittävät 'keskustella' meikäläisen kanssa. Onko tässä mitään epäselvää, miksi ko. loiset ällöttävät minua ? Taannoin yksi 'kentlemanni' yritti viritellä tarinaa kanssani. Hyvä, etten oksentanut päällensä. Tod. näk. hajunsa olisi kyllä siitä vain parantunut. Ihmetteli, kun en jostain kumman syystä suostunut keskustelemaan hänen kanssaan. Epäili syyksi, että luulen hänen yrittävän ISKEÄ minua !! Ei, vittu, ole millään enää mitään rajaa !!!

4) Esittely lempinimellä.

Siis aikuisten ihmisten kesken. Haloo. Okei, jos suuri yleisö tyypin tunteekin nimellä 'Torakka', mutta jos kättelen jotain tuntematonta ihmistä tutussa seurueessa ja sanon oman nimeni, niin oletan luonnollisesti, että hänkin sanoo oman OIKEAN nimensä. Vaikka kaikennäköisiä Ridgejä ja Hornia alkaa Suomi olla jo pullollaan, niin Torakkaa en usko vielä kenenkään saaneen ristimänimeksi.

5) Hämähäkit.

Saan sätkyn jo pienimmästäkin 8-jalkaisesta saati sitten niistä, jotka suorastaan poksahtavat, kun ne surutta lahtaan. Jos siis uskallan niitä lähestyä. Hienompi nimi tälle on araknofobia. Kuulun AA-kerhoon: Anonyymit Araknofobistit.

6) Puseroiden pesulaput.

Tämän päivän puseroiden pesulapuilla ei ole mitään yhteistä maailmanlopun pyiden kanssa. Pyyt pienenevät, pesulaput suurenevat. Ja lisääntyvät. Kun aikaisemmin jossain puseron saumassa oli pienehkö kankainen pesulappu, niin nyt niitä on vähintään kolme ja ne ovat kivikovaa muovia ja noin 10 cm pitkiä. Sen lisäksi ne on ommeltu saumaan siten, ettei ole mitään toivoakaan saada niitä irroitettua kokonaisina ilman, että koko sauma ratkeaa. Leikkaaminen ei auta, koska kovaa, terävää reunaa jää aina väkisinkin sen verran, että se raapii käyttäjän kyljen tai niskan verille. Jollekin viranomaiselle pitäisi saada tästäkin valittaa. Tietäisi vain, mille.

7) Kitkerä ruumanpohjatee.

Ei enempää kommentoitavaa. Surkeaa, mikä surkeaa.

8) Miehet, joilla on heikko itsetunto.

Joo. Vaatii oman postauksen, kunhan pääsen taas oikein kunnolla vireeseen.

9) Naiset, joilla ei ole yhtään itsekritiikkiä.

Kts. edellinen.

10) Elämäntapaintiaanit.

Siis ihmiset, jotka ovat joko syystä tai toisesta valinneet elämäntapaintiaaniuden (meikäläisen uusiosana ;-) tai sitten olosuhteiden pakosta ajautuneet siihen. Yhteistä näille molemmille kuitenkin on, että jaksavat aina ja joka paikassa marmattaa (öhöm...) siitä, etteivät kaikki muut ole 'valaistuneet' heidän kanssaan samalle tielle. Mokkasiinilla persauksille, saakeli soikoon. En tule käännyttämään teitä pahuuden poluille, joten älkää tekään yrittäkö tehdä samaa minulle. Ugh, olen puhunut.

Huh, huh... Rankkaa puuhaa tämä marmatus. Tiukkaa teki, että sain kaikki kymmenen kasaan.