Ja tyytyväinen. Vaikka myös vähän ulalla. Mitä ihmettä oikein tekisin ?
Ei sillä, etteikö tekemistä riittäisi, mutten tiedä, tuhlatako aikaa 'oikeaan tekemiseen' vai keksisikö jotain korvaavaa toimintaa. Tällaista se aina on: silloin, kun sitä omaa rauhaa ei ole, niin silloin riittäisi puuhaa ja puhinaa, mutta kun sitä on, niin menee sormi suuhun. Ainakin hetkeksi. Nyt on se hetki. Ja on lisäksi vielä perjantai.
Lomalainen on päivistä aina ihan sekaisin, niinpä minäkin. Yksi pieni varasuunnitelma on olemassa, mutta sen toteutuminen on kiinni niin monesta eri tekijästä, etten tiedä, viitsinkö sitä lähteä sen enempää työstämään. Katsotaan nyt. Onhan tässä päivää ja viikonloppua jäljellä. Tai alussahan viikonloppu vasta on.
Taidan nollata mielen ja odottaa, mitä tuleman pitää. Uskon, että tulee vielä 'tarjous, josta ei voi kieltäytyä', joten mitäpä tässä puristelemaan. Sillä tavalla se ei ainakaan tule. Mutta musiikkia tarvitaan sitä odotellessa !
Oho, onpas räkättirastas hyvässä lihassa tuossa aidalla !
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti