"Hauska tappa, vanha tuttu."
Kolme tuntia hurahti kuin 'siivilä'. Ei ehditty hörppiä kuin yhdet siiderit, kun suut kävivät koko ajan. On se vaan niin, että toiset pysyvät nuorina ja nuorekkaina vuosikymmenestä toiseen. Sama 'Jukkahan' se oli kuin silloin, kun oltiin täysi-ikäisiä kakaroita. No, eipä ollut tähän 'Jukkaan' vielä 5-kymppiä ehtinyt puraista. Katsotaan sitten muutaman vuoden kuluttua. Se on kyllä sellainen rajapyykki, että olen nähnyt monen miehen siihen kolauttavan kallonsa ja siitä se alamäki sitten vääjäämättä kohti hautakuoppaa alkaa, sanotte mitä sanotte. Eikä miehet sitä itse huomaa. Onneksi. Sehän sitten vain pistäisi lisää vettä myllyyn.
Suudelmat poskille ja tiukat halaukset. Käsi kuin huomaamatta lantion ja vyötärön liitoskohdassa. Vihjauksia ja naurahduksia. Silmien pilkettä. Nuoren miehen vilkkautta. Kaunis valkohampainen hymy. Tuuhea tumma tukka, jossa vain muutama lähes huomaamaton helmenharmaa suortuva. Miehenmallinen 'könsikkyys'. Kaikki ne ovat vielä tallella muuttumattomina kuin silloin ennen. Eipä ihme, että täti joskus sortui kiipeämään tähän Palmuun.
Ne ajat ovat nyt ohi, mutta muistot ovat kultaisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti