Totaalihurahdus

Ystävätär on rakastunut. Hienoa...

Olen pikkiriikkisen kateellinen... Ei sillä, että häneltä pois. Ei, ei, ei. Kun, että tädille kans. Kyllähän tässä itse kukin olisi mielellään korviaan myöten rakastunut, mutta minkäs teet, kun et ole, niin et ole. Ei se kukko käskien laula eikä kana komentamalla muni !

Siinä on vain yksi mutta. Patarealistina tätiä hirvittää tuollainen totaalihurahtaminen. Yhden tapaamisen perusteella !! Eihän siinä nyt vielä tiedä toisesta kuin promillen murto-osan. Ja silti pitää mennä 'rakastumaan'. Juu, kuulemma on rakastunut. Vähän jarrua nyt: ihastus, tosin vankka sellainen, mutta vain ihastus. Mutta eihän sitä nyt henno toiselle sanoa, joka on niin tärinöissään tulevista OIKEISTA treffeistä, ettei tiedä miten päin tytisisi. Syvä huok.

Eikä se hurahtaminen nyt sinäänsä niin paha juttu ole, mutta jos tämä Unelmien Eronnut Yhteishuoltajaisä osoittautuukin Rupi Sammakoksi, niin ryminä siitä 7. taivaasta alas kovalle kamaralle on hirvittävä. Siinä jää vielä tätikin jalkoihin siinä rysäyksessä.

Ystävätär kyselee tädiltä, että mitäs tädin noita-vaistot tästä nyt sanovat. Eivät mitään. Ihan turpa kiinni ovat. Ei pihahdusta, ei pukahdusta. Vaikka hittoako tässä tarvitaan mitään noita-vaistoja: se Lipposen sokea Reettakin näkee, ettei tämä voi päättyä hyvin. Tässä näyttäisi olevan niin liikaa pelissä ystävättären puolelta, että jotain säröä on taatusti tiedossa. Se on sitten eri asia, tekeekö se särö kohteen pelkäksi roinaksi vai onko se merkki arvokkaasta antiikista.

Sydämeni joka sopukasta saakka tietysti toivon, ettei pettymyksiä tule tai että ne ainakin ovat siedettävissä rajoissa, mutta 'muoalimmoa' sen verran kurkistelleena tädin täytyy todeta, että ihme on, jos tämä Hra C osoittautuu Napakympiksi ja matka Onnelaan on palkintona.

Mutta kuten on tullut moneen kertaan todettua, ihmeitäkin tapahtuu. Tietäis vaan, missä.