Hetkessä

Odotinko minä vai odotitko sinä ? Vai olimmeko vain yhdessä yhteisessä hetkessä ?

Olisiko se niin väärin tunnustaa, että odotti toista ? Minä olen usein odottanut, mutta en tänään. Kerrankin se en ainakaan ollut minä. Olisi mukavaa kuvitella, että hän odotti minua. Juuri minua, mutta sanoi, ettei ollut odottanut. Osuimme vain sillä samalla puoliminuuttisella samalle paikalle. Hieno, kerrassaan upea saavutus sekin. Joku yhteys on siis toivottavasti muodostunut. Tai ehkä joku rutiini.

Rutiini kuullostaa tylsältä, harmaalta ja yksitoikkoiselta, muttei sen sitä välttämättä tarvitse olla. Rutiinit ovat hyväksi, jos ne tekevät hyvän mielen. Tämä rutiini tekee minulle hyvän, korjaan: erittäin hyvän mielen. Toivottavasti vielä hänellekin.

"Tuhannen yötä kanssasi valvon, yön salamoissa mertasi palvon."