26.7.2009 Mitä, missä, milloin

Ja kuka kukin on. Vastauksia halutaan, vaikka sanotaanhan, että tieto lisää tuskaa. Kenen tuskaa ? Sen, joka tietää vai sen josta tiedetään ?

Luin viikolla dekkarin (hmmm...), jossa todettiin, että tieto on valtaa. Ja tarinassa se, jolla tietoa oli, murhattiin. Uhri tiesi murhaajasta asioita, joiden paljastuminen tiesi murhaajalle niin suurta uhkaa, että hän ryhtyi näinkin epätoivoiseen tekoon. Normijärjellä ajateltuna uhka ei ollut teon arvoinen. Teko oli aivan suhteeton 'vaaraan' nähden. Siis kaikkien muiden mielestä. Murhaaja näki asian luonnollisesti toisessa valossa.

Kuka meistä voisi olla potentiaalinen murhaaja ? Onko Sinun kaapissasi sellaisia luurankoja, joiden paljastumisen uhka voisi ajaa Sinut epätoivoisiin tekoihin ? Meillä kaikilla on salaisuutemme, joiden emme soisi paljastuvan. Mikä on Sinun suuri häpeällinen salaisuutesi ?

Täti asui ennen sellaisella asuinalueella, jossa normiperhe koostuu seuraavista elementeistä:

- puolisot (mies ja nainen) ovat naimisissa
- perheessä on 2-3 lasta
- perheeseen kuuluu myös koira
- kotina on pientalo (omakoti-, pari- tai rivitalo)
- perheellä on 2 autoa
- perheellä on kesämökki, lomaosake tai asuntoauto/-vaunu
- perhe omistaa veneen ja/tai moottoripyörän
- kaikki äänestysikäiset äänestävät ja ovat jo monessa sukupolvessa äänestäneet kokoomusta

Perheellä menee hyvin tai erittäin hyvin taloudellisesti ja muutenkin. Puolisot ovat onnellisia keskenään, lapset elävät onnellisessa perheessä ja koirakin on onnellinen. Myös autot näyttävät hyrräävän tyytyväisinä. Kunnes kuolema heidät erottaa.

Monta kertaa ollessani iltakävelyllä katselin taloja ja lämmintä hohdetta, joka tulvi niiden ikkunoista ja mietin, minkäköhänlainen perhe tuossakin kauniissa talossa asuu. Minkäköhänlaisissa kulisseissa tuossakin talossa eletään. Ja minkäköhän tasoinen perhehelvetti tuollakin vallitsee. Täti inhorealistina tietää, että kaikki ei todellakaan ole sitä, miltä se päällepäin näyttää eikä kaikki ole kultaa, mikä kiiltää. Silläkin idyllisellä asuinalueella, jossa koti, uskonto ja isänmaa ovat edelleenkin (näennäisesti) kovassa kursissa, on särönsä.

Yhdessä perheessä rakastavalla aviopuolisolla (mies) oli ollut sivusuhde jo vuosia, kun se paljastui ja upouusi miljoonatalo meni myyntiin välittömästi. Teini-ikäiset lapset olivat oireilleet jo vuosia vanhempien sitä huomaamatta tai siitä välittämättä, kun olivat tehneet niin innokkaasti omaa uraa ja eläneet omaa 'täysipainoista' elämäänsä.

Toisen perheen nössykkä-vässykkä-isi on hurmaava ja säkenöivä naisenmies... netissä, jossa hän vaimonsa tietämättä, luonnollisestikin, vikittelee nimimerkin suojassa naapuruston puolet nuorempia naisia, tyttösiä oikeastaan.

Erään perheen äiti huomasi yli 10 vuoden normiavioliiton jälkeen, ettei hän oikeastaan välitäkään miehistä vaan tykkää ennemminkin naisista. Nyt siinä perheessä on äidin ja isän sijasta kaksi äitiä. Äärettömän rohkea ratkaisu naiselta noin umpikonservatiivisessa ympäristössä.

Yhdessä (mutta tuskin ainoassa) perheessä narsistimies terrorisoi ja harrasti törkeää henkistä väkivaltaa puolisoaan kohtaan yli 10 vuotta. Se tarina on nyt onneksi saanut onnellisen lopun, mutta kuten aina, huhu kiertää, että nainen jätti "noin ihanan ja miellyttävän ja menestyvän ja varakkaan miehen toisen miehen takia". Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta kun kulissit olivat tukevasti pystyssä viimeiseen asti, ei kukaan voi uskoa karmaisevaa totuutta.

Erään perheen äiti puolestaan tajusi, että työkaveri onkin puoleensavetävämpi kuin oma aviomies, piti aikansa sivusuhdetta ja ilmoitti miehelle, kun upea omakotitalo (jota mies oli muutaman vuoden rakentanut perheelleen) valmistui, että hän ei sitten tulekaan siihen taloon asumaan vaan haluaa avioeron. Mies oli todennut vain, että hävisi taistelun, jota ei tiennyt käyvänsäkään.

Ja sitten on vielä se yksi uskomaton tarina, joka on niin poikkeuksellinen, ettei siitä voi edes kirjoittaa, koska se paljastaisi liikaa.

Mutta kuten näistä tarinoista huomaa, meillä kaikilla on salaisuutemme. Toisilla ne ovat pienempiä, toisilla isompia, mutta aika tavallisia tarinoita nykyaikana kumminkin kaikki. Ja aina on joku, joka tietää Sinun tarinasi. Useimmiten tietäjiä on enemmänkin etkä voi murhata heitä kaikkia, joten sopeudu ajatukseen, ettet elä vakuumissa, jossa voit tehdä ihan mitä vain haluat eikä kukaan koskaa haista palaneen käryä.

Henk.koht. ei tätiä voisi vähemmän kiinnostaa, mitä kukakin elämällään tekee. Jokaisella meistä on oikeus sotkea omat asiansa ja muhia sitten niissä liemissä. Sitä paitsi täti nyt on viimeinen moralisoimaan kenenkään ratkaisuja, jos vaikka siihen joskus haluja olisikin. Haluja ei vain todellakaan ole. Omissakin asioissa on tarpeeksi huolehtimista. Lisäksi täti on 24 karaatin egoisti.

Mutta kuten tuli jo todettua, kaikki ei ole sitä miltä näyttää eli et voi nykyään olla varma kenestäkään. Ei arvoasema, varallisuus, perhetausta eikä koulutus takaa ihmisestä mitään, joten oma selusta on parasta turvata. Aina. Esim. jos täti lähtee tapaamaan henkilöä, jota täti ei entuudestaan tunne, ottaa täti ko. henkilöstä ensin selville joitain tarvittavia tietoja ja kertoo ne parhaimmalle ystävälleen. Se on pieni ja halpa varokeino. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ettei vain kukaan keksisi murhata tätiä...

Ja lopuksi: Tieto on valtaa, mutta sen, jolla valta on, ei tarvitse sitä enää käyttää.