Blogin tarkoitus

Ei yksistään tämän blogin vaan ylipäätään blogien. Mikä se on ? Elämän tarkoitus on murheen karkoitus, laulavat Eput eli siinä vastaus siihen helppoon kysymykseen. Mutta onko blogilla aina joku tarkoitus ?

Kaipa blogin tarkoitus on jakaa kirjoittajansa ajatuksia suurelle maailmalle. Jollain blogilla tarkoitus voi olla hyvinkin tarkkaan rajattu. Joku toinen taas voi kertoa kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat, tapahtumat ja ajatuksensa blogissaan.

Jos kirjoittaja haluaa rajata bloginsa käsittelemään erittäin kapeaa aluetta, voi kirjoitukset lähteä kiertämään kehää ja toistamaan itseään. Silloin saattaa lukijakunta vähitellen hiipua olemattomiin. Tai ainakin vaihtuvuus voi olla nopeaa. Tosin tarkemmin kun ajattelee, niin kaipa sekin on aihealueesta kiinni. Seksi kiinnostaa aina ja lukijoita riittää. Samoin jollekin harrastuksesta kirjoittavalle riittää taatusti samasta aiheesta kiinnostuneita. Muut tuskin vilkaisevat blogia kahdesti... paitsi jos siellä on mukavia kuvia.

Mielenkiintoa lisää varmasti kirjoittajan tyyli kirjoittaa. Viis siitä, vaikka hän kirjoittaisi aamiaisen valmistamisesta, jos hän kirjoittaa siitä omaperäisesti ja mielenkiintoisesti. "Tänä aamuna oli tapahtua kotoinen keittiöonnettomuus. Levittäessäni voita leivälle, olikin voi niin kovaa, että meinasin koko ajan vetää käteen." Tämä ei ollut ainakaan omaperäinen esimerkki: se oli esimerkki suoraan elävästä elämästä jostain viime vuosituhannelta. Eikä edes henkilökohtainen sellainen. Mutta tyyli varmasti ainakin osittain ratkaisee, onko lukijoita vaiko eikö.

Sitten blogin tarkoitus voi muuttua matkan varrella. Blogi on ehkä aloitettu suuressa kriisissä tai sen jälkimainingeissa, mutta ajan saatossa kriisi (todennäköisesti) ohitetaan ja elämä alkaa jälleen 'kirketä'. Ei tarvitse enää vuodattaa tuskaa ja tunteita, sappea ja tulikiveä blogin kautta maailmaan. Löytyy ehkä uusi parempi elämä tai ihmissuhde, jolloin tarve kirjoittaa laimenee tai katoaa kokonaan. Tai sitten aloitetaankin ihan uusi blogi uudelta pohjalta. Parempi onkin, jos alkuperäisen blogin nimi on ytimekkäästi ollut tyyliä "Saatanan perkele, kun vituttaa" tai vastaavat tiedot. Nimi johtaa näet lukijoita pahasti harhaan, jos sieltä löytyykin vain rakkauden suitsutusta ja sulotuoksuja.

Sitten henkilökohtaisempaan osioon. Miksi täti kirjoittaa ?

Olen tätäkin jo aikaisemmin pohtinut. Tädillä on vain erittäin suuri kirjoittamisen tarve, joka on ollut padottuna vuosia. Ajatukset eivät ole kummoisia, perushuttua ja tutseja. Tärkeintä on kirjoittaa. Saada jotain tekemistä ja jotain 'paperille'. Ja kirjoittaa voisin melkein mistä vaan, jos vain joku aiheen antaa. Mielipide löytyy aina ja kaikkeen, valitettavasti.

Blogin nimihän on luonnollisestikin ihan päin persestä. Ei tässä mitään päiväkirjaa kirjoiteta. Ainakaan koko aikaa. Niin, tai kuka mitäkin päiväkirjaansa kirjoittaa. Ehkä tämä onkin päiväkirja. Sehän onkin kalenteri, johon merkitään päivän menot, teot ja tapahtumat. Ja päiväkirjaan syvimmät tunteensa ja viisaimmat ajatuksensa. Just. Sallinette, että vähän tässä tyrskähtelen kirjoittamiseni lomassa.

Ja minkälaiset blogit sitten tätiä kiinnostavat ? No, täti seuraa aktiivisesti noin paria kymmentä blogia. Kaikkia ei ole merkitty seurattavaksi julkisesti, kuten joku tarkkasilmäinen ja hyvän laskupään omaava onkin voinut jo huomata. Näitä blogeja yhdistää ei mikään. Ovat kaikki niin kovin erilaisia. Aihealueet ryntäilevät laidasta toisen yli ja takaisin. Kirjoitustyylitkin ovat suurimmalta osalta ihan omanlaisiansa, vaikka kyllä sellaiset rennot ja rönsyilevät ja 'elämältä kuullostavat' tyylit taitavat johtaa joukkoa. Huumorilla höystetyt ovat niitä parhaita. Enkä siis todellakaan tuolla tarkoita mitään vitsi-blogeja. Ja on blogeja, jotka ovat sattuneesta syystä vain 'rakkaampia' kuin toiset..

Loppuun voisin todeta, että harmillisinta tässä omassa kirjoittamisessa on se, etten muista, olenko jostain aiheesta jo kirjoittanut. Kierrän siis kehää itsekin, tahattomasti tosin. Vaikka 'haetanneeko tuo mittään...' Kaipa siitä sitten joku älähtää, jos jutut alkavat kuullostaa liian tutuilta ja hutseilta. Ja vaikka tämä blogikirjoittelu onkin hauskaa ja terapeuttistakin välillä, niin henkilökohtaista kirjeen- ja ajatustenvaihtoa en vaihtaisi tähän ikinä. Jos siis pitäisi valita. Mutta onneksi ei tarvitse.

Jotta eiköhän tässä tullut taas sitä tarvetta tyydytettyä ihan riittävästi tälle illalle...