Kirjaimia

Sain postia lomalaiselta.

Lyhyen 'kortin', koska se oli kirjoitettu puhelimella, mutta minulle aivan riittävän. Siis puhelimella kirjoitetuksi. Muuten se olisikin ollut ällistyttävän lyhyt hänen kirjoittamakseen ja olisin saattanut lähteä pohtimaan turhia. Mutta nyt se siis sopi kuvioon. Ylipäätään olin hämmästynyt, iloinen ja otettu, että hän viestitti, koska on tosiaan lomalla ja lomahan on periaatteessa rauhoitettua aikaa, jota vietetään perheen ja ystävien kanssa ja muut satunnaiset, tai säännöllisemmätkin, yhteydet jäävät kesätauolle. Tai sitten ei. Näköjään.

Olin itse jo laittanut hänelle 'pientä' raporttia menneestä viikonlopusta, mutten silti odottanut mitään vastausta vielä. Siellä periferiassa, missä hän nyt lomailee, ei ole (kaiketi) nettiyhteyttä eli niin kauan kuin itsekin olen vielä koneen ääressä, viestien suunta on melkoisen yksipuoleinen. Ei kyllä haittaa minua. Nyt näin, myöhemmin toisin.

Laitoin vastauksen ja kyllä pikkasen nolotti, kun siitä tuli aivan hehtomegalomaanisen pitkä ! Tiedän, että hän ei siitä pituudesta valita, koska itsekin kirjoittaa käsittämättömän pitkiä tekstejä ja ihan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, mutta silti. Laveasanaisena ihmisenä kirjoitan lähes aina pitkiä viestejä, jotka rönsyilevät sinne ja tänne ja rakastan myös vastaanottaa pitkiä viestejä. Eipä siis pidä ihmetellä, miksi tämän vuoden alkupuolisko on mennyt yhdessä hujauksessa...

Kirjallinen ilmaisu kertoo kyllä ihmisestä tosi paljon. Mitä sanoja hän käyttää, minkälaista lauseenrakennetta ja kuinka paljon kirjoitusvirheitä tulee. Kirjoitus'vihreet' ovat se, joita en noteeraa, koska teen niitä itsekin lukihärösenä tosi paljon enkä niitä välttämättä edes huomaa omassa tekstissäni. Mutta 'kielipuolipoliisina' minua miellyttää kieliopillisesti oikeaoppinen teksti (ellei sitä sitten tarkoituksella ole kirjoitettu kokonaan jossain muussa tyylissä). Joku todella vaikea taivutusmuoto, joka on mennyt nappiin, saattaa herauttaa veden kielelle ja itse usein 'maistelenkin' erilaisia taivutusmuotoja. Suomenkieli on niin kaunista, mutta samalla niin vaikeaa.

(Tämä menee nyt kyllä ihan rönsyilyksi, mutta miettikääpä esim. sanaa susi ja kaikkia sen outoja taivutusmuotoja. Susi - suden, ei susin, mutta kuitenkin monikossa sudet (ei susit) - susien. Ja "tuolla juoksee susia" mutta "sudet juoksevat tuolla". Ai, että ihan rakastan tällaisia !)

Monet, varsinkin miehet, karsastavat kirjoittelua. Mikäköhän siihenkin on syynä ? Pelkäävätkö he, että jää 'todistusaineistoa', mustaa valkoisella, tai että tulee sanottua enemmän kuin oli tarkoitus ? Vai onko syynä kenties laiskuus ? Miehet kai mieluummin kirjoittelevat lyhyesti ja ytimekkäästi tekstareita, joissa muutamiin sanoihin ahdetaan paljon asiaa ja jossa sitten on se vaara, että niitä vähiä sanoja tulkitaan väärin. Etenkin, jos tulkkina on rouvapuolinen henkilö.

Ystävättärellä on herrapuolinen ystävä, joka on aivan virtuoosimainen tekstareiden ja sähköpostin kirjoittaja ! Käsittämätöntä tekstiä pituutensa ja sisältönsäkin puolesta ottaen huomioon, kumman sukupuolen edustaja siellä kirjoittelee. (En siis ole nähnyt kuin merkkien tai sivujen määrän eli emme jaa saamiamme viestejä toistemme kanssa. Valittuja otteita saatamme kyllä toisillemme saaduista viesteistä lukea.) Tiedän vain yhden, joka vetää vertoja hänelle sähköpostien kirjoittelussa ja se on tämä oma 'kirjeenvaihtokaverini'.

Olen aivan 'koukussa' hänen teksteihinsä. Ovat mukavaa ja mielenkiintoista, hauskaakin, luettavaa. Välillä tosin, kun ajatukset tuntuvat olevan puolin ja toisin sekaisin, on vain niin paljon sanottavaa, ettei jokaista sanaa ehdi saada näpyteltyä, kun ajatus juoksee jo horisontissa, niin silloin tekstit ovat aivan hurmaavan sekavia ja niihin pitää antaa jatkoselityksiä. Mutteivät ne silloinkaan ole koskaan tylsiä tai puuromaisia !

'Kirjeet' ovat mukavia siksikin, että niihin voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Aivan samoin kuin blogikirjoituksiinkin. Puhutut sanat unohtuvat valitettavan nopeasti, mutta kirjoitettu pysyy. Siksi olenkin mieluummin sähköpostin kuin puheluiden kannalla. Etenkin näin tärkeissä asioissa...

Jäiköhän nyt joku kirjain kirjoittamatta ?