Kun olisikin. Poden puheripulia. Tai itseasiassa puheummetusta. Ei ole ketään, kenen kanssa pölöttää ja pälättää, mutta tarve olisi sitäkin isompi. Pöh. En viitsi edes miettiä, mitä se oli ei-niin-kovin-kauan-aikaa sitten... Jatkuvaa puhumista joko livenä tai sitten puhelimessa. Ja juttua riitti ! Ja naurua. Yksikin puhelu meni niin, että n. 8 % ajasta puhuttiin ja muu aika naurettiin. Se on niin väärin.
Ei ole kivaa nyt. Pöh.
pst. Oli kyllä ihana kesäpäivä ! Onneksi on loma ja pääsin veden äärelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti