*

Oikein Hyvää Joulua teille kaikille,

jotka ovat jaksaneet vielä seurata tätä

kuihtuvaa blogia !

Joulunalus ikävä

Yllättävä ikävä iski klo 15.48. Tätä ikävää poden onneksi harvoin, mutta tänään se iski. Tajusin, että joudun luopumaan jostain. Onneksi vain hetkeksi (ja toivottavasti vain osittain), mutta tuolla kellonlyömällä se hetki tuntui ikuisuudelta. No, se on kuitenkin vain hetki, muutama päivä, joten en aio siinä asiassa märehtiä, vaan ottaa sen rauhan ja ilon joulusta, mitä otettavissa on.

Hauskaa Joulua Sinulle.

Ja Sinullekin. Siellä jossain. Muista pitkät välihousut. Ja pipo.

Ötököitten aatelia

Ritarilude.

Se voi paritella jopa 24 tuntia putkeen pysähtymättä edes syömään välillä.

Joillekin joulukuu ei vain kertakaikkiaan sovi

 o /
/_\
 II

Jouluslerssiä

Stressiä ! Useampaa laatua.

Täytyy olla, jos herään lauantaiaamuna klo 6.42 ja ensimmäiseksi muistuu työasia mieleen. Voi, helvetti vieköön ! Onneksi muistin myös, että olin viime töikseni eilen tehnyt sen asian eteen jotain, joka olisi tietysti pitänyt tehdä jo 2 viikkoa sitten, mutta kenellä tässä nyt on kiire. Mutta siltikin. Eipä tulleet unet takaisin.

Inhoan itseäni, kun järjestän itseni sellaiseen tilanteeseen, että sitten heräilen vapaapäivän aamuna kesken unien. Kerrankin, kun olisin saanut nukkua kunnolla. Väsyneeseen kroppaan kertyneet univelat pois. Mutta paskat. Tässä sitä ollaan.

tämä on Tonttu

*<:)

(:>*

*<:}

{:>*

(!)

Kynsi katkesi.

mutta vain joskus

Joskus tekisi mieleni heittää pyyhe kehään. Sanoa, että ihan sama, pidä tunkkis. Joskus tekisi mieleni vain luovuttaa ja antaa olla. Olla hiljaa ja unohtaa. Tyhjentää tiedostot.

Joskus se ei vain onnistu, vaikka kuinka mieli tekisi. Joskus.

bloggerin ajoitus ei toimi !

Inhoan vihjailevaa puhetta. Miksi ? Koska en ymmärrä sitä. Joko en tajua, että minulle vihjaillaan tai sitten en ymmärrä vihjettä ollenkaan tai pahimmassa tapauksessa ymmärrän sen aivan kokonaan väärin. Ja tuo viimeinen vaihtoehto on se pahin. En uskalla enää edes arvailla, mitä vihje voisi tarkoittaa, koska niin monta kertaa arvailuni, luuloni, on mennyt pieleen ja olen saanut näpeilleni.

Tiedän, että joskus sorrun itsekin vihjailemaan, mutta minun vihjeeni ovatkin aina sitä, miltä ne näyttävät. En vihjaile ja totea myöhemmin, että "eikun se oli vaan vitsi". Vitsit vitseinä ja vihjailut vihjailuina. Vai olisiko niin, että huumorintajunikin on kuollut. Kamala ajatus ! Ehkä minusta on tosiaan tullut totinen torvensoittaja. Totuuden torvi minä ainakin olen !

Torvi mikä torvi.

Niinku sillai, tiätsä

"Siis, jos mä niinku sillai sanon vaik joka päivä, että mä tykkään susta niinku silleen, ni se ei niinku sillai, tiätsä, tarkota, et mä niinku sillai yrittäsin jotenkin sua ahdistella tai jotain, tietsä. Mä vaan niinku sillai tykkään susta ja tykkään myös niinku silleen sanoo sen sulle, tiätsä. Se niinku tuntuu musta ittestäni sillai hyvältä, jos mä sanon sulle, että mä tykkään susta, tai silleen. Siis enkä mä todellakaan sillä silleen niinku kalastele mitään 'mäkin tykkään susta' -juttuja tai jotain, niinku silleen. En tod ! Siis niinku, tajuutsä mitä mä nyt yritän niinku silleen selittää sulle ?"

kesän hehkua

Hiivatti, kun väsytti aamulla. Olin tietty käynyt liian myöhään nukkumaan ja yöunet jäi liian lyhyiksi. Onneksi heräsin ennen kuin kello soi. Oli hetki aikaa vaan olla ja nautiskella peiton lämmöstä. Ja miettiä. Haaveilla.

Ihan liian pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi nähtiin. Silloin oli kesä ja hirvee helle ja mulla lyhyt hame ja pieni paita ja niin kuuma, ettei niitä voinu pitää päällä sekunttiakaan kauempaa. Uuh. Voi vitsi, sitä tunnetta, kun tavattiin taas pitkästä aikaa ! Ei voinut pakottaa itseään odottamaan yhtään kauempaa, kun kerrankin ei ollut pakko. Jo se halaus siellä hississä kertoi, ettei iho jaksa odottaa. Ei jaksa eikä halua. Eikä sellasta voimaa ollu olemassakaan, joka olis voinut erottaa mut siitä sylistä. Niiden käsivarsien syleilystä. Sillä hetkellä.

Mulla on ikävä niitä huulia. Kuumia suudelmia. Sitä ensimmäistä hetkeä, kun kohdataan. Ensimmäistä kosketusta. Kiihkoa. Malttamattomuutta. Käsiä, joiden kosketus tuntuu maan päälle laskeutuneelta taivaalta. Halua, joka vaatiin täyttymystä ja jolle antautuminen nostaa pilviin. Vartaloa, jonka paino kahlitsee, muttei muserra. Hetkeä, josta ei ole enää paluuta ihmismielen voimin. Tunnetta, joka vangitsee.

Ja sillä hetkellä se on mun. Ei kenenkään muun, ei edes itsensä. Vain ja ainoastaan mun, vaikka se sanoisi mitä ennen tai jälkeen. Ja sen hetken saadakseni olen valmis antamaan

ainakin Etelä-Suomi telkkarin ääressä

Ja ohjelmahan oli Tartu Mikkiin [jos et osaa yhtään laulaa].

Siellä laulettiin ihan säällisesti Liisa Tynnyrintekijän biisi Myrkkyä. Sanat toivat mieleen yhden sähköpostin ja se alkoi hymyilyttämään. Todennäköisesti en ole ainut, jota ko. laulun sanat hymyilyttävät samassa mielessä. Meitä on vähintäänkin kaksi. Ellei enemmänkin. Ja miksikäs ei. Yllätyksekseni, pieneksi, sekin ajatus hymyilytti minua.

Copy paste.

Rakkausseksiä

Olenko se minä vai tämä vuodenaika vai tämä sää ? Täysikuu ? Joku nyt kuitenkin vetää piuhat solmuun ja tuntuu, ettei mistään tule mitään tai jos tulee, niin se menee kauniisti sanottuna päin honkia. Toivottavasti tämä päivä oli kaiken kulminaatiopiste ja tästä mennään vain parempaan suuntaan.

Väsyttää. Haluaisin kirjoittaa, mutta siitä tulisi vain sähkösanomakieltä, joten kirjoitan heti, kun saan lauseita ja kappaleita aikaiseksi. Muru. Nyt olen vain väsynyt, ei muuta.

Kohta otan sut peiton alle ja mielihassuttelen ilman vakavuutta, että harrastetaan rakkausseksiä. Mutta vain tänä yönä. Huomenna tämä yö on mennyttä ja mä kerron tästä päivästä, joka ei ehkä ollutkaan katastrofi sitten kuitenkaan. Silti väsyttää.

Höyhensaariston se lämpimin saari, ensimmäinen palmu rannalla täältä päin tullessa. Tavataan sen alla.

Syödäkö vaiko eikö syödä ?

Miksi pitää ostaa mielijohteesta autokarkki -pussi, jos ei ole vielä syönyt sitä Tupla -patukkaakaan, jonka jo kuukausi sitten osti himoissaan ?!?

sanatonna

Joskus on parempi olla sanomatta ihan kaikkea, koska ne sanat eivät ehkä olisikaan niitä, joita luulee saavansa kuulla.

Lumi

Talvi ja lumi tuovat mieleen monia mukavia muistoja. Monena lumisena aikana olen ollut ihanasti rakastunut. Pitäisiköhän taas ?

3 x 1/2

Jumala loi lapset, jottei kuolema olisi niin suuri pettymys.

otteita elävästä elämästä

Näin mustan perseen. Miehen. Siis alastoman. Tai ainakin puoliksi. Tai ehkä jopa 3/4 perseen. Joo. Ihan yhtä ruskee oli kuin jätkä muutenkin. Lidlissä oli joku myyjä kontillaan lattialla ja kurkotteli jonnekin alahyllyn takaosaan ja silloin sen housut meni perseestä alaspäin ja vakoa näky kyllä sen verran pitkästi, että sentti tai kaks, niin varmaan olis näkyny jo pallit. En ollu ennen nähnykään mustanmiehen persettä livenä. Kannattaa asioida Lidlissä.

Mururoan kaipuu

Tämä ilta.
Harmaata ja kylmänkalseaa ulkona.
Tulenoranssia ja lämmintä sisällä.
Ja sisällä.
Hiljaisuutta, joka ei kaipaa sanoja.
Vain katseita.
Kosketuksia, yhteyttä toiseen.

Joulun ja syntymäpäivän

poistamaan ikävän.

niin klisee

Vai mitä mieltä olette naisesta, joka makoilee taljalla takkatulen lämmössä kera lasin punaviiniä ja tummaa suklaata ?

*auts* Hanuri kärventyy !

tunnustus vanhalta sotanorsulta

"Sä oot kyllä niin naisellinen nainen !"

Jaa.. vai niin. No. Tattis.. kai.

bäst före

Mitä sitä ei tekisi himonsa kourissa ?

Söin suklaapupun, jonka parasta-ennen -päivä oli 08/2009. Uh !

Luojalle kiitos punaviinistä, jolla voi huuhdella se laardin pois kitalaesta.

yksi itsekäs toive

No, tietysti toivoisin rauhaa päälle maan ja ettei nälänhätää ja kurjuutta olisi. Mutta oikeasti toivoisin, että olisin älykkäämpi. En tarkoita kirjaviisautta, tai tavallaan sitäkin, vaan sellaista keskimääräistä laajempaa sivistystä ja... no, hemmetti, älykkyyttä. Pikkunäppäryydellä ei pitkälle pötkitä. Korkeintaan sätkitään paikoillaan.

Ei pitäisi lukea satuja.

päivä helvetistä

Vituttaa, stressaa, tylsistyttää, hermostuttaa, laiskottaa ja vituttaa.

ei, olen tavallinen

Ja ennalta arvattava.

Minussa ei ole minkäännäköistä salaperäisyyttä. Olen juuri sellainen, miltä näytän ja kuullostan. En osaa peitellä ajatuksiani enkä tunteitani. En osaa 'viekastella' enkä 'veikistellä'. Keikistellä kyllä osaan ja sekin on juuri sitä, miltä se näyttää.

Minut lukee loppuun nopeasti ja helposti.

olenko outo otus ?

Taidan olla outo, kun tarvitsen siedätyshoitoa, jotta kestän itseäni kutsuttavan 'muruksi'. Olenko ?

Mutta siinä, että tonic-vesi on minusta hyvää, ei ole mielestäni mitään outoa. Sehän ON hyvää !

HAHAHAHAA !!

Nyt jos kuka suinkin vain kykenee, niin kannattaa lukea tuoreimman HS:n Kuukausiliitteen pakina nimimerkiltä "Kuukautinen". Nauroin ääneen monta kertaa. Ja jos joku ei usko sanaa, niin jo otsikko antaa pientä esimakua tulevasta:

"Älä yhdy miniääsi"

30.10.2010

"Jokin asia ei mene niinkuin haluaisit, mutta sinä et siitä masennu. Iltaa kohti kaikki on paljon hauskempaa, nautit täysin siemauksin ystäviesi seurasta."


Vai niin.

*

hetken pelkäsin menettäväni sinut
kunnes huomasin, että olitkin jo poissa

Koira ja arkeologi

Hiljaiset ja rauhalliset työpäivät pitäisi kieltää lailla. Hitaina päivinä näet ehtii tekemään tyhmyyksiä, joita ei normaalisti todennäköisesti tekisi.

Sota-aikaa eläneen lapsena säästän kaikki. Etenkin kaikki viestit. Jotta voisin palata lukemaan niitä uudestaan vuoden, tai vuosien, päästä ja löytää tunnelman menneestä. Tänään löysin sen tunnelman pikkasen liiankin hyvin. Järkyttävää harkintakyvyn puutetta !

No, mutta olihan tuossa yksi päivä välissä, jolloin ei itkettänyt.

Iloinen Pölkkypää

Olisiko edes pieni hitunen älykkyyttä ollut liikaa vaadittu ? Teelusikallinen olisi riittänyt.

Että sitten näitä iltoja taas... Huok.

(ei otsikkoa)

Haluan suudella. Toooooosi pitkään. Onko vapaaehtoisia ? :-D

Sehän oon mää !

Ilmaisjakelulehdessä mainostettiin etanaseerumivoidetta ja etana huulivoidetta. Kuulemma on ainutlaatuinen. Se uudistaa, ehkäisee, häivyttää ja on vieläpä tehokas.

Mitäpä tuohon enää lisäämään.

Sadunkin päivä

Muistan kuulleeni, että eräässä perheessä perheen kolme tytärtä saivat nimet Taru, Satu ja Loru. Vai olisiko tuo viimeinen ollut Runo ? No, oli miten oli, mutta hauska juttu kuitenkin, vaikken sen todenperäisyydestä menekään takuuseen.

Täytyypä muistaa onnitella.

Piimät viikseen

En ymmärrä, miksi minun pitäisi perustella sitä, etten juo piimää. Perustelkoot mieluummin he, jotka piimää juovat, että miksi helvetissä sitä tekevät !

Eikä tässä nyt ole kyse piimästä vaan maidosta.

Paras resepti

Elä elämäsi niin, että sinulla on jotain, mitä muistella (ja millä kehuskella) vanhainkodissa.

Jos sinne asti elämältäsi pääset.

Käänteinen anti-miesnamu

Jos pitäisi niistä muutamasta miehestä, jotka eivät miellytä tädin silmää, valita se yksi, joka kuitenkin jollain perverssillä tavalla miellyttää, niin ehkä se valinta osuisi häneen.

Siis jos olisi ihan pakko.

Hanhi Vanhin

Sekä noin 3000 sen kaveria lensi pääni yli nyt illalla. Ja voi sitä kaakatuksen määrää ! Just kun naiset, kun pääsevät oikein kunnolla irti. Hassuja lintuja suurissa laumoissa.

^^^^^^^^

Se saatanan Päivi Räsänen on seonnut lopullisesti ! Kyllä, se on nimenomaan Saatanasta.

Sydän vs. Järki

Minkä takia ihmisillä on sellainen käsitys, että sydämen äänen kuunteleminen olisi jotenkin paljon 'oikeampaa' kuin järjen kuunteleminen ? Eli jos joku sanoo, että "minä kuuntelen sydämeni ääntä", niin siihen ei sitten muka kenelläkään olisi enää mitään nokan koputtamista. Paskat ! Sydänhän se puhuu sellaista soopaa, ettei ole tosikaan ! Sydän tai rakkaus tai tunne sotkee kaiken sen, mikä on todellista elämää tässä ja nyt ja arjessa. Se on vain tunnetta. Järki kertoo sen, mikä on kaikille parasta.

Vaimo rakastaa miestään, joka hakkaa lapsiaan. "En voi erota, koska rakastan miestäni, joka kuitenkin pohjimmiltaan on hyvä ihminen ja ihana sängyssä, joten kuuntelen nyt sydämeni ääntä." Ja vitut siitä, että lapset kärsivät ! Joo, 'pikkasen' kärjistetysti, mutta näinhän se on. "Rakkaus voittaa kaiken." Just joo ! Sallikaa mun nauraa ja räkäisesti sittenkin.

Alkoholisti juo viinaa, koska siitä tulee hyvät fiilikset, tunteet. Alkoholisti kuuntelee tunteitaan, kun tuntee haluavansa viinaa, joka sekoittaa pään ja tappaa parisuhteen ja muutkin suhteet. Mutta hän on oikeassa, koska kuuntelee 'sydäntään' tai sitä jotain, joka saa hänet juomaan viinaa. Viis siitä, että se hänen dokaamisensa särkee monen muun ihmisen elämän. Arjen. Kaiken.

Rakkaus Jumalaan tai Allahiin tai mihin tahansa Korkeimpaan Kohtaloon on saanut ihmiset tekemään hirmutekoja. Olemaan välittämättä siitä, miltä muista tai jopa itsestään tuntuun, kun se kaikki kidutus ja tappaminen perustuu siihen Kaiken Voittavaan Rakkauteen, joka voittaa kaiken.

Mutta ehkä niillä, jotka kuuntelevat sitä Kaikkivoipaa Sydäntään ei ole mitään muuta, mitä kuunnella. Säälittävää. Harmi, etteivät he joudu kärsimään yksin, vaan myös sivulliset saavat siitä järjettömyydestä osansa.

Toivotan kaikille oikein hyvää ja järjentäyteistä yötä.

Täh ??

Littihän on oppinut artikuloimaan !! Vai sekoitanko sen johonkin toiseen..?

ISKUYRITYS !!!

Hah ! Tätä tätiä yritettiin iskeä !! Uimahallissa. Nainen....

No, mutta perskules, kumminkin ! Ei auta katsoa iskuhevosta hampaisiin. Kaikki, helvata, lasketaan tässä iässä ! Ja se oli vielä melko NUORI ja NÄTTI nainen. Että repikää siitä.

... apuva.....

Miksi, oi MIKSI ??

Miksi en voi olla söpöillä B-tisuilla varustettu pieni ja siro (ja urheilullinen) ? MIKSEN ??

Mestarikokin seikkailut

"Sun pannukakku on kyllä ihan sairaan hyvää !"

*Öhöm*

himon hallinta

Joskus himoa on mahdotonta hallita. Ikävä kyllä tai sitten ei. Silloin sille pitää antaa periksi. Minä annoin himolleni periksi. Mutta koska olinkin tahattomasti siirtänyt himoni toiselle, ei minun tarvinnutkaan enää täyttää omaa mielihaluani. Niin yksinkertaista, kun sen osaa.

Pätee siis vain tiettyihin himoihin.

Deleted Items

Helvettiin solidaarisuus kanssaihmisten ja muidenkin kesken. Siitä ei seuraa kuin ahdistusta, paineita ja huonoa omatuntoa. Jokainen pitäköön huolta omista asioistaan murehtimatta, miten teot, syyt ja seuraukset vaikuttavat kenenkään muun elämään ja hyvinvointiin. Minä vastaan omista teoistani, muut vastatkoon omistaan.

Ai eikö ?

Warum nicht ?

Lounasseksiä.

Varis spudarilla

Mikä silloin on, jos Audi-, Mersu- ja Volvo-kuski ajavat suojatien edessä ketjukolarin ?

Joulu, juhannus ja vappu samaan aikaan.

Ei vielä tänään, mutta läheltä piti.

synninpäästö 1/7

Frendien Phoebekin käytti turkkia !! (Ainakin yhdessä jaksossa.. ainakin hetken.)

"Minkit ovat ilkeitä, ne oikein kerjäsivät joutua turkiksi !" ja
"Eihän tämä nyt mitään opaskoiranturkkia ole !!"

Ei muuta kuin minkki pois kesäsäilöstä ! Jahuuu !

Sitä paitsi Jennifer Aniston on OIKEASTI hauska.

lukemisen ymmärtämisen vaikeutta

Iltalehden raflaava otsikko:

"Kirsi Pyrhönen säteili Max Maran ja Sportmaxin näytöksissä"

Tietenkään tällaisella vanhalla vuohella ei ole hajuakaan kuka tai mikä tai missä ja milloin tuollainen Kirsi Pyrhönen ylipäätään on, mutta koska halusin nähdä kuvat säteilevästä nuoresta naisihmisestä, niin kävinpä mielenkiinnosta kurkistamassa kuvagalleriaa.

Joku ei vain täsmää. Joko otsikko viittaa johonkin toiseen ihmiseen tai sitten kuvat ovat vaihtuneet, mutta tädin sanaselityskirjassa sanalla "säteilevä" on kyllä aivan erilainen merkikitys kuin mitä neidin nyrpeä ilme antaa ymmärtää. Juu, juu, tiedän. Mallimaailmassa joka sanalla on joku perverssi päinvastainen merkitys enkä tietenkään ymmärrä muutenkaan koko alasta hevon helvettiä, kun se ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta nainen, joka näyttää henkarilta tai parhaimmassa tapauksessa mallinukelta, ei todellakaan ole millään järkevällä mittapuulla mitattuna säteilevä. Tai sitten tädin kaihi on pidemmällä kuin kuviteltiinkaan.

Täällä on muuten tosi säteilevä keli. Taitaa ruveta ihan näillä näppylöillä satamaan. Tuulee ainakin jo siihen malliin.

väärin naitu

Ulkona näyttää syksyltä, mutta tuntuu keväältä.

Tietäisikö kukaan miespuolista kuolemansairasta lapsetonta farmaseuttia, joka olisi valmis menemään naimisiin lyhyellä varotusajalla ? Ei, meinaan, tarvitsisi lotota sellaisen leskenä.

Tarina tosi

Tuttavanainen kertoi, että avioliittonsa oli muuttunut harmaaksi. Mies ei koskaan enää sanonut rakastavansa vaimoa ja kun vaimo oli tästä miehelle maininnut, niin mies oli vain todennut (kuten siinä vitsissäkin), että "häissä sanoin rakastavani ja ilmoitan kyllä, jos siihen asiaan tulee muutos".

Tuli muutos. Vaimo eheytyi lesboksi ja muutti pois.

no, voihan vittu...

Inhoan ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa hauskoja ja pikkutuhmia, mutta kun lähtee pelaamaan niiden kanssa samaa peliä, niin sitten ollaankin paniikissa ja räpistellään häpeällisesti pakoon. Etenkin silloin, kun he huomaavat, etteivät enää pärjääkään pelkillä hymiöillä ja kolmella pisteellä.

Onneksi osaan tarpeen vaatiessa jättää myös vastaamatta ja/tai jatkamasta viestiketjua. Aina ei viitsi alentua kirjoittamaan edes pistettä. Joskus pelkkä hiljaisuus on vaikuttavampaa. Ja kun joku on minulle ihan sama, niin se todellakin tarkoittaa, että se on
Ihan Sama.

[     ]

"Kas, Kusti !"

Kävin hakemassa postin. Kaikki kuoret ja mainokset olivat aivan pehmeitä, kun olivat maanneet koko sateisen päivän laatikossa. Nyt vasta muistin ne. Rapeus oli poissa.

Muistin muutakin. Monta iltaa muutama vuosi sitten tähän samaan aikaan syksystä, kun palailin kotiin uimasta. Pimeää, kylmää ja vesitihkua kuivalle iholle. Märkä uimapuku kassissa. En olekaan ajatellut niitä iltoja pitkiin, pitkiin aikoihin. Tuo sää teki sen äsken, että tulivat mieleeni. Siis vain muistikuvina, ei muuten.

Kylläpä vuodet vierivät. Ja kynsilakkakin näyttää rapistuneen kynsissäni.

läheltä piti -tilanne

Onnistuin täpärästi välttämään "Sinäkö se oot...?" -katseen.

Huh !

sydämiä postimerkeissä

Luulin, että ainoat omistamani postimerkit ovat läpinäkyviä lumihiutale -merkkejä. Sen tähden jouduin sellaista käyttämään keskellä kesää, juhannuksen tienoilla, ja siksi lähettämääni kesäkorttia luultiin myöhästyneeksi joulukortiksi. Jotain rajaa ! En edes minä... tai no... varmaan.

Tänään löysin kokonaisen arkillisen punaisia postimerkkejä, joissa jokaisessa tavalla tai toisella esiintyi sydän. Taisivat olla merkkejä, joita on myyty joskus ystävänpäivän aikaan. Joka tapauksessa minulle tuli suuri tarve ja halu lähettää postikortti. Jollekin. Sellaiselle, jolle voisin laittaa sydän -merkin ilman sen syvempää merkitystä. Kuten ystävänpäivänä on tapana. Vain hyvästä mielestä ja siitä, että muistan vielä.

Reilut pari vuosikymmentä sitten otin tehtäväkseni, korostan: miellyttäväksi tehtäväkseni, kirjoitella kortteja kaverille, joka oli suorittamassa YK:n rauhanturvaaja -palvelustaan... Golanilla ? (ei kaikkea voi muistaa vanha ihminen !). Laitoin kortin kerran viikossa, ainakin, ja sain postia itsekin (missäköhän ne kaikki kortit ovat nyt...?). Taisin tehdä hyvää työtä, koska kohta sieltä kirjoittelivat minulle jo ihan tuntemattomatkin pojat. Hauskaa oli kyllä vastaanottaa niitä viestejä. Mitäköhän heillekin kuuluu tänä päivänä ?

Oi, niitä aikoja... Haluan etanapostin takaisin !

Tykkään etanoista. Syödä ja muutenkin. Olen itsekin usein kuin etana sateisessa metsässä: iloinen.

oleellista tietoa

Yllättävä tapahtuma aamulta: bussikuski ei normikuskien tavoin yrittänytkään lisätä pistesaldoaan, vaan antoi reilusti tietä, kun näki minun lähtevän ylittämään katua. Josta syystä olin kompastua kiskoihin pelkästä ällistyksestä.

~~~

Hävinneet kulttuurisetelit löytyivät. Aivan kuten tiesin tapahtuvan, kun niitä tuskassani ja vitutuksessani etsin pari viikkoa sitten. Olivat käsilaukussani ihan hiirenhiljaa.

~~~

Ei maistunut alkoholi viikonloppuna. Olen varmasti tulossa kipeäksi.

~~~

Toinen yllättävä, suorastaan herättävä, tapahtuma aamulta: joku oli päästänyt järkyttävää peräilmaa hississä, jolla nousin tänne kattojen yläpuolelle ! Todella törkeää ! Ja vielä maanantaiaamuna. Teen siitä välikysymyksen firman sisäisillä kotisivuilla.

ihanat naiset uimahallissa

No, niin. Nyt se on todistettu. Se, mistä olen natissut jo useamman vuoden. Eli se, että se on vain ja ainoastaan mies, jonka pitää aina saada 'näyttää' naiselle näennäisen paremmuutensa joka helvetin asiassa. Ja varsinkin uima-altaassa.

Tänään radalla oli kanssani nuori nainen, joka ui yhtä rivakasti kuin minä. Kun satuimme peräkanaa päätyyn, yritti kumpikin antaa toiselle latua ! Ei puhettakaan miehen kanssa moisesta, mutta kun kaksi naista oli tilanteessa, jossa piti päättää, kumpi lähtee radalle ensimmäisenä, niin kursailuksihan se meni. No, olin nähnyt, että hän tuli juuri vasta uimaan, kun taas minä olin uinut ja polkenut vettä jo yli tunnin, niin luonnollisestikin 'pakotin' hänet edelleni. Tein sen suorastaan riemumielin.

Ja totean tässä, että tänään annoin latua myös miehelle. Tietysti, jos mies sattuu olemaan nopeampi uimari ja hän oli, joten päädyssä pysähdyin sen verran, että mies tajusin eleeni. Eikä tullut mitään pärskyttelyjä. Sulassa sovussa uimme ja jokainen sai uida omaa tahtiaan ilma, että olisi pitänyt tsemppailla ohittamisien kanssa kilpailuhenkisten kuntoilijoiden lomassa. Täydellistä, niin täydellistä.

Suihkussa tiirailin naisia. No, paria miestäkin, mutta he olivat vielä melko tuoreita 'siinä' mielessä tiirailtaviksi.

Kun sellaista naista ei vielä ole syntynytkään, joka olisi tyytyväinen vartaloonsa, niin enpä (aina) sitä ole minäkään. Katselinkin kanssasisariani suihkussa sillä mielellä, josko siellä tulisi vastaan sellainen vartalo, johon minä voisin olla tyytyväinen, jos sellaisen saisin Ässä-arvalla. Ja uskokaa tai älkää, mutta pakko on todeta, ettei yhtään sellaista unelmakroppaa tullut vastaan !

Jokainen vartalo oli tavallaan kaunis, mutta rosoinen. Yhdellä oli nätti pyrstö, mutta liian lyhyet jalat. Toisella oli kaunismuotoiset jalat, muttei vyötäröä lainkaan. Ja niin edespäin. Aina löytyi joku vika... tarkoitan siis joku OMINAISUUS, jota en olisi halunnut, vaikka joku toinen osa olisikin ollut täydellinen. Yksi nuorehko nainen näytti vartaloltaan täyttävän Täydellisen kriteerit, kunnes huomasin, että hänen rintojaan oli 'tuunattu'. Ei. Luomulla on pärjättävä.

Pikkuhiljaa alkoi valo kajastaa tunnelin päässä. En oikeasti haluaisi asua missään muussa kropassa kuin tässä omassani. Oikeasti. Näköjään. Melko vapauttava oivallus.

Takaisin luolahenkilöaikaan

Mies ei voi ymmärtää naista, koska se on miehelle mahdoton tehtävä.

Naisen ei pidä yrittää ymmärtää miestä, vaikka se onnistuisikin, koska mies menee siitä pilalle.

ikä on vain luku

Näin on, mutta joku voi tosiaan olla 50-vuotiaana jo ihan kääpä. Kuten esimerkiksi sekin paappa, jonka oli ihan pakkopakkopakko ponkaista uima-altaan portailta suoraan eteeni, vaikka näki, ettei sulavan linjakkaasta hyljevartalostaan huolimatta tule pärjäämään tädillä altaassa (eikä altaan reunallakaan). Mutta siihen eteen oli vain räpisteltävä senkin ukkelin.

No, tämä tätipä ponkaisi vauhtia altaan päädystä ja ohitti setämiehen muutamalla vedolla. Lisäksi pärskäytin pyrstölläni (= jalat) aimo roiskeet kasvoilleen 'kiitokseksi' 'herrasmiesmäisestä' käytöksestään. Emme kohdanneet enää sillä radalla.

Ensi kerralla aion avata sanaisen arkkuni ja todennäköisesti saan ikuisen porttikiellon siihen halliin. Mutta se tulee olemaan sen arvoista. *buaaahhaahhahahhahahhaaaa*

miettelehdintää

Pitää olla tosiaan varovainen sen kanssa, mitä toivoo.

Aamulla kylmässä tuulessa ja vesivihmassa toivoin, että bussissa olisi kuljettaja lämpimiltä leveysasteilta, joka olisi tajunnut laittaa lämmityksen ajoissa päälle. Kun bussin ovet aukesivat, leyhähti kasvoilleni lämmin lehmänhenkäys: bussissa oli noin 45 astetta lämmintä ja lämppärit pauhasivat täysillä. Jalkatilassa olevasta 'patterista' olin saada palovamman paljaaseen nilkkaani. Auts ! Ei ollut kylmä, mutta eipä ollut happeakaan. Hyvin nukutti.

~~~

Mietipä, minkälaista olisi tehdä radiomainoksia ? Tai lähinnä esittää niitä. Varsinkin niitä 'hauskoja', joissa on joku näppärä viisu tai ralli. Niiden esittäjillä täytyy olla tähtitieteellinen liksa. Tai sitten ne on vaan hulluja.

~~~

Miksei muka saisi koskea, jos näkee jotain kaunista ? "Katsoa saa, muttei koskea." Idioottimainen sääntö ! Nousen kapinaan.

~~~

Pandora, Pilgrim, Snö, Thomas Sabo... Paljon on tarpeeksi.

1:10

Voi, meitä hellyydenkipeitä ja rakkautta janoavia naisia. Teemme mitä tahansa saadaksemme hetken hyväksyntää, läheisyyttä ja toista ihmistä. Alennumme mihin tahansa, jos mies niin vaatii vastikkeeksi antamistaan pienistä yhteisistä hetkistä jossain pimeässä nurkassa. Voi meitä, voi meitä...

Naiselle yksi hetki onnen kukkuloilla voittaa ne yhdeksän kaipauksella ja kyynelillä kuorrutettua viikkoa, jotka hän odottaa kännykän piippaavan viestin merkkiääntä. Miehelle ei riitä edes yhdeksän onnentäyteistä vuotta, jos sen jälkeen tulee tunti parisuhdekriisiä. Voi, voi, voi, voi...

Pikkasen arvostusta. (Paraskin sanomaan.)

Osui ja upposi

Eilen sain taas muistutuksen siitä, että teen liian nopeasti (vääriä) johtopäätöksiä. Tuomitsen tietämättä kaikkia tarvittavia faktoja. Se oli hyvä muistutus.

Anteeksi ajatukseni.

Suursiivous syksyn saapuessa

Olen huomaamattani kerännyt huomattavan suuren määrän blogeja seurattavakseni. Nyt tein suursiivouksen blogikirjastossani. Kolmisenkymmentä blogia häipyi listalta kuin pieru Saharaan.

Osa kirjoittajista oli lopettanut bloginsa. Poistanut sen kokonaan. Roskiin. Joku ei ollut kirjoittanut blogiinsa puoleen vuoteen tai jopa vuoteen. Roskiin. Yksi oli jo alunalkaen täyttä paskaa ja kusetusta, mutta ajattelin seurata, kuinka montaa naista hän saa heruteltua. Aika montaa. Ja mistäs tiesin tämän paskaksi ? Heitin pari kommenttia, joiden ajattelin joko provosoivan häntä keskusteluun tai sitten jos hänellä ei ole puhtaita jauhoja pussissa, ajattelin hänen torppaavan kommenttini. Tämä viimeksi mainittu toteutui, kuten olin kuvitellutkin. Nyt olisi vain kiva tietää, ketä hän höylää tällä hetkellä. Se viaton marttyyri. Hyi helvetti, sentään ! ROSKIIN. Sitten siellä oli niitä, joilla oli jäänyt sama levy päälle. Jotenkin alkaa haukotuttaa, jos samaa asiaa vatvotaan vuodesta toiseen välillä näin ja sitten noin. Voin hyvin kuvitella, että samat lätinät löytyvät vielä kymmenenkin vuoden päästä eikä mitään edistystä ole tapahtunut missään. Tarina polkee paikallaan. Roskiin. Tarkistetaan tilanne 15 vuoden kuluttua.

Valitettavasti siellä oli joukossa myös muutama, joiden polkua olisin halunnut vielä hetken seurata, mutta he päättivät toisin. Toivottavasti he saivat, mitä ansaitsivatkin: rauhan ja onnen.

Jäihän sinne kirjastoon vielä tavaraakin, ei siinä mitään. Mutta toteanpahan vain, että jos se tamperelainen karvanaama laittaa hanskat naulaan, tai se toinenkin siltä suunnalta, niin sitten sanon minäkin, että "pitäkää tunkkinne !" ja heitän myös värkin (läppärin) kehään ihan vaikka vain omaksi kiusakseni ! Saatana.

Hyvä, Petra !

Iltalehti uutisoi, että Petra Kapanen (36), ex-NHL-pelaaja Sami Kapasen vaimo, viihtyy hyvin 21-vuotiaan ex-juniorikiekkoilijan kanssa. "Vain työasioissa." Uskoo, ken haluaa, mutta täti tuulettaa Petralle.

Tosin 15 vuoden ikäero on pikkasen liian suuri... 14 vuotta on vielä hyväksyttävä ikäero, mutta 15 vuotta pykälän verran liikaa. Siis näin päin eli kun kysymys on puumailusta.

Intiaanikesä

Jotain vanhaa ilmestyi kännykkääni. Jotain vielä vanhempaa ilmestyi sähköpostiini ! Tästä kun vielä vanhenee, niin ollaan jo kuolleita.

Ei mitään logiikkaa eikä ole tarkoituskaan.

Mieluummin pubi

"Tahdon olla hyvä ihminen"

-Disco

Luulen, että olen hiipumassa.

Perkeleen mökkitie !

Se on kyllä niin ärsyttävä !

Pahinta siinä on se, että sen sävel on niin simppeli, että se jää pyörimään korvien väliin ja sitten sitä huomaamattaan hymistelee itsekin koko ajan. Tollaset pitäisi ehdottomasti kieltää !

BB - Brigitte Bardot ?

Tota... Täti kun ei mitään näitä hömppä-idiootti-vituntyhmä -formaatteja seuraa, niin pikkasen hän nyt ihmettelee sitä kohkaamista siitä, että kuka nyt milloinkin on väärä tyyppi siellä talossa (?) ja miksi jonkun olisi pitänyt pudota (?) ja jonkun ei ja sitten vituttaa, kun ne loput on niin helvetin tyhmiä ja värittömiä ja kaikkea ja siitä sitten meuhkataan suu vaahdossa jossain nettisivulla. Että tota...

Jos se nyt on niin helvetin raivostuttavaa sitä ohjelmaa seurata, niin... siis... niin MIKSI sitä sitten PITÄÄ seurata ??!!? Eikös sitä pääsisi paljon helpommalla ja pienemmillä vitutuksilla, kun vaan painais sitä pientä nappia kaukosta, jossa on se reikä viivalla ?

Joku tässä yhtälössä ei nyt täsmää.

Tiukkaa läpeä

Miten toi tissivako on koko ajan täynnä jotain tavaraa ?!

Siis murusia ! Kaikki ruoka, mikä menee suun ohi tai tippuu huulessa olevasta reiästä, päätyy vääjäämättä ja aina tissivakoon. Ja sitten ne muruset nipistelevät liiveissä tai puseron sisällä. Kaivele niitä nyt siinä sitten kaiken kansan nähden.

Muovinen ruokalappu kourun kera ! Heureka !

Kaksi lensi yli käenpesän

Eikös ystävät ole tärkeimmät silloin, kun vituttaa, ahdistaa, masentaa, surettaa, raivostuttaa ja tuntuu muutenkin siltä, että maailma on päättänyt kaatua juuri omaan niskaan ? Mitä iloa on ystävistä, jos heidän kanssaan voi jakaa vain elämän hyvät hetket ?

Hulluksi on mukavampi tulla käsi toisen kädessä.

"Vie sie, mie vikisen. Oo vievinäs väkisin."

Huvittaa kirjoittaa tätä, mutta kai kaikki naiset nyt vain tietävät sen, että Miehelle ei ikinä saa kertoa, että Hänet on isketty. Valittu ja saalistettu, viety kuin kuoriämpäriä. Ei, ei ja ei. Ei ikinä.

Miehen pitää saada olla Saalistaja. Suuri Metsästäjä, joka lassoaa saaliinsa. Ja jos saalis vielä hiukan pyristelee vastaan, mutta Mies saa hänet taltutettua, niin aina vain parempi.

Muistan ikuisesti sen tyrmistyneen ilmeen, kun kerroin kaukaiselle ex-ex-poikaystävälleni, että "joo, mä sanoin sillon Annelle, että ton mä otan ja sit mä otin sut". Miesparka oli kuvitellut, että Hän oli vikitellyt ja hurmannut, että Hän oli valinnan tehnyt ja saanut saaliin koukkuihinsa. Ja nyt sitten putosi niistä haavekuvista oikein ryminällä kivikkoon. Voi, voi...

Mutta totuus on, että joskus se on vain mahdotonta tehdä "kuten oikein on". Joskus on otettava se suopunki kauniimpaan käteen ja antaa viuhua. Miten hemmetissä se Mies muuten tajuaa ruveta edes saalistamaan, jos ei ole saaliista haisuakaan !! Tai joku vihje sille on ainakin annettava, jotta se saa vainun.

Äh, liian hienovaraista. Kimppuun vain kuin sika limppuun ! Emakko.

Hengästyttää ajatuskin

Taas on kulunu ihan liian pitkä aika siitä viime kerrasta. Vaikka oikeestihan siitä on vasta reilu kuukaus. Miten tää aika voi tuntua niin pitkältä ? Tuntuks se väli viimekski näin pitkältä ? Vai onks se niin, että alkuun aika tuntuu pitkältä ja sit vähitellen tottuu, ettei tosiaan tavatakaan ? Ja kun tavataan, tai jos, niin sitten se laskuri jotenki taas nollaantuu ja sitä alkaa kaivata ja odottaa enemmän seuraavaa tapaamista. Höh, no onhan tää nyt jotenkin hankalaa ajattelua. Mut kyllä mun nyt tekis niin hirveesti mieli taas tuntee sen iho mun ihoa vasten.

Aamulla oli ihana, kun ei ollu mikään kiire ja sai olla vaan peiton alla lämpimässä. Ja olihan mun eka ajatus, et voi ku se olis tässä mun vieressä. Siellä peiton alla. Ihan kiinni mussa. Ja mä siinä. Ja mun rupes niin hirveesti tekemään sitä mieli, et hyvä, ettei ihan sattunu. Ja sit mun oli pakko vähän kosketella...

Mä vaan ajattelin, et olispa se nyt tossa ja kattois mua silleen, kun sillä on tapana. Silleen, et siitä näkee ja vaistoo, että vaikka tossa nyt pommi räjähtäs ulkona, niin se ei hätkäyttäs sitä yhtään, kun se ei vaan vois pysäyttää itseään.

Se on sanonu, että se viimekski halus mua niin paljo, et sen päässä sumeni. Kuullostaa iha ihmeelliseltä, et voiks joku muka haluta mua niin paljon. Mua ? Ei sitä silleen voi oikeestaan edes uskoa todeks. Vaik kyl mä tiedän, mitä se sillä tarkotti. Mä halusin sitä just niin paljon kans, et mikään ei olis saanu mua enää siit tilanteesta perääntymään. Et vaik joku olis sanonu, et tää on nyt sitten viimenen kerta tässä elämässä, niin olisin vaan todennu, et "siitä vaan, mut en siltikään tästä ny luovu !"

Ja se hetki, kun mä tunnen sen kädet mun missä vaan. Pelkkä ajatuski saa mut ihan kihelmöimään ja kiemurtelemaan. Tekee mieli vaan avata kädet ja jalat ja syli ja kietoutuu tiukasti sen ympärille eikä päästää irti. Huh. Järjen hiventähän tässä ei tietty oo miettiä tällasia, kun se on siellä matkojen takana eikä oo mitään toivookaan saada sitä lähelle. Mut silti en vaan voi olla miettimättä sitä...

Entäs sitten se hetki, kun se katsoo mua ja sit painaa päänsä alas ja maistaa... Uuuhh... Pitkään ja hellästi. Just niin kauan kuin mä tarviin. Eikä mun tartte kuin olla ja nauttia siitä ja sen kosketuksesta. Ja sit se tekee jotain sellasta, mitä mä en tiedä, mut voi itku, et miten mä sillon tunnen ! Se on sillä hetkellä ihan ku taivas olis maan päällä ! Ja onhan se.

Mikäköhän toi taivaan puhelinnumero on ?

Kauhu

Luin omaa blogiani (idiootti !), jota kirjoitin 2 vuotta sitten.

Ehkä pahin myötähäpeä, mitä olen koskaan kokenut, mutta senhän nyt saattoi arvatakin. Mutta. Se oli myös harvinaisen valaisevaa. Valaisevaa siltä osin, miten vähän ihminen voikaan tietää, vaikka hän luulee tietävänsä, miten on ja mihin mennään. Ei tiedä, niin se vain on. Mikä on ehkä ihan hyväkin. Tai siis on hyvä eikä vain ehkä. Siltikin olisin toivonut, että olisin silloin tiennyt sen, mistä luen nyt jälkikäteen. No, aina ei saa sitä, mitä toivoo eikä edes usein.

Tuon kauhistuttavan lukuhetken jälkeen voin myös todeta, että muutamalle muullekin tekisi ihan hyvää vilkaista, mitä on oikein joskus tullut kirjoitettua ja luultua (joo, Sä et lue, enkä tällä nyt Sua tarkoita, oikeesti).

Niin, vielä ! Aikakäsitys on kummasti muuttunut tässä parin vuoden aikana, huomaan. Hassua.

Eilen

Älä  huoli huomisesta,
sillä uusi päivä on aina voitto.
Niin kauan kuin et halveksi
rakkautta ja tanssia
pysyy kolkko vanhuus poissa.

-Horatius (65-8 eKr.)

Äly vs Tissit, 6 - 0

Tein jotain, jonka johdosta tunnen itseni typeräksi. Siis tyhmäksi ja yksinkertaiseksi. Sain aikaan itselleni pahan mielen vertaamalla itseäni johonkin toiseen ja toteamalla, että kakkoseksi jäin. Tai itseasiassa en päässyt siinä kisassa edes pistesijoille. Tuli täysin vailla perusteita oleva tunne, että minua on pidetty pilkkana, joten ajattelin, että olkoon. Heitän rukkaset tiskiin.

En heitä. Mutta luulen, että tänä iltana saan nukkua märän tyynyn kanssa.

Mut huomenna ei sitten

Olen aikaani edellä.

Poden perinteistä sunnuntai-ahdistusta jo lauantaina. Hienoa, tosi hienoa. Tai sitten olen kehittynyt ja poden ahdistusta sekä lauantaina että sunnuntaina. Viikonloppu-ahdistusta. Vai olisiko tämä ihan koko paletin ahdistusta, yleistä elämän tuskaa ?

Toivotaan, että tämä on vain suomalaiskansallista peruskrapulaa ja sunnuntai-ahdistus on sitten oikealla omalla paikallaan. Jep jep.

Perse ! (..vai vain kädetön)

Yritin mennä vähän hallinnoimaan lukemiani blogeja. Ehkäpä niitä sittenkin on hieman liikaa. Yksi on ainakin lopettanut kirjoittelun, joten sen voisi nyt ainakin poistaa.

MUTTA MITEN ??!

En vain saa sitä onnistumaan. Missäs hitossa tässä nyt on se vika ? Olen taipuvainen uskomaan, että näpyttelijässä itsessään elikkäs minussa, mutta millä hiivatilla sen todistan. Omasta mielestäni teen kyllä kaikki temput ihan oikein, mutta voinhan olla väärässäkin. Olen, näet, kerran ollut väärässä, joten ei se ihan mahdotonta ole, vaikkakin epätodennäköistä. Mutta olkoon. Pitäköön tunkkinsa ! Grrrrr.

Ja niskakin on IHAN jumissa !!

Uusi gadget

No ! Oletteko huomanneet ? Täti sai palkinnon sotkuholistilta. Ja vaikka tätyli onkin kiukkuinen akka, niin ei hänkään voi olla pehmenemättä moisen tunnustuksen edessä. Kiitos, sotkuholisti ! Kyllä ihan oikeasti arvostan kunnianosoitustasi. :-)

Se pitäisi sitten jatkaa eteenpäin... Olen lukenut tai parhaillani luen noin 90 blogia. Luku ehkä näyttää jostakin suurelta, mutta olen onnistunut valitsemaan sellaisia kirjoittajia, jotka kirjoittavat vähän, mutta asiaa. Ja jotta minulla olisi aina jotain, jota lukea, niin seurattavia blogeja on oltava runsaasti. Ja koska en lue mitään sontaa, niin taitaa olla ihan mahdotonta valita ne blogit, joille antaisin tunnustuksen. Ne kaikki ovat hyviä omalla tavallaan.

Mutta tähän palkintoon liittyi vielä se, että pitää kertoa jotain itsestää. Kokonaista 7 asiaa ! Olen jo joskus ammoisina aikoina vastaavassa tilanteessa paljastellutkin asioita itsestäni, mutta niitähän ei muista enää kukaan. Tuskin itsekään. Siis jotain uutta vanhasta.

1. Tykkään vauhdista ja uusista autoista. Auton ei tarvitse olla tehokas siten, että se kiihtyisi nopeasti. Riittää, että sillä pääsee, jos antaa tarpeeksi kaasua. Mutkaiset hiekkatiet ovat aivan vastustamattomia ja niillä vetelenkin 'mutkat suoriksi'. Haaveksin joskus nuorempana siitä, että pääsisin ajamaan rallia. Myös moottoripyörät ovat mieleeni, mutten ole koskaan ollut kuin kyydissä.

2. Viehätyn itseäni nuoremmista miehistä. Joskus teininä, kun olin porukan nuorin, olivat poikaystävätkin tietysti vanhempia kuin minä, mutta tuossa 25 ikävuoden kohdalla se kääntyi tosin päin ja sen jälkeen ovat ihastukseni kohteet olleet lähes poikkeuksetta itseäni nuorempia. Toiset enemmän kuin toiset.

3. Olen häilyvästi ehdoton. Voin olla jostain asiasta erittäin tiukastikin jotain mieltä, mutta jos joku osaa perustella vastakkaisen näkökantansa tarpeeksi vakuuttavasti, niin en tunne mitään tuskaa muuttaa mielipidettäni. Olen ns. klassinen takin kääntäjä. En tosin ihan kaikissa asioissa onneksi.

4. Olen tuhlaileva saituri. Voin nuukuuksissani käyttää 20 vuotta vanhoja vaatteita häpeilemättä, koska ne ovat vielä ehjiä, vaikkeivät enää ihan nykymuodin mukaisia. Tai ainakin säästän niitä mahdollista tulevaa tarvetta varten, kuten esimerkiksi remonttiin tai punttisalille. Molemmat äärimmäisen epätodennäköisiä tulevia tarpeita. Toisaalta sitten saatan ostaa rannekoruuni uuden 'charm'in' ja maksaa silmää räpäyttämättä siitä pikkurillinpään kokoisesta hopeakilluttimesta 80-90 euroa. Kun jossain säästän, voin toisaalla tuhlata.

5. Tähän mennessä karttuneen eläkkeeni olen ansainnut yhdestä ja samasta työpaikasta. En siis kaipaa vaihtelua työurallani. Tosin olen kyllä vaihtanut työtehtäviä saman firman sisällä useampaankin otteeseen, mutta arvostan enemmän pysyvyyttä kuin vaihtelua. Ja tuo viimeksi mainittu pätee moneen muuhunkin asiaan elämässäni. Mielestäni työ on vain välttämätön paha, jotta voisin nauttia vapaa-ajastani. Yhden lyhyehkön ajanjakson olen tehnyt niin paljon töitä ja ylitöitä, että se lähenteli jo terveydelle vaarallisia mittasuhteita, mutta onneksi osasin riuhtaista itseni irti siitä ajoissa. Olen siis erittäin mukavuudenhaluinen, mutta mukavuuden saavuttamiseen ei välttämättä tarvita niin paljoa rahaa, että olisin työn takia valmis luopumaan muusta elämästäni.

6. 'Hurahdan' helposti ja melkeinpä mihin vain. Jos jostain innostun, niin se (liikunta, musiikki, lukeminen, askartelu, kirjoittaminen, leipominen jne.) viekin sitten lähes kaiken aikani. Onneksi näitä 'kohtauksia' ei tule kovin usein eivätkä ne kestä muutamaa kuukautta kauempaa. Valitettavaa on, että tuo pitkäjännitteisyyden puute tarkoittaa tietysti sitä, etteivät myöskään hyvät päätökset tai esim. parannuksen teko ole pysyviä olotiloja.

7. Jos olisi mahdollista toivoa yksi toivomus, jotain itsekkäästi itselle poissulkien kaikki perinteiset toiveet (terveys, rakkaus, työ jne.), niin haluaisin olla laulaja. Enkä mikä tahansa visertelijä, vaan nimenomaan oopperalaulaja. Vieläpä kuuluisa ja hyvä sellainen (kun nyt kerran lähdettiin toivomaan). Tämä haaveeni on kulkenut mukanani aivan pikkutytöstä saakka. Jotainhan olisin voinut sen eteen tietysti tehdä, mutta tuskin minusta siltikään koskaan olisi tullut mitään Soile 'Isokoskeloa' tai 'Marita Kattilaa'. Onneksi saan hieman toteuttaa itseäni tällä haaveen saralla harrastukseni parissa.

No. Eihän se nyt niin kovin vaikeaa ollutkaan. "Hyvä pappi itsestään saarnaa." ;-D

Blogilista nro 2

Olisikohan mitenkään mahdollista sellainen, että kaikki ne blogit, joissa käsitellään muotia, meikkejä, vaatteita, kenkiä, koruja, pukeutumista, hiusten väsäilyä ja muuta tällaista vastaavaa hattaraa, siirrettäisiin omalle blogilistalleen ?

Kun blogin nimestä ei välttämättä heti käy selväksi, mitä se pitää sisällään, niin jos nuo y.m. blogit olisivat omalla listallaan, ei tällaisten luonnokauniiden ja hällävälistien, kuten allekirjoittanutkin on, tarvitsisi turhaan eksyä ko. blogeihin, jotka eivät mainitusta syystä kiinnosta yhtään.

Ja tästä on sitten aivan turha ottaa nirppanokkaansa kenenkään, koska ei tätiä kiinnosta eläin- tai käsityöblogitkaan, vaikka kissoja olenkin omistanut. Käsitöillä puolestaan ymmärrän jotain ihan muuta kuin puikkojen heiluttelua. Myös lapsi-, vauva- ja odotusblogit alkavat olla hieman kaukaisia asioita tädille, mutta joskus niitä on hauska lukea, kun ne tuovat mukavia muistoja mieleen. Ruokablogit puolestaan ovat suorastaan vaarallisia tällaiselle herkuttelijalle.

Taidan olla taas vailla lukemista, vaikka laukussa mukana kulkeekin työmatkalukemistona Arto Paasilinnan Kymmenen riivinrautaa. Joten saa ehdotella hyviä ja/tai mielenkiintoisia linkkejä.

"Hei... miten mä voisin auttaa sua......"

Noloa.

Huomaan kehittäneeni pehmeän kehräävän puhelinäänen. Eipä ihme, että asiakkaani kuullostavat hämmentyneiltä. Luulevat tietysti soittaneensa johonkin seksinumeroon. Pakko palata tiukkaan täti-ääneen tai katu-uskottavuuteni kärsii.

"Olga, hyvästi iäksi ! Olga, rakastin sinua !"

Joo, onhan se hieman koomista, kun keski-ikäiset keskivartaloiset miehet laukkaavat ympäri lavaa esittäen nuoria kolleja, jotka karjuvat rakkauttaan 'nuorelle' keski-ikäiselle keskivartaloiselle naiselle niin, että pidemmällekin kuuluu ihan ilman erityistehokeinoja eli -laitteita. Ja naiset kailottavat näille wannabe-nuorukaisille takaisin, että "ähäkutti, mikset silloin ottanut, kun olisin tullut, nyt on myöhäistä räpistellä."

Mutta oli se myös niin perkuleen hienoa, että ihan lapaluissa asti sattui, kun räiskittiin käsiä yhteen kiitokseksi. Ja tähtikaarti kumarteli ja säteili. En muista, milloin aika olisi viimeksi kulunut noin nopeasti. Siis vaatteet päällä. Olisihan sitä voinut vielä hetken jaksaa kuunnellakin.

Niin. Ehkä maailmassa on sittenkin olemassa yksi asia, jota kadun.

Cyrano de Bergerac

Voihan nenä !

Nenä on jotenkin huvittava osa ihmistä. Pellellä on aina jotenkin erikoinen nenä, joka sitten huvittaa yleisöä, etenkin lapsia. Nenä on useimmiten aika keskeisessä osassa keskellä pärstää, josta syystä aika moni on tyytymätön nenänsä ulkonäköön ja yrittää sitä kaunistella kirurgin veitsen avulla. Aivan turhaa ja vaarallistakin mahdollisesti.

Nenä on kuitenkin useimmiten juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Omistajansa näköinen. Kuten myös koirat. Koska koiran kuono määrää pitkälle koiran 'ilmeen', niin erittäin usein näkee, että koira ja sen isäntä/emäntä muistuttavat erittäin suuresti toisiaan. Johtuen juuri nenästä. Ja kuonosta.

Nenää on vaikea kuvailla, jos se ei selvästi ole nykerö, pottu, konkka tai joku vastaava. 'Tavallinenkin' nenä on persoonallinen jollain tavalla ja aina kauniimpi kuin nenä, joka on operoitu 'suoraksi ja kapeaksi', 'klassiseksi'.

Itselläni oli teini-iässä hankaluuksia nenäni kanssa. Inhosin sitä. Sen pienuutta ja muotoakin. Nyt olen oppinut hyväksymään sen. Kyllähän sitä niistää, ei tosin rukkaset kädessä. Ja sillä on kiva nuuhkiakin. Ihoa.

Ritarin nenä ! Sellainen se on. (Ei minun.)

Uskokaa tai älkää

Perhana, että tää elämä osaa joskus ahdistaa ihan täysillä.

Aina, kun luulee, että nyt näyttäs menevän ihan hyvin, niin, joo, se vain näyttää siltä. Oikeasti menee päin hanuria. Tai ainakin vähintään tuntuu siltä. Ja nyt se hanuri on poikkeuksellisen kookas. Että niin kuin pää edellä nilkkoja myöten. Eikä oikeastaan olekaan mitään syytä. Kaj.

Kaksiperseinen mielialariisihärö ?

Sen lisäksi, että olen nuupallani, olen myös tylsä. Taitaa olla jäähyn paikka.

Täydellinen päätös 'täydelliselle' päivälle

Luulin, että se päivä, jolloin löysin ensimmäisen harmaan hiukseni (12.5.2009, muistan, ei tarvinnut tarkistaa), olisi ollut se pahin. Väärin luultu. Se onkin tämä päivä se pahin.

Löysin ensimmäisen virallisen luokituksen mukaisen partakarvani. Nyt onkin helppo käydä nukkumaan.

Kellukevyö-lillimistä

Voi, helvetti sentään. Eipä taas tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Pidin siis suuni kiinni ja annoin polkea.

Olin uimassa. Ja vesijuoksemassa. Ja minä todellakin poljin sitä vettä jaloillani, kun taas ne toiset naiset tekivät jotain ihan muuta. Oikeen mua huvitti katsoa, kun vanhat ja/tai läskit ämmät uivat sen saatanan vyön kanssa. Vittu UIVAT ! Just.

Kun joka paikassa on toitotettu sitä, kuinka vesijuoksu on niin paljon tehokkaampaa kuin tavallinen uinti, niin pitäisi siinä samalla sitten kertoa, että miten sitä vettä pitää oikein polkea, jotta se olisi maksimaalista energiankulutuksen kannalta. Nyt on menty, vittu, ojasta allikkoon. Tai uima-altaaseen. Ämmät, saatana, lillivät siellä sen vitun vyön kanssa ! Joo ! Energiaa ei kulu nyt sitäkään vähää kuin normisti uimalla, kun siinä samalla kälkätetään uusimmat juorut ja mennään sellaista etanavauhtia, ettei edes meikki sotkeennu. Ei, jumalauta, mä sanon. Kauheeta kattoo !

Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tätä tätiä vitutti niin paljon, että poljin vettä tuplanopeudella ja taatusti kulutin energiaa triplamäärän kuin mitä normisti, joten kiitti vaan niillekin laardiperseille.

Tupla ja kuitti

Blogi on kyllä oiva paikka kuittailla.

Tee tyrskähti nenästä, kun huvitti niin älyttömästi.

Outo aamiainen

Mansikkakiisseliin dipattua avomaankurkkua.

Herää epäilys.

Satoja kaakottajia !

Syksy ON tullut. Hanhien syysmuutto on alkanut. Se on varma syksyn merkki.

Vaikka en niistä linnuista nyt niin innoissani olekaan, niin ne ovat jotenkin huvittavia otuksia. Järkyttävissä parvissa lentävät ja kamala kaakotus kuuluu mennessään ! Äskenkin. Useampi iso V-muodostelma lensi yli ja mekkala kuului suljettujen ovien taakse sisälle niin, ettei voinut erehtyä elukoista. Pakko oli näitä ensimmäisiä rynnätä pihamaalle katsomaan.

Miltäköhän hanhipaisti maistuu ? Linnulta varmaan.

Vertaistukea

Vertaistuen vaikutus on ihmeellinen.

Avauduin kaverille ja kerroin, että "mä en jaksa nykyään enää mitään". Hänellä oli samat oireet. Kävin moikkaamassa ja vein vaatevaihdossa hänelle orkidean. Surkuteltiin siinä sitten hetki omaa ja toisen halutonta mielialaa.

Illalla tuli pirteä viesti, joka puolestaan sitten piristi minuakin.

"Siis sinähän se oikea terapeutti olet ! Ai että oli ihana saada kukkia ja kuulla, että joku muukaan ei saa aikaiseksi mitään. :-) Kiitos ystävä !"

Kurjuutta voi siis loiventaa jakamalla yhteistä pottia ystävien kanssa.

Eikä edes yhdessä, saati sitten 15 vuotta

Joku kirjoitti joskus jossain blogissa jotenkin niin, että "pari kaunista sanaa tärkeältä tuntuu paremmalta kuin tuhat joltain merkityksettömältä."

En voisi enempää olla samaa mieltä sen jonkun kanssa.

Vaaralliset seinäapinat

Venäytin leukaperäni ja mielenrauhani seinäkiipeilyn parissa. Silmämunatkin olivat lähteä omille teilleen.

Suosittelen lämpimästi kaikkia naisia tutustumaan lajiin ! Vaikka vain (tai etenkin) patjalta käsin.

Huono omatunto FB:sta !??!

Ihan pervoa, suoraan sanottuna !

Liityin FB:iin joskus 3 vuotta sitten. Edelleenkin minulla on siellä kokonaiset 3 kaveria, joista 2 olen hyväksynyt 6 kuukautta sitten. (No, on minulla 4.kin kaveri, mutta hän on jotenkin neuroottinen, koska välillä on siellä ja sitten taas ei ja sitten 'haamuna' ja välillä ihan 'oikeasti'... Ota nyt siitä selvää.) 1 kaveri oli ja meni, mutta nyt siis saldo on 3 kappaletta.

Eräs näistä kavereista on siis sellainen, jonka hyväksyin viime keväänä, jolloin hän liittyi FB:iin ja tarvitsi jonkun, jonka kanssa 'harjoitella' sitä. Siis minä. No, hänen kauttaan sitten useat yhteiset ystävämme ovat huomanneet, että minäkin olen siinä yhteisössä, vaikkei minua sieltä löydä hakemallakaan. Eli olen kyllä saanut näitä 'kaverikutsuja', mutta olen ne kaikki systemaattisesti torpannut.

Nyt sitten törmäsin toissapäivänä kaupan ovella erääseen tällaiseen 'hyljeksittyyn' tuttuun. Juteltiin iloisesti kesäkuulumisia ja että kohta tavataan muissa puitteissa. Vasta autossa tajusin, että minun olisi kaiketi pitänyt jotenkin selittää hänelle sitä, miksen häntä ollut hyväksynyt kaverikseni. Ja sitten tuli huono omatunto. No, johan nyt on vittu ! Huono omatunto jonkun hemmetin FB:n takia !

Täytyy varmaan laittaa sähköpostilla joku yleinen tiedote torpatuille kavereille, etten käytä FB:ia lainkaan eikä siinä, että olen heidät estänyt tulemasta kavereikseni, ole mitään henkilökohtaista. Pidän vain kavereihini mieluummin yhteyttä muilla tavoin, kahden välisin keinoin, kuin niin, että koko revohka tietää, milloin katselen ulos ikkunasta tekemättä mitään. (Tiedän, mutta käytän mieluummin muita sähköpostejani kuin niitä FB:n viestejä.)

Sen verran tunnusta FB:ia käyttäneeni, että eräänä hiljaisena blogi-iltana etsin sieltä vanhoja, ja vähän uudempiakin, tuttuja. Yllättäen tuli vastaani hyvä työkaverini, jonka kautta sitten löysin erään toisen samassa firmassa olevan tutun. Ja meinasin pyörtyä. Kun normisti tutuillani on ollut vähän alle 100:sta reiluun 400:aan kaveria, niin tällä verkostoutumisen ihmeellä oli yli 800 kaveria 'lärvikirjassaan' !!! Että sillä viisiin. Enpä viitsi kommentoida, koska joillekin FB saattaa olla se sähköinen raamattu, joten sen kun ihmettelen itsekseni vain.

Listaa tehtävistä töistä

....
- tilaa hammaslääkärin vuositarkastus HETI !
....

Toisto ja Teppana

On se niin totta se sanonta, että "mitä pienemmät lapset, sitä pienemmät murheet." Nyt alkaa repun paino tuntua jo äidinkin harteilla. Miten tämän ajankulun saisi käännettyä takaisinkelaukselle ?

Sekundat duracelit

"Sanokaa mulle, jos mä oon väärässä, mut..." oletteko kuulleet viimeisen kahden viikon aikana kenestäkään, jolla olisi energiat jotenkin kohdallaan ? Minä en ole.

Jokainen, jonka kanssa olen ollut yhteydessä, itseni mukaan lukien, on sanonut olevansa jotenkin poissa pelistä. Masentunut, ahdistunut, tympeässä olossa, jännittynyt, väsynyt, lössähtänyt, sulat suorina, voimaton, haluton, jaksamaton, tylsistynyt, nuutunut, 'epäkiinnostunut' mistään ja kaikkea mahdollista plääähiä. Eikä mitään varsinaista nimettävää syytä ole olemassa. Kaikki on vaan jotenkin niin sellasta aaaaarrrrgggghhhh !

Eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Pannahinen sentään !

Lukijat

Huvittava havainto. Lukijakuntani muodostavat kolme eläintä, yksi karvanaama (joka sekin tosin saattaa lähemmässä tarkastelussa osoittautua varsinaiseksi pedoksi) ja neljä kasvotonta humanoidia.

Woigo blogisdi enää enembää doiwoa ?

Ilon päivä

Tästä päivästä tuli ilon päivä muutamalle tyypille.

Ehkäpä huomenna on minun vuoroni.

Perseidien yö

Viime yönä oli pilvistä, joten en edes yrittänyt. Nyt taivas oli tumma ja täynnä tähtiä.


Tähdet näkyivät selkeästi, kun sammutin pihavalot. Kaupunki ei onneksi kajastanut häiritsevästi, joten asettauduin nurmikolle auringonottolavitsan päälle ja suuntasin katseeni kesäiselle yötaivaalle. Oli lämmin. Rintaliivit ja bokserit riittivät mainiosti. Hiljaisuuden rikkoi vain kaukainen moottoritien kumu ja satunnaiset moottoripyörän kiihdytyksen äänet. Ja pieni kahahdus. Jossain... melko... lähellä.


Juu. Niin hellyyttävä kuin se illalla näkemäni jättikokoinen siili olikin lyllertäessään naapuritontin puolelle, niin siltikään en olisi kovin innokas tapaamaan sitä pimeällä pihamaalla. Ilman kenkiä. Onneksi se rasahtelu loppui niin nopeasti kuin oli alkanutkin.


Nostin jalat kohti taivasta. Varsin oivallinen hetki hieman venytellä. Naapuri vielä kaikesta päätellen valvoi ehkä lukien kirkkaan jalkalampun valossa, mutta sama kai se, vaikka hän näkisikin veyttelyni. Saattaisi jopa kuvitella sitä joksikin epämääräiseksi riitiksi, jota suoritan pikkutunneilla meteoriparven viiruttaessa taivaankantta.


Tuolla ! ...ja tuolla toinen ! Oh, täydellinen hetki olla tuplamakuupussissa toisen lämpimän, hieman kovemman vartalon kanssa. Siis olisi ollut.


Sisällä lumouksen särkee pitkäkoipinen lentävä hämähäkki, joka päristelee läppärin näytön yksinäisessä valossa. Päristelköön. Kai silläkin on oikeuksia.

Lujettu !

Keijo Leppäsen (sen uutisankkurin) Isyystesti.

Olen lukenut sen aikaisemminkin, mutta vieläkin se nauratti. Nauroin jopa lukujen otsikoille ! Se on niin hauskasti kirjoitettu, asialla höystäen, ettei sitä voi laskea käsistään ennen kuin on tullut loppusanoille saakka.

Vielä toinen 'Keken' kirja on odottamassa, mutta sen luen vasta huomenna. Tai siis tänään. Myöhemmin.

Kirjaston lajittelu

Kävin kirjastossa. En löytänyt hakemaani kirjaa. Löysin yhden uuden tuttavuuden ja kaksi vanhaa takuuvarmaa viihdyttäjää. Eniten minua kuitenkin viihdytti, kun katsoin kirjaston kirjojen lajittelujärjestystä.

Ensin oli otsikko "psykologia", jonka alla hyllyssä oli mm. Viivi Avellánin Sinkkunaisen käsikirja. Mitä vit....?!? "Psykologiaa" ?? No, joo. Johonkinhan se tietysti on tungettava ja jos ei hyllyistä löydy sellaista kategoriaa kuin "Silkkaa paskaa", niin psykologia on varmaan sitten se oikea Viivin kirjalle. Mutta voi helv... No, antaa olla.

Seuraavana oli "elämänfilosofia". Eli suomeksi aforismeja. En kommentoi.

Sitten oli vuorossa "kasvatus", jonka otsikon alta löytyi ihan nimekkäidenkin ja tunnettujen kasvatuksen ammattilaisten kirjoja, mutta myös vino pino horoskooppikirjoja. Anteeksi ! "Astrologiaa." Se se kasvattaa meitä, kun opimme, että ravut ovat kaikki järjestään kiukuttelijoita ja että rapu-ihminen suhtautuu asiaan kuin asiaan joko lämpimästi ja välittävästi tai sitten välinpitämättömästi.

Ja sokerina pohjalla eli hyllyn täytteenä oli tavaraa otsikon "uskonto" alla. Justiinsa juu. Mitäpä tähän enää muuta lisäämään. Eli aamenta kaikille vaan.

"Eiks se ollukaan päärynäpuu ?"

Sanotaan, että alitajunta tekee työtään, kun muuten olemme tajuttomana tai lähes. Sontaa.

Kuvittelin herätessäni, että aamulla piirtyisi silmieni eteen kirkkaasti hohtaen vastaus eilen minulle esitettyy arvoitukseen. Ei pienintäkään hajua. Olen sittenkin tyhmempi, mitä äitini uskoo. Nyt tarvitaan pannullinen Viisasten teetä.

Virkattu pipo ?

Sanat luetut

Lopettelin yöllä Leena Lehtolaisen Kuolemanspiraalin. Se on aikajärjestyksessä seuraava dekkari sen lukemani Luminaisen jälkeen. Ihan ok. Tosin arvasin murhaajan. Se oli hovimestari. Mutta eipä haitannut, kun oli muuten liukasta luettavaa.

Tänään suuntaan kohti kirjastoa (tai tapeen vaatiessa kirjastoja) ja yritän löytää kirjan, jota minulle suositeltiin. Olen ylittänyt tänä kesänä eräänlaisen kynnyksen tämän ko. suosittelijan ansiosta, joten mielenkiinnolla odotan, mitä hän nyt minulle tarjoilee. Onneksi voin luottaa, ettei se ole ainakaan mitään terapeuttista parisuhdepas... kirjallisuutta.

Se on vaan niin, että parisuhteet eivät kirjoja lukemalla parane. Se vaatii keskustelua osapuolten kesken. Jos ihmiset keskustelisivat keskenään, kuolisivat nuo kaiken maailman (huuhaa)terapeutit nälkään. Valitettavasti vain näyttää siltä, että ihmisten on helpompi puhua 'lanttumaakarille' kuin omalle kumppanilleen. Surullista ja niin turhaa. Kuten tämäkin kappale. Siksi kirjoitankin sille pisteen. Piste.

Huone 1014

Vihdoinkin. Vihdoinkin ! Nyt noustiin vaan monta kerrosta korkeemmalle kuin viime kerralla. Upeat näköalat ! Ihana ilmastoitu huone, joka tosin rupes tuntumaan muutaman tunnin jälkeen nihkeellä iholla viileeltä. Siis tauolla.

Mut siis vaik oli ihan yhtä ihanaa ku silloin viimeksi alakerroksissa, niin silti joku oli vähän eri tavalla. Vaikee sanoo. Ja siis mussahan se ero oli. Se ihana oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. Eikä se munkaan erilaisuus ollu huono juttu. Olin jotenkin rennompi. Mun mielestä kaikki oli jotenkin muutenkin rennompaa. Tai ainakin se keskustelu. Naurettiin enemmän. Juteltiin enemmän. Oltiin vain enemmän.

Pohdittiin Aamulehden arvoituksia. Syötiin tummaa suklaata ja hedelmänameja. Hekoteltiin hassuille tekstareille. Keskusteltiin keskiaikasista kidutusmuodoista, mikä oli just sopivan 'romanttinen' puheenaihe pastan ja punaviinin ääressä ! Nauratti sekin. Tai se mielipiteiden vaihto kuolemantuomion järkevyydestä. Vitsi, kun se on fiksu !

Ja sit mä näytin sille jotain, mitä en oo kenellekään muulle ennen näyttänyt. Se oli kyl tosi kihelmöivä hetki ja kai sekin tykkäs siitä. Ainakin se sano niin, että tykkäs. Ja sit se, mitä mä tein sille ja josta mä olin jo pitkään uneksinu. Ihanaa ! Puhumattakaan siitä, mitä se sit teki mulle !! Mä olin taas yllättynyt, et miten se saattoi tietää, et mistä ja miten. Olin vaan aluks taas epäileväinen. En siis sen suhteen, vaan itseni. Kun mä sit kuitenkin oon niin vaikee tapaus, loppujen lopuksi. Mut joo. Se saa mut tekemään ihme temppuja. Parempia kun se kampela, joka osas maata pöydällä kolmatta päivää liikuttamatta evääkään. Mun evät kyllä liikku, se on ihan varma !

Osasin nukkuukin hetken, vaikka olin jotenkin niin ylikierroksilla. Ihan koiran untahan se tietty oli. Ja sama kai silläkin. Väsytti, mut ei oikeen nukuttanut. Chili vielä möyrys mahassa.

Mut aamulla sit vasta väsyttikin ! Hiivatti, sentään ! Vaik kiva oli nähdä sen nuppi siinä viereisellä tyynyllä ja tuntee sen käpälä käsivarrella ja ympärillä. Ja kietoo jalat sen lämpimien koipien kanssa solmuun. Ja muutenkin.

Mut erota piti.

"Voidaan hyväksyä A:ksi."

Kuulin hassun jutun. Tai oikeastaan tilanteeseen sopivan humoristisen lausahduksen. Se alkoi naurattamaan, koska oli niin hyvin oivallettu. Oma nauruni muistutti minua toisesta naurusta. Miellyttävästä, joka puolestaan ruokki omaa nauruani. Pieni ikävän pisto, joka onneksi meni nopeasti ohi. Toiveen selässä.

*****

Se on vain niin, että jos naisella on tissit, edes jonkinlaiset, niin miehet eivät pysty pitämään silmämuniaan erossa niistä. Nyt alkaa jo vähitellen ärsyttää tosissaan.

Ei vuoristoradoille

En kestä enää vuoristoratoja. En fyysisesti enkä henkisestikään. Onneksi olen jo niin 'iso tyttö', että voin ja osaankin tehdä valintoja siten, ettei näitä vuoristoratoja kohdalleni enää tule. Vältän vaarallisia tilanteita ja paikkoja. Huvipuistoja ja bensa-asemien kuppiloita.

Pienet pomput eivät häiritse. Ne tuovat vain mukavan kihelmöinnin vatsanpohjaan. Niihin ajan siis täysillä ja saan vain hassun olon ja iloisen mielen, mutta isommat mäet kierrän kaukaa. Katselen niitä hymy huulillani, kun näen muiden niissä viilettävän kirkuen milloin mistäkin syystä.

Minä olen omat mäkeni laskenut.

Siideriä tissien välissä

"Siis, oota vähän. Se oli toi... toi... eiku... mikä hemmetti se nyt olikaan ?"

"Mihin hittoon mä oon nyt laittanut sen ?!!!? Perhanan perhanan perhana..."

"Vitsi, mun piti kysyy sulta joku juttu, mut en mä nyt sitä enää muista. Se oli siis toi..."

*mitäköhän mun piti tehdä tänään, mut oon unohtanut...?*


HELVETTI !! Tätäkö tää loppuelämä nyt sitten on ??!!

Elävää elämää

Olen käynyt vieraissa.

Kaivoin eilen blogilistalta muutaman uuden blogin seurattavakseni. Toivon mukaan ne ovat mielenkiintoisia, koska en jaksanut sen syvällisemmin niitä tutkia. Ainakin tekstiä niissä riittää. On taas jotain luettavaa läppäriltäkin, kun vanhat tutut blogistit syystä tai toisesta kirjoittelevat niin harvakseltaan. Toivotaan, että se on vain jotain kesälaiskuutta ja että he ryhdistäytyvät syksyn saapuessa.

Pala kakkua

Ihanaa huomata, ettei elämä koostu pelkistä murusista ja rippeistä, vaan on ihan kokonainen kakku. Mehevä hedelmäkakku, jonka koristeena on herkullinen kirsikka !

Mäiskeessä

Ukkosen räyhätessä ja myrskyn riepotellessa puita päättelin neljännen kesäkirjani, Leena Lehtolaisen kirjan Luminainen. Perusdekkari. Jotenkin niin... suomalainen. Ja taattua 'Leenaa'. Helppolukuista ja kivasti kirjoitettua, vaikken yleensä tykkää minä -muodossa kirjoitetuista kirjoista. Mutta näihin Maria Kallio -kirjoihin se jotenkin kuitenkin sopii.

Luen näitä Lehtolaisen kirjoja aina pikkasen 'myhäillen'.

Ja sitten seuraavaan kirjaan käsiksi...

Jos

Jos mä rakastan sua eka,
niin rakastatsä sit mua ?

Joukkomurha

Pää poikki banaanikärpäsiltä !

Vai mitä ne pienet lentävät kärpäsen näköiset nyt ovatkaan. Joka tapauksessa on Niiden aika taas ja Niitä pörrää keittiössä eikä niitä saa läpsittyä hengiltä, vaikkeivät kovin vauhdikkaasti liikukaan paikasta toiseen. Ärsyttäviä ötököitä.

Onneksi muistin joskus vuosi sitten eräästä blogista lukemani tehokkaan neuvon näiden lentävien tuhoksi: lasiin omenaviinietikkaa, astianpesuainetta ja vettä ja lasi pöydälle. Kohta kelluu raatoja drinksun pinnalla.

Ja näin kävi ! HaHaa !

Ja kun aiheeseen pääsin, niin oletteko huomanneet, kuinka älyttömän paljon on tänä kesänä ja varsinkin NYT liikkeellä niitä sääsken /hyttysen näköisiä lentäviä, mutta jotka ovat n. 20 kertaa tavallisia hyttysiä isompia ? Niitä, jotka eivät pistä, mutta jotka liihottelevat huoneessa hitaasti ikkunasta toiseen tai sitten hontelosti lattianrajassa tanssien. TAI sitten törmäillen pahaa aavistamattoman surffailijan HIUKSIIN ! Aaarrrrggggghhh !!

Mutta vielä ellottavampia ovat ne näiden siivettömät kaverit, ne pitkäkoipiset hämähäkit, jotka koikkelehtivat hirveää vauhtia eteenpäin ja luovuttavat yhden raajoistaan, jos siitä yrittää ottaa kiinni. Tai jos eivät luovu jalastaan, niin sitten ne pyristelevät aivan hulluna ja niistä on muuten vain pakko päästää irti. Hemmetti tätä kesää ja sen örkkejä !

Ja sitten ovat vielä pölkkypäiset tanakat yöperhoset, jotka tungeksivat illan pimennyttyä sisään avonaisesta pihaovesta. Hirveällä pörinällä lentävät ensin päin näyttöä ja sen jälkeen räpistelevät näppiksellä. Tai sitten mekastavat ikkunaverhoissa. Ihme porukkaa, sanon minä.

Näiden lisäksi vielä harakka-perhana istui tänään ikkunalaudalla ja paukutteli kunnon rumpusoolon. Onneksi ei tajunnut, että ikkuna oli raollaan. Olisi voinut tulla sisään ja tehdä hirveää tuhoa. Miten sen kokoisen linnun saa edes ulos talosta, jos tosiaan eksyy sisään, kun pienempienkin lintujen kanssa on kauhea tekeminen ??

Saakeli soikoon. Tämä kesä on kyllä kamalaa aikaa. Tulisipa jo talvi ja pakkaset, niin pääsee eroon kaiken maailman siivekkäistä ja koipeliineistä !

Pii-män himo

Minkä puutos on, jos tekee mieli koko ajan vaaleaa hapanta soossia ? Piimää.

Suoraan tölkistä, sivistyneesti lasista ja iholta nuoltuna. Toisen tai minun.

Kesän 3.

Olen yllättänyt itseni lukemasta kirjoja tänä kesänä. Tai paremminkin lukemasta uusia kirjoja. Ainahan luen jotain opusta, mutta minulla on laiska tapa palata aina uudestaan ja uudestaan hyvien vanhojen tuttujen pariin hankkimatta uusia tuttavuuksia. Tänä kesänä olen kuitenkin vyöttänyt kupeeni ja lukenut siis jo kolme uutta ennenlukematonta kirjaa.

Tänä aamuna lopetin Eeva Nikoskelaisen kirjan Ylilääkäri Männikkö ja hallittu tulosjohtaminen.

Ihan ok. Harmitonta helppoa vessalukemistoa. Eikä tuo 'vessalukemisto' tarkoita, että kirja olisi huono. Se on vain sellainen, että sitä voi helposti lukea pienissä pätkissä kuten esim. yksikamarisen istunnon aikana. Ja jatkaa sitten seuraavalla kerralla. Takakansi mainostaa kirjaa "sairaalamaailman raikkaana ja riemukkaana pöllytyksenä", mutta mielestäni se on ehkä hieman liian lupaavasti todettu. Mielestäni siitä puuttui ns. kliimaksi, jota koko ajan odottelin, koska puitteet siihen olivat kuitenkin olemassa. Aika tasainen tarina. Eikä valitettavasti tosiaankaan kovin riemukas. Hajuton, mauton ja melko väritönkin, toteaisi eräs sukulaisnaiseni. Samat sanat, valitettavasti.

Ja sitten seuraavan kirjan kimppuun.

Tähän luottaen

"Luontainen kehonrakenne on kuitenkin aika vähän itse määrättävissä. Kaikki kunnia luontaisesti laihoille. Mutta toki tikkujahtaajatkin voisivat joskus vaikka ajatella, mikä on miellyttävintä esimerkiksi sängyssä. Minun ratkaisuni on, että kakkosnelonen lankku ja oksankolo on muita kuin minua varten. --- Hyvä, että rehevät naiset eivät enää häpeä olemustaan !"

Lukijan kommentti City 12/2010 -lehden juttuun "Läskin lähettiläät"

Pitkä kymppi

Eli 1000. postaus. Nyt pitäisi keksiä jotain todella viksua ja vilmaattista.

........

Sori, ei kykene. Niin ! Paitsi sen, että taas jälleen ties kuinka monennen kerran huomasin, että Volvo -kuskit, miehet, ovat idiootteja liikenteessä. Etenkin moottoriteillä ja varsinkin, jos huomaavat, että joku kanssa-autoilijoista on naiskuski. Vetäköön ****n korville joka äijä !

Pieni itku

Joskus voi itkeä pienen itkun ilman syytäkin.

Neulansilmän läpi

Pitäisi yrittää aina muistaa, että kaikki asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Harmaan sävyjä on ääretön määrä.

Eikä kaikkea voi selittää yhdellä sanalla.

M epävireessä

Ei jaksa mitään. Mikään ei kiinnosta. Tekee vain mieli olla ja möllöttää. Eikä edes sitä. Toisaalta saamaton ja laiska olo, toisaalta hermostunut ja rauhaton. Siis normipäivä. Prkl.

Pakko johtua tästä painostavasta säästä. Sataisi edes, mutta kun ei. Onneksi sentään vähän viileni. Se vain ei vielä riitä. Pitää tulla vodaa niin, että lotisee ulkonakin !

Totta puhuen ei tämä olo ole kokonaan sään vika, vaan osaksi myös itseaiheutettu. Tämä kesä on mennyt aivan liian vähällä liikkumisella. Siis kuntoilulla. Lisäksi olen syönyt liikaa ja vääränlaista pöperöä. Olen myös juonut liikaa vääriä liemiä. Seksiäkin on ollut liian vähän. Tai se on ollut epätyydyttävää yhtä yötä lukuunottamatta. Helteitä on ollut sittenkin liikaa, vaikka talvella pyhästi lupasin olla valittamatta, jos kesällä on tällaista kuin on nyt ollut. Mistäpä minä olisin voinut tietää, että joku todella kuunteleekin säätoiveitani ja toteuttaakin vielä niitä !

Olo on turpea kuin litimärällä sienellä. Hanuria ei jaksa nostaa penkistä. Vatsamakkarat ovat luotaantyöntävät sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Karvoja kasvaa sellaisissa paikoissa, joihin Surgi Wax ei ole niitä tarkoittanut. Huomenna niille tulee häätö !

Mutta vaikka kaikki muu tuntuukin olevan päin persettä, niin tukka on hyvin ja kello on upea !

Pakottava tarve

Outo juttu, mutta mieleni tekee ihan älyttömästi lähteä Hämeenlinnaan !!

Iho ihosta

No, niin. Jos noiden asfalttimiesten kerran on ihan pakko esitellä sitä hyvinruskettunutta ja hiestä kiiltelevää kroppaansa meille autoileville naisille, niin minäkin sitten vuorostani esittelen omaa ruskettunutta rintaani mekossa, jossa on erittäin antelias dekoltee, ajaessani heidän ohitse. Siitäs saatte oikein Porvoon mitalla !

Sano mulle

Miksi nää kaikki vaan analysoi sen sijaan, että panisivat ?

Ai, sori joo, olin humalassa. Siis ainakin melkeen.

Kroppa revähtää, päästä puhumattakaan

Mitä järkeä on viettää rentouttavaa lomaa, pitkää sellaista, jos töihinpaluu sitten kuitenkin taas räjäyttää pään atomeiksi ?

Työnteko ei yksinkertaisesti sovi valkoiselle naiselle. Ei ainakaan minulle. Laiskasta luonteestani päätellen sukupuussani, jossain kaukana, täytyy olla jotain ylhäistä sinistä verta. Tätä työnvieroksuntaa ei voi muuten mitenkään selittää. Tai sitten tämä on vain joku mutaatio geeneissäni. Tulos on kuitenkin ihan sama: vituttaa olla töissä. Ja talvi edessä.

"Terve ruumis ei työtä kaipaa." Perkele.

"Jos työnteko keksittäisiin nyt, se kiellettäisiin lailla terveydelle vaarallisena."
-Juhani Seppänen

KANNATETAAN !

Yrittänyttä ei panna

Mut jos mä silti yrittäisin rakastaa sua. Niinku silleen oikeesti. Se vois olla ihan kivaakin. Vaihteeks.

Saanks mä ? Siis rakastaa.

Vähän vähemmän sivuja

Siis unohdin mainita, että luin myös J. Hynysen Kesämies -kirjan. Sivuja siinä oli vähän vähemmän, mutta vaikutus ei ollut yhtään vähemmän dramaattinen kuin mitä sen vähän paksumman kirjan vaikutus oli. Olen päättänyt ruveta absolutistiksi.

Jo pelkkä lukeminen siitä jatkuvasta viinan kanssa läträämisestä Kotiteollisuuden keikoilla teki niin oksettavan olon, ettei viina kyllä missään muodossa enää houkuttele. Ja krapulakuvauksetkin tekivät niin järkyttävän päänsäryn kuin itse olisin juonut viinaa litroittain ilta illan perään. Miten helvatassa ne miehet voivat olla vielä hengissä ?!?!?

Melkein 650 sivua

En ole mikään nopea lukija.

Sain vinkin hyvästä kirjasta ystävältäni. Ensin ajattelin, että "huonosti taitaa minut tuntea, jos luulee, että jaksan lukea suosittelemansa kirjan", mutta kun se osui ensimmäisenä silmiini pokkarikioskin pöydällä, niin uskoin sen olevan "kohtalon merkki". Ostin kirjan ja luin kaikki ne lähes 650 sivua kolmessa päivässä.

Ensimmäinen luku ahdisti minua niin, että olin jättää koko kirjan kesken, mutta kuinka olisin voinut sitten ystävälle tunnustaa, etten lukenut kirjaa loppuun, vaikka se oli minulla jo kädessäni. Joten luin sen. Hammasta purren. Aluksi. Ja pari kertaa keskelläkin. Mutta luin kuin luinkin sen. Ja hyvä kirja oli !

Ildefonso Falcones: Meren katedraali

Suosittelenpa minäkin.

Vinkki

Älä muuta tapojasi, jos et halua paljastua.

Yksi rakkaus liikaa

Yhden rakkauden olisin voinut jättää väliin, vaikka sanotaankin, ettei rakkautta ole koskaan liikaa. Siitä oli liian paljon sydänkipuja ja pääkipujakin, jotta sitä voisi muistella lämmöllä nyt, kun se on jo kylmää tuhkaa. Mieluummin rakkaudeton ystävyys, kaveruus, joku ei-mikään, koska sellaisen suhteen muisteleminen tuo vain hymyn huulille. Ison.

Mutta. Pelkästä uteliaisuudesta haluaisin tietää, mitä kuuluu ja missä menee. Kuten varmasti monet muutkin haluaisivat tietää, miten häntä, joka joskus oli tärkeä, on elämä kohdellut. Ilman sen suurempaa tarkoitusta.

O of O

Toistaiseksi.

Pienet herkulliset

paahdettuja pinjansiemeniä

hunajaa

sulanutta vuohenjuustoa

patonkiviipale

Pienet ärsyttävät

Miksi joku pieni asia on se, joka ärsyttää eniten ?

Söin minisuolakurkun ja nyt närästää sikamaisesti.

Sammakkoprinssin iskä

"Ei ole koiraa karvoihin katsominen"

No, ei piskiä, mutta miestä kyllä on !

Katselin aamulla bussissa aamun karvatarjontaa ja kyllä täytyy sanoa, että hyvä etten kaivanut jo kynsisaksia käsilaukustani ja lähtenyt karvurin kierroksella. Yrjö meinasi tulla, vaikkei Jussistakaan olla vielä kunnialla selvitty.

Ensinnäkin oli tosi monta ylipitkää kuontaloa. Naisilla se vielä käy, muttei miehellä. Jos mieheksi haluaa lukeutua, siis. Sitten oli aivan järkyttäviä pulisonkeja. Pulisonkeja !?! Kuka hemmetti käyttää pulisonkeja nykyään ?!! Olivat vielä sellaista Elvis-pahimmoillaan -mallia. Niistä olisi voinut tukistaa. Järkkyä.

Naamakarvoissa oli jos jonkinnäköistä variaatiota. Pujopartaa, kokopartaa, risupartaa, viiksiä, wannabe-viiksiä, em. korvakarvojen jatkeita ja sitten tietysti sitä perinteistä sänkeä monessa eri mitassa. Kaikki pois ja siloiset posket, sanon minä !

Sitten oli se tyyppi, joka esitteli puolikasta futisjoukkuettaan muka rintakarvoina. Pusero kiinni, poika, vielä muutamaksi vuodeksi. Anna niitten kasvaa rauhassa.

Ja sokerina pohjalla (tai karvana keitossa) oli se mies, jonka rintakarvoitus, sankka sellainen, oli siirtynyt B-puolelta A-puolelle eli selkään. PÖY-RIS-TYT-TÄ-VÄÄ ! Sitä tursui 'viehkoina' kiharoina t-paidan kaula-aukosta, siis niskapuolelta, aivan valtoimenaan. Hei, kamoon ! Nyt jotain rajaa tuohonkin hommaan.

Kesä on muuten mukavaa aikaa, mutta lämpötilan kohoaminen aiheuttaa sen, että kaikenmaailman peikot ja turjakkeet ryömivät ulos koloistaan niin pienissä vaatteissa, että ihan pahaa tekee. Karvaa ja hiusta tunkee joka lävestä. Esim. paljon pahempaa näkyä karvaisen selän lisäksi en tiedä kuin miehen karvaiset sääret. *kaontaa*

Nykyään on kuulemma olemassa jotain bodytrimmereitä, joilla saa kropan sileäksi kuin muna. Siitä nyt kesän hittituote, pliis. Siloista ja pehmeää karvavapaata aluetta on niin paljon mukavampi silitellä. Naisenkin.

Olihan se ihan mielenkiintoinen

Nuorehko, mutta tarpeeksi vanha, mieshenkilö pesi ikkunoita erittäin lyhyessä tukassaan ja hihattomassa paidassaan. Käsivarsissa hänellä oli tatuointeja. Outoja, erilaisia. Mielenkiintoisia.

Siltikin olisin mieluummin nuolaissut käsivartta, jossa ei ole piirroksia.

Loogista

Koska keski-ikäiset rintani ovat täydelliset, palkitsin itseni käsikorulla.

Pohja saavutettu

Olen nauranut itseni kipeäksi, sisäisesti, ihmisille, tai oikeastaan naisille, jotka kuvittelevat olevansa Jotain. Luoja, mitä idiootteja maa päällään kantaakin ja sitten ne dorkat menevät vielä levittämään henkevyytensä hedelmiä täällä. *buaaaahhhhahaahhaaaa*

Mutta on minussa jotain hyvääkin, koska saan kuulemma aikaan hymyjä. Tosin niille hymyille olenkin vain ja ainoastaan kiltti. Tooooosi kiltti.

Ai, niin ! Jotta kukaan sivullinen ja syytön ei pahoittaisi turhaan mieltään näistä helmistä niin totean, että en ole ollut näihin Älyn Kukkasiin missään yhteydessä eivätkä he minuun. En siis tarkoita Sinua.

Lupaava mainos

Metro-lehti mainostaa:

MATKOJA

HERRASMIEHILLE !

Se "erilainen matkatoimisto" !

http://www.letkunmatkat.com/

Että... MITÄ ??!?

Neiti Etsivä tonkii vanhoja

Kirjaimellisesti. Ja muistelee vanhoja.

Olen käyttänyt kohta koko akun siihen, että kaivelen käsittämättömän vanhoja tyyppejä FB:n kätköistä. Voi, luoja... Aika ei ole kyllä ollut kovin armollinen monellekaan. Miehet ovat vanhentuneet melkein tuntemattomiksi. Naisissa sen sijaan on paljonkin puuma-ainesta. Harmin paikka tässä on se, ettei muista sen ja sen tyypin nimeä enää eli ihan kaikkia vanhoja hoit... siis, kavereita ei löydy.

Olin tässä jokunen aika sitten ulkoilemassa terassikauden avajaisten merkeissä. Siellä törmäsin yllättäen entiseen koulukaveriini lähes 30 vuoden takaa. Tai tarkemmin: hän törmäsi minuun. Tuli taakseni ja koputti olkapäähäni. Kolme ikuisuuden pitkää sekunttia meni ennen kuin tunnistin hänet. Upea nainen, kertakaikkiaan ! Ensimmäinen kysymykseni halauksen jälkeen oli: "Miten hitossa sä mut vielä tunnistit ??!?"

Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia.

Kuinka monta lonkeroa on liikaa ?

9 tai 11, jos mustekalalta kysytään.

Joo, katsoin ja joo, itkin. Mutta vain vähän. Tehdäänhän sitä virheitä paremmissakin piireissä.

"Apua, mikä toi on ??!"

"Hei.. !?! Mulla on joku täällä perseessä ! Apua, mikä se on ?!?"

"Höh. Se on auto."

Auto on kasvanut kiinni perseeseeni. Ajoin alle 400 m matkan (yhteen suuntaan), mahdollisesti jopa alle 300 metrin matkan, autolla, vaikkei ollut mikään kiire mihinkään. Hienoa, todella hienoa.

Neitsyys meni

Jouduin ensimmäistä kertaa antautumaan ja pyytämään apua myyjältä, kun en nähnyt, mitä tuotteen tuoteselosteessa luki. Liian pientä pränttiä enkä omista mummo-laseja.

Että, perkele sitäkin heikkoutta.

Suuseksi ongelmana (??)

Iltalehti
Torstai 17.6.2010 klo 11.15

Nauttisin suuresti, jos naiseni haluaisi antaa suuseksiä. Hän on tehnyt niin vain muutamia kertoja neljän vuoden suhteemme aikana. En haluaisi toistuvasti valittaa; tärkeintä minulle olisi, että hän itse haluaisi tehdä sitä. Sperma on hänelle epämiellyttävää, enkä voisi kuvitellakaan, että hän antaisi minun laueta suuhunsa. Kaipaan edellisistä suhteistani suuseksiä. Usein haluni katoavat kokonaan, eikä kumppanini ymmärrä syytä. Miksi hän ei halua suuseksiä?

Repe-80

Vastaus: Kaikki miehet eivät pidä suuseksin saamisesta, jotkut eivät halua antaa sitä kumppanilleen. Kaikki naiset eivät pidä suuseksin antamisesta eikä saamisesta. Ihmiset ovat kovin yksilöllisiä seksissään, eikä sitä aina muisteta esimerkiksi mediassa. Oletetaan, että kaikki tykkäävät tietyistä yleisesti tykätyistä asioista. Miksi joku ei tykkää, juontaa juurensa kokemuksiin ja kasvatukseen - monilla on suurta häpeän tuntemista monissa seksijutuissa. Mieheltä suihin ottaminen on jollekulle pikkujuttu ja moni ei pidä sitä edes seksinä. Toiselle se on hankala, liian intiimi asia; hajut ja maut ja lihapala suussa aiheuttavat ahdistusta ja tuntuu huonolta.

Miksi juuri sinun tyttöystäväsi tuntee vastenmielisyyttä, selviää vain sillä, että keskustelette.

Pääministerin Frankensteinin morsian

metro uutiset 17.6.2010:

Korkein oikeus tuomitsi keskiviikkona Pääministerin morsian -kirjan tekijän Susan Ruususen ja kustantaja Kari Ojalan sakkoihin. Oikeuden mukaan kirjassa levitettiin pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) yksityiselämää koskevia tietoja.
...
Ruusunen sai 20 ja Ojala 60 päiväsakkoa. Ojala joutuu myös maksamaan Vanhaselle tuhat euroa kärsimyskorvauksia. Ruususen asianajaja ja Ojala miettivät asian viemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen arvioitavaksi.

EI, EI, EI, EI !!!

Ei voi olla totta ! Eikö Suomelle naureskella ihan tarpeeksi maailmalla jo muutenkin ??! "Ihmisoikeustuomioistuimen arvioitavaksi" !! Kenen helvetin ihmisoikeuksia tässä nyt on loukattu ? IHMISOIKEUKSIA !?! Haloo ! Onko ketään sidottu tai muuten kidutettu ?

Okei, sitä ei kirjassa kerrottu (kaiketi, en ole lukenut), josko kuumia perunoita olisi aseteltu morsiamen alastomalle vartalolle hänen ollessa sidottuna pääministerin sänkyyn. Mutta jos näin ei ole tapahtunut, niin ainoa, ketä on kidutettu ja piinattu ja kellä olisi täysi oikeus ja suuri syy viedä tämä farssi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, on SUURI YLEISÖ. Sinä, minä, me kaikki, jotka olemme joutuneet tahtomattamme katselemaan vuosikausia iltapäivälehtien lööpeissä koreilevia asianosaisten pärstäkertoimia (ja muitakin ruumiinosia). Suuri Kärsimys !

Vaadin kärsimyskorvauksia !

Naisen käsikirja, luku 895

Missä lukee sellainen sääntö, että vuode pitää pedata päiväksi ja heti aamusta ?

Siinä ei ole mitään järkeä. Parempi vain vetää peitot pois patjan ja tyynyjen päältä ja antaa vuoteen kunnolla tuulettua ja kuivua yön jäljiltä. (Enkä nyt tarkoita, että yökusen pitää kuivua, vaan ihmisestä erittyneen ja patjaan imeytyneen hien !)

Justiina-tädin neuvo nuorille rouville: älä petaa vuodettasi äläkä pakota miestäsikään sitä tekemään niin nukutte (tai kukutte) molemmat paremmin.

*****

Inhoan Veikkauksen Jokeri-pelin mainosta !!

*****

Poliisi on löytänyt Toijalan irtopäälle ruumiin. Parhaillaan ruumiille tehdään oikeuslääketieteellistä tutkimusta kuolinsyyn selvittämiseksi.

Shoppailua harmitukseen

Eli suomeksi: vitutukseen.

No, onhan se kivaa pistää rahaa haisemaan. Ostaa kenkiä ja laukkuja ja koruja, mutta jotenkin siitä jäi jotain kuitenkin puuttumaan. Ei tullutkaan sitä kohokohtaa, kliimaksia, orgasmia, jonka oli toivonut, luullut saavansa. Joten piru, saatana, nokkikoon kaikki pöpöt ja basillit maanpäältä !

S niin kuin siivouspäivä

Sunnuntai ja vettä sataa. Voisko olla parempaa hetkeä siivota ? Imuroida, pestä pyykkiä, järjestellä paikkoja, pyyhkiä pölyjä ? Ei.

Sunnuntai kun muutenkin on tympein päivä viikosta, niin miksei sitten maksimoida kurjuutta ja siivota sunnuntaina. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vain yksi päivä viikosta menee hukkaan ja vain yhtenä päivänä miehiltä menee hermo. Vai lukeeko jossain Viledan laissa, että siivouspäivä on torstai ? Tai pahimmassa tapauksessa perjantai ? Sunnuntaina ei voi tehdä juuri mitään varsinkin, jos sää on ihan syvältä ja viikonlopun jälkeen kämppä on kumminkin kuin pommin jäljiltä, joten eikö ole parempi siivota ja puunata silloin. Mukavampihan työviikkoa on aloittaa, kun on siisti koti.

Nyt varmaan joku Martta-järjestö hyökkää kimppuuni, mutta ihan sama. Enpä ole varsinaisesti muutenkaan mikään perusnainen, joten miksi siis tässäkään asiassa. Rutiinit ovat hyvät. Vauvalle. Muuten niitä on hyvä silloin tällöin tarkistella. Ettei kangistu. Kaavoihin.

Vuoden slogan !

"Ei pesää ilman viihdekeskus Flamingoa !"

..eikun se taiskin olla "kesää"... Höh !

Paluu menneisyyteen

Luin erään naisen kirjoituksia. Jälleen kerran. Olen lukenut ne moneen kertaan, tunnen tarinan. Se on tarina epätoivoisesti rakastuneesta naisesta. Surullinen, mutta kaunis.

Nainen kirjoittaa kauniisti rakkaudestaan ja rakastetustaan, jota ei voi saada. Silti kirjoituksissa elää toivo, pieni kipinä, joka voisi helposti roihahtaa liekkiin, jos siihen osuisi hentokin tuulenviri oikeasta suunnasta. Aivan varmasti vieläkin, vaikka aikaa on jo kulunut. Ei sellainen rakkaus kuole koskaan kokonaan.

Toisaalta olen kateellinen tuollaisesta rakkaudesta, toisaalta taas olen äärimmäisen kiitollinen, etten ole samassa tilanteessa, missä hän oli. On. Tunnen nykyään myös myötätuntoa. Aikaisemmin tunsin muuta, mutta nyt toivon hänelle uutta rakkautta. Hän on ansainnut sen. Kuten me kaikki muutkin.

"Olen vain rakastunut sinuun."

Jos lehmässä olis kahva, se olis matkalaukku

Jos ulkona olis 15-20 astetta lämpimämpää, vois laittaa silmänsä kiinni ja kuvitella olevansa Barbadoksella.

Mun muistaakseni se oli 'ystävällinen plafondi'...

J.Karjalainen:

"Tähtilampun alla
siinä sängyn laidalla
Kun me kerran suudeltiin
oi mä uskoin ihmeisiin"

Onneksi ei jäänyt pelkkiin pusuihin, vaan ne ihmeetkin toteutuivat.

Toinen nainen

Ja mitä arkistojen kätköistä löytyikään !! :-D No, pakkohan tääkin on julkaista. Kato nyt, tällänen mä oon. Olin, OLIN !! ;-D

**********

Se on hirveä tunne. Miksi sen pitää nakertaa mua, vaikka tiedän, ettei siihen ole enää mitään syytä ? Joku luottamuksen puutehan tässä on takana, mutta ketä kohtaan ? Häntä vai mua itseäni ? Veikkaan tuota viimeksi mainittua. Niin, sitähän se on: heikkoa itsetuntoa. Inhottavaa. Tuun ihan huonolle tuulelle pelkästä ajatuksestakin, että oon niin heikko. Ja se toinen on niin vahva.

Sillä on kadehdittavan hyvä itsetunto. Se uskoo itseensä ja viehätysvoimaansa ja onkin varmasti just siksi mielenkiintoinen ja viehättävä miesten mielestä. Mä tunnen itseni ihan mitättömäksi sen rinnallaan. Ja jos ne tapaa, niin tiedän, hän on itse sen sanonu, että ne ei voi vastustaa toisiaan. Onhan niin käynyt jo monen monituista kertaa aikaisemminkin. En haluu ajatella sitä. En voi olla ajattelematta sitä. Inhoon itseäni näiden ajatusten takia.

Kuinkakohan kauan hän vielä jaksaa kuunnella mun äksyilyä ? Vaikka jokaikinen kerta päätän, että nyt mä en enää välitä, tapahtui mitä tapahtui, niin siltikään en voi olla välittämättä. Paskamaista. Ja mitä sitten, vaikka sitten kiehuisinkin tuskassa, jos vain voisin olla sitä hänelle näyttämättä. Mä olen vain kuin se entinen pystykorva, joka pelasi pokeria ja aina kun oli hyvä käsi, niin se heilutti häntäänsä. Musta näkee niin selvästi, mitä mieltä mä olen ja mitä tunnen. En pysty peittämään mitään tunteitani. Toisin kuin hän, se nainen.

Jos mä olisin samalla tavalla rakastunut, en pystyisi sitä peittämään. Mutta se on osa sen vahvuutta, jota mulla ei sitäkään ole. Se peitti tunteensa ja siksi niistä tuli ihan erilaiset ystävät, mitä meistä ei koskaan voi tulla. Mä kulutan mun typerällä kimpoilulla hänet loppuun ja sen jälkeen ei ole enää mitään. Toisin kuin niillä. Näitäkään ei varmaan kannattaisi miettiä.

Mä, jos kukaan, olen ihan täysin vuoristorataihminen mitä tunteisiin tulee. Yhdellä hetkellä tunnen, että eihän tässä mitään hätää ja toisella hetkellä mun sydän hakkaa ihan paniikissa. Yhdellä hetkellä mä ajattelen, että ehkä onkin parempi, jos me ei olla enää yhteydessä ja toisella hajoon kappaleiksi, jos mietin, mitä arki ja päivät olis ilman häntä. Välillä mä uskon hänen kauniit sanat todeksi ja nautiskellen niistä jokaisesta erikseen ja toisella hetkellä mä kuvittelen, että hän vedättää mua ja pitää teeren peliä sen toisen kanssa. Sen, jonka piti olla jo entinen. Sen, joka on jo entinen.

Äh, nää ajatukset ei johda mihinkään järkevään. Mun täytyy vaan keskittyä ajattelemaan kivempia asioita. Sitä, kuinka ihana ja fiksu ja itsevarma mies se on. Ja kuinka ihanan pehmeät sen huulet on. Ja millaisia sen suudelmat on. Täydellisiä.

Syleillen koko maailmaa

Ei, ei ole kirjoitusvirhe otsikossa. Törmäsin työkaveriini (uros) bussipysäkillä. Siellä hän seisoi sateessa ilman sateenvarjoa hymyillen idioottimaisesti ja totesi mairealla äänellä: "Hei... Olen tänään niin hyvällä ololla ja olen ollut kaikille pelkkää mettä ja hunajaa. Enkä aio hermostua tästä sateestakaan..." Yök. Heti tuli sellainen tunne, että potkaisen sääreen äijää. Teki mieli purrakin. Ällöttävää. Kostoksi pälpätin hänelle koko yhteisen reilun puolen tunnin mittaisen bussimatkamme. Ihan kostoksi vain.

Mutta nyt on hyvät 'fiilarit'. Sataa. Jahuu ! Rauha maassa, hyvä tahto oman itseni kesken ja muistoja herättävä Olvin KultaLonkero kylmänä, avattuna vieressäni. *röyh*

Olen harrastanut mielikuva... hmmm... 'matkailua'. Äh. Paskaako tässä puhumaan: olen harrastanut mielikuvaseksiä ja perhana, että onkin ollut hyvää sellaista ! Olen harjoittanut monta kertaa huonompaa live-seksiä kuin mitä viimeaikoina harrastamani sooloseksi, jota olen höystänyt täydellisillä ja totuudenmukaisilla mielikuvilla.

Lisäksi olen elänyt haaveissa ja toiveissa ja toivottavasti toteutuvissa unelmissa. Ja kerrassaan hurmaavaa on ollut. Ja jos ne toiveet eivät toteudukaan, niin onpahan ollut siltikin mukavia hetkiä niistä haaveillessa. Olen elänyt aikoja, jolloin ei ollut mitään haaveiltavaa, vaan kaikki oli pelkkää selviytymistä arjesta. Se oli tylsää, harmaata ja ilotonta. Unelmat ja toiveet pitävät mielen virkeänä, vibat positiivisina ja auran kirkkaana ja kutsuvana.

Voisin syleillä koko maailmaa. Ja erästä erityisesti.

Oliko se sittenkin vain unta...?

Miten se oikein meni sillon, kun nähtiin ? Ei nyt viimeksi, vaan sillon, kun nähtiin siellä Linnussa ? Kun me vihdoin oltiin turvassa sen lukitun oven takana. Rauhassa. Vaan se. Ja mä. Todelliset miehen käsivarret mun ympärillä. Ja mä olin heti kuuma kuin kekäle ja sulaa vahaa samaan aikaan. Nälkäiset huulet huulilla. Mun sen ja sen mun. Heti.

Sen kädet mun rinnoilla, kyljissä, lantiolla. Kuuma hengitys kaulalla, niskassa. Oliko se noin ? Kiire päästä iholle, sen mä ainakin muistan. Ihanaa ja kiihkeää. Mutta kaikesta huolimatta oli piirun verran kihelmöivämpää edellisellä kerralla. Silloin, kun tavattiin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen kohtaaminen. Mmmm...

Suora katse. Mun ujostelu. Vetovoima. Viileät sormet. Pehmeät huulet. Kaikki se kuumuus, paine, joka vaati päästä purkautumaan, mutta joka piti kahlita. Fyysinen tuska erotessa, kotimatkalla. Ehkä me löydetään se uudestaan. Todennäköisesti ei.

Se on kuin jäätelön kanssa. Kun sitä on pakastimessa käden ulottuvilla, miksi kieltäytyä. Toisena päivänä sitä ei ole, vaikka kuinka haluaisi. Kiusaukset on keksitty sitä varten, että voi antautua niiden vietäväksi. Kaikki muu on ajanhukkaa.

Tai jos mä sitten kuitenkin...

"Muistaako kukaan sitä..."

... legendaarista Jokeri-fanien painattamaa t-paitaa, jossa oli otsikkona "Suomineito kauneimmillaan" ja kuvana Suomen kartta ?

Suomen kartta ilman silloista Turun ja Porin lääniä ;-D

"Oi, niitä aikoja..."

Kiitos, riittää jo.

Juliet Jonesin Sydän:

"Helppo elämä prinsessalla: asunto Pariisissa
Kauniit ystävät kutsukortteja lähettää
Helppo elämä: rikas isä ja koira,
Jalokivet juhlan jälkeen uusiin vaihdetaan"

Tämä vainoaa minua aamuin, illoin. Se ainoa kappale, johon voin jotain muistoja yhdistää. Hemmetti.

Vapise, maailma !

Pelle Miljoona:

"Olen kaunis
olen rohkea
olen vapaa
syntynyt voittamaan !"

Huutomerkki on omaa tuotantoa.

Hyvin suunniteltu on puoliksi eletty

Neon 2:

"ei elämää liikaa suunnitella saa
antaa sen mennä vain painollaan
jos vielä joskus tavataan – hyvä niin
jos ei – lakki päähän ja näkemiin"

Jokaisessa suunnitelmassa, siinä parhaimmassakin, on se vedenalainen karikko, jota et voi nähdä ja jota et voi ennakoida.

2 viikkoa

Kahdessa viikossa pääsee eroon mistä tahansa himosta, jos sitä ei tyydytä /saa tyydytettyä.

Kesän tavoite ?

Mitä jos ottaisinkin tämän kesän tavoitteeksi rakastua ?

Se on niin kivaa ja siitä on niin pitkä aika.

Vertailukohtaa

Miten ihmeessä jotkut ihmiset jaksavat olla koko ajan niin negatiivisia ? Kaipa he ovat perusnegatiivisia, jolloin siinä ei ole mitään jaksamista. Sen kun on vain.

Huomaan nyt, että minua ahdistaa sellaiset ihmiset. En ollut sitä aikaisemmin tajunnut, mutta nyt kun on jotain johon verrata, niin sellainen ihminen tuntuu jotenkin... tosi ahdistavalta. Saa minutkin tympeään olotilaan. En halua sitä.

Harmi sinänsä.

Kylmää tuhkaa

Voiko joku, joka joskus sai sydämesi läpättämään kuin lampaan häntä ja jonka sylin ohi et voinut kulkea lankeamatta harrastamaan hillitöntä rakkaudenaktia, olla jonain päivänä pelkkää kylmää tuhkaa ?

Vai onko siellä aina se pienen pieni kipinä kytemässä ja odottamassa paikalle lennähtävää lastua ?

Aah, uuh, iih !

Sain valokuvan. "Ihku".

Kaksi miestä (aah !).
Kaksi nuorta miestä (uuh !).
Kaksi söpöä nuorta miestä (iih !).

*tum, tum, tum, tum*

"Anttila nyt ampaisee ylös vuoteestaan..."

Kevätyllätys sähköpostin muodossa. Kaksi riviä, kolme lausetta, yksi kysymys lähes puolen vuoden tauon jälkeen. Niin tyypillistä.

Hra A

Tehtävä mahdoton ?

Neljä Ruusua:

"Lähde mun mukaan
Mä vien sut täältä hetkeks pois
Tahdon näyttää mun taivaan"

Miten mä saan sut haluamaan mun haluamista ?

Suomessa ei tarvitse keinovettä

Zen Café:

"Piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa."

Järkyttävät mursunviikset Audi-kuskilla tänä aamuna ! Hrrr. Parasta on silkinsileys. Juuri ajeltu sileä leuka. Pehmeät posket. Mmm.

Ennustus ?

Apulanta:

"Tätä hetkeä kartoin,
Tätä väistin,
Tätä niin pelkäsin..."

Kun yhden asian /ihmisen kohtaa, niin sen jälkeen se /hän tulee vastaan joka paikassa ja koko ajan.

Uma Aaltonen ja POKS.

Päivän vinkki

Tehosekoitin:

"Pyydä tähdet taivaalta
ja toivees toteutan
tänä yönä
sieluni mä vaihtaa voisin yhteen
suudelmaan..."

Mitä jos sinun kumppanisi antaisi sinulle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kauneusleikkaukseen ?

Kaulimesta.

Eväät viikkoon

Olavi Uusivirta:

"Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on"

Niinhän se on. Tarkoittaako "tyytyä" kuitenkaan sitä, että olisi tyytyväinen ? Se kai tarkoittaa, että hyväksyy asian, vaikkei se mennytkään niin, miten oli sen ajatellut menevän. Kumpaakohan minä olen: tyytynyt vai tyytyväinen...

Aamulla näin bussissa, onneksi vain yhden pysäkinvälin verran, Kaikkien Aikojen Pusuttelijani. :-) Hassua. Puku päällä, tyylikkäät kengät, pitkä sateenvarjo kädessään. Jotenkin niin erilainen kuin silloin, kun on vapaalla. Hymyilytti. Peitin hymyni lehden taakse.

Unohdin sateenvarjon. Tai en viitsinyt laiskana kääntyä sitä enää hakemaan ja nyt on turkki märkänä.

Päivä täynnä

Tosi tutun näköinen rullaluistelija. Mutta ei kuitenkaan hän, jolta näytti. Liian kömpelökin.

Ihan samanlainen bemari ja se nosti virneen naamalleni.

Tuttu rekisterilaatta, jota kerran ällisteltiin.

Peilikuva huonekalukaupan ikkunassa. Hame, joka toi mieleen kuvan viime kesältä. Kuvan, jossa näytän joltain, jota ei saa kiinni.

"Ei kahta ilman kolmatta." Mutta tiedän, ettei kolmatta tule.

Kaikkea ei vaan voi tajuta

Siis miksei se oo jo kyllästynyt muhun ? Siinä täytyy olla jotain vialla. Vaikka ei siinä kyllä ihan oikeesti oo mitään vialla. Se on fiksuimpia, joita oon tavannut. Sen pää on tosi selkee ja kirkas ja erittäin terve. Sitä on hirveen vaikee kuvata, kun se on jotenkin niin... niin... no, se vaan nyt on just niin sellanen ! Ja mä oon tällanen ihan vahdittava.

Se aina sanoo suoraan. Ja sit se kyllä myös aina kysyykin suoraan. Se piirre kiehtoo mua ihan hirveesti. Mä en oo sellanen. No, siksi se varmaan mua vetää puoleensa. Se erilaisuus, se  vastakohtaisuus. Mut kyllä mä vastaan, kun kysytään. Mut sit pitäis kysyäkin suoraan. Varsinkin mun, kun mulla on niin vilkas mielikuvitus ja osaan yhdestä pilkusta kehittää mitä ihmeellisimpiä teorioita. Miksi mä en sitä osaa ? Ehkä mä en vaan uskalla, kun sit pelkään sitä vastausta.

Äh. Kaikki tää  pohtiminen ja sen miettiminen saa mut haluamaan vaan lisää sitä.

Himoan

Tekee mieli panna jotain. Suuhun. Siis omaan suuhuni. Jotain namia. Herkkua. Jotain, jota voisin livoskella. Ensin. Kielellä maistella. Tai imeskellä. Tai vaikkapa molempia. Vuorotellen. Nauttien mausta. Hitaasti nautiskellen. Viimeiseen pisaraan saakka.

Mmmmm...

Holy... !!

No, jos olis ihan pakko.

Simon Baker

Warum ?

Ketä kiinnostaa 'ploki', johon ei kirjoiteta mitään mehevää ?

Teretulemas kuitenkin, sotkuholisti :-)

USA - Saksa

Miten voisin olla vähemmän ilman, että häviän kokonaan ?

Limaskot kaivautuvat koloistaan

Täytyy todeta, että kylläpä on ihan harvinaisen iljettävää tuo tämän kevään nuorten miesten muoti. Ihan ihmetellä täytyy heitä.

Ensinnäkin ne piimäsuut yrittävät kasvattaa jotain 'partaa' niin säälittävin tuloksin, että meinaa ihan itku päästä niitä yritelmiä katsoessa. Sitten nenän kärjellä keikkuvat ne aurinkolasit, jotka ovat kuin sikalan ikkunat. Siis kokoluokkaa. Naisellakin ne ovat karmaisevan näköiset, saati sitten miehellä. *yrjö* Päässä pidetään sellaista vanhojen äijien hattua, joka on tönäisty niin rehvakkaan näköisesti takaraivolle, että siinä on pakko olla joku kiinnityssysteemi eli vanhojen tätien hattupinnit, jotta se pysyy ylipäätään päässä. Vaatteiden väritys on jotain liilaa ja keltaista tai jotain muuta yhtä pöyristyttävää. Sellaista, jota kukaan itseään kunnioittava homokaan ei suostuisi enää tällä vuosituhannella pukemaan päälleen, vaikka naisella uhkaisi. Ja kengistä on turha mainitakaan. Eipä voi kuin sääliä nykyajan nuoria naisia, jotka joutuvat niiden kirjavankukertavien kuikeloiden kanssa liikkumaan. Kyllä miehen pitää olla mies eikä mikään mikkihiiri !

Ja sitten. Löysin itselleni äitienpäivälahjan. Tai ihan minkä päivän lahjan tahansa. Yhden karaatin keltaisen timantin. Wesselton VS. *slurps* Nyt tasarahalla 10.000,00 euroa. Ei paha. Pliiis.

Oli mulla jotain muutakin, mutten nyt vaan muista sitä enää. Eipä yllätä.