Valehtelu kai mielletään joksikin sellaiseksi, joka sanotaan tai kirjoitetaan toiselle. Noin karkeasti ottaen. Mutta jos jättää kertomatta asioita, joiden tietää merkitsevän toiselle jotain, niin onko se valehtelua ? Vastaa kyllä, jos kysytään, mutta jos ei kysytä, niin ei vapaehtoisesti kerrokaan. Näinkö ?
Mistä sitten tietää kysyä oikeat kysymykset ? Ja kuinka usein niitä pitäisi olla kyselemässä ? Kerran kesässä, kerran päivässä ? Mitä se kertoo ihmisestä, joka pystyy itselleen perustelemaan valehtelunsa ? Että pystyy keksimään valheilleen oikeutuksen ? Tai niille sanomattajättämisilleen.
Kokeilin piruuttani, mitä nettiraamatussa sanotaan valehtelusta. Ensin tuli tämä.
"Miksi suurella vaivalla valehdella, kun voi vähällä vaivalla olla rehellinen ja eheä." Tästä on monta muunnostakin.
Ja sitten tuli tämä: "Ilman valehtelua ei seksiä olisi." Pikkasen alkoi hymyilyttämään...
Pari vielä aiheen vierestä.
Me naiset puhumme paljon, emmekä siltikään kerro edes puolta siitä mitä tiedämme. - Nancy Astor
Tosi ystävyys on kuin terveys - sen arvon huomaa vasta, kun sen on menettänyt. - Charles Caleb Colton
Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä - vaikkapa se olisit sinä itse. - Tony Pettito
Ja sokerina pohjalla:
Onni! Voi, se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti. - Ernest Hemingway
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti