20.8.2009 "Uni paras lääke on..."

Se on näköjään ihan totta, mitä sanotaan unesta. Että se on paras lääke ja vieläpä moneen eri vaivaan. Erittäin hyvä lääke se on tuohon väsymykseen. Pienikin määrä tai lyhytkin lisäys yöuneen riittää.

Täti nukahtelee usein bussissa. Uinun kuin pieni lapsi puristaen Muumimamma-laukkua sylissäni nojaten ikkunaan. Bussin lämpö ja keinahtelu ovat parasta unilääkettä, mitä tiedän. Ja pienikin määrä riittää. Usein nukahdan vasta ihan matkan viime metreillä. Silloin alitajunta pitää kyllä huolen, etten ajan pysäkkini ohi. Nukahtelen sellaisia puolen minuutin pikatirsoja, mutten vaivu sikeään uneen. Ja kummaa kyllä, näistä puoliminuuttisista on todella apua ! Kun sitten jään pois bussista, tunnen itseni ihan yllättävän pirteäksi ja jaksan taas painaa pitkää iltaa.

Joku kertoi, että työpäivään saa lisää potkua, kun asettuu tuoliin siten, että kädet riippuvat vapaina ja toisessa kädessä on esim. avainnippu. Kun sitten rentoudut ja pääset siihen unenomaiseen tilaan, jossa lihakset vapautuvat, tipuu avainnippu kädestäsi lattialle ja 'herättää' sinut. Silloin olet jo levännyt tarpeeksi ja olet pirteämpi loppupäivän. Tuo kai perustuu siihen, että ottamiesi mininokosten aikana aivot 'rentoutuvat' hetkeksi ja saavat tarvitsemansa levon. En tiedä, luulen vain näin.

Yöunien tarve vähenee vanhemmiten. Olen tullut siis vanhaksi, koska unentarpeeni on selvästi vähentynyt. Ennen nukkua posottelin ilman suurtakaan tuskaa 9-10 tuntia yössä ja olisin voinut pienellä houkuttelulla jatkaakin vielä. Nyt riittää mainiosti vain 6-7 tuntia, riippuen menneestä päivästä ja stressitasosta. Tuo 6 tuntia saattaa kyllä olla hieman alakanttiin, koska sen jälkeen kyllä väsyttäisi vielä, vaikkei nouseminen suurta kidutusta olekaan. Mutta jos yllättäen saankin nukkua enemmän, eli siis tajuan mennä illalla ajoissa nukkumaan, riittää puolen tunnin lisäys ja heräilenkin ihan tyytyväisenä itsekseni ennen kuin kello ehtii pirahtamaankaan. Eli pienestä se sitten onkin loppujen lopuksi kiinni.

Viime yönä kävi juuri näin. Menin ajoissa nukkumaan, nukuin kuin tukki sen 7 tuntia ja heräsin 2 tuntia ennen kellon soittoa pirteänä kuin peipponen valmiina uuden päivän haasteisiin.

Tsirp, tsirp.