"Ei leopardi pilkuistaan pääse, eikä seepra raidoistaan."
Kuulin tämän ensimmäisen kerran noin 20 vuotta sitten, kun eräs 'hieman' katkera ex sen minulle heitti päin naamaa. Silloin se valui kuin vesi hanhen selästä enkä miettinyt sitä enempää. Noin 15 vuotta myöhemmin se tuli mieleeni ja ajattelin, että olipas ex kerrankin erehtynyt oikein rankemman kanssa. Kunnes...
Ehkä se näin on.
Jokunen hetki taaksepäin kertoi eräs mies elämäntarinaansa. Exstä, rakastajattarista ja pettämisestä, erosta, uudesta kumppanista, nykyhetkestä. Karua kertomaa, joka pisti kyllä tällaisen vanhan kehäketunkin miettimään asioita toisenkin kerran.
Mies sanoi nyt katuvansa eroa lastensa äidistä. Sanoi, ettei silloin tajunnut sitä, että jos on pienikin mahdollisuus vielä olemassa siinä vanhassa suhteessa, on paljon järkevämpää yrittää paikata rikkinäistä kuin heittää sitä menemään ja vaihtaa uuteen. Hän katui, etteivät yrittäneet uudestaan. Ettei hän tajunnut taistella vaikeuksien läpi vaan luovutti liian helpolla.
Erityisesti häntä suretti ero lasten takia, kun suhteessa ei ollut väkivaltaa, alkoholismia, jatkuvaa riitelyä tai muita elementtejä, jotka olisivat vahingoittaneet lapsia. Oli vain tylsistymistä, kyllästymistä siihen tavalliseen arjen pyöritykseen ja näivettynyt seksielämä. Hän halusi jotain muuta. Etsi seikkailua sivusuhteista, jännitystä elämäänsä. Intohimoa, joka oli vuosien saatossa hiipunut ja kadonnut vauvavuosien aikana. Tunteita ja tuoksuja. Ja teki jossain huumassa eropäätöksen (vai jäikö hän kiinni pettämisestään, en muista, miten päin se oli).
No, kuvioihin astui uusi kiihkeä suhde, joka tuntui tarjoavan hänelle kaikkea sitä, jota hän oli halunnut ja kaivannut. Hän alkoi rakentaa uutta täydellistä elämää.
Sitten tarinassa seurasi se surullinen, mutta niin tavallinen kohta. Arki tuli tähän uuteenkin ihanan täydelliseen suhteeseen. Ja vain parin vuoden kuluttua. Niin äärettömän pian hän oli taas siinä samassa tilanteessa kuin aikaisemminkin. Koska uudesta suhteesta ei ollut tullut uusia lapsia, ei ollut sitä lapsiperheen arkea, jota olisi ollut pakko pyörittää ja keskittyä siihen. Oli liikaa tilaa katsella taas ympärille ja etsiä jotain, joka saa kihelmöintiä aikaan.
Hieman alistuneen oloisesti mies totesi, että "ja tässä sitä nyt taas ollaan." Hän oli kuvitellut löytäneensä vihdoinkin sellaisen naisen, joka oli kesyttänyt hänet ja jonka rinnalla hän voisi elää tyytyväisenä ja tyydytettynä elämänsä loppuun saakka. Ja tässä hän nyt sitten taas oli. "En vain voi olla katselematta teitä kaikkia ihania muita naisia ympärilläni." Ja eikun kohti uusia seikkailuja häntä suorana !
Mainos on väärässä: se EI parane vaihtamalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti