Pitsaa ja pähkinöitä

Lauantai on herkuttelupäivä... sekin. Tuntuu, että koko vuosi on mennyt herkutellessa.

Olen siinä(kin) vastarannan kiiski, että syön silloin, kun olen tyytyväinen ja onnellinen ja paastoan, kidutan itseäni syömättömyydellä, kun olen surullinen ja onneton. Saanko esitellä, Per Vers.

Rakastan pähkinöitä. Kaikkia, paitsi hasselpähkinöitä, joille olin penskana allerginen oikein tosissani ja joiden kanssa en ole päässyt siksi sopuun vieläkään. Mutta kaikki muut kelpaavat, mieluummin suurina annoksina.

Koko viikon olen syönyt maapähkinöitä. Ovat hyviä ja terveellisiä. Ja hyväksi myös ruuansulatukselle. Lauantain kunniaksi ostin ensimmäistä kertaa sitten joulun myös pistaasipähkinöitä. Tai manteleita ne taitavatkin tarkkaan ottaen olla. Ihania ! Niihin tulee niin käsittämätön himo, että kohta huomaa kielen olevan rakoilla, kun on imeskellyt niistä kuoristakin sen ihanan suolan. Slurps !

Ja jotta otsikko ei jäisi leijumaan, niin todettakoon, että myös pitsaa oli tarjolla runsaan homejuuston, kinkun, ananaan (tiedän: ananaksen, mutta ananaa on hauskempi muoto) ja paprikan kera.

Ai niin. Sytytin myös kynttilät lämmittämään pimeää iltaa... Oloni on tyyni ja levollinen.