Rauhaa..?

Vihdoinkin perjantai-illan rauhaa. Omaa rauhaa. Mutta miksi en ole tyytyväinen ?

Se on jännä juttu, mutta muutos ei tunnu muutokselta sen muutoksen hetkellä. Höh, miten typerästi sanottu.

Mutta muutoksen huomaa vasta jälkeenpäin. Vasta hetken kuluttua. Ensin on vain tauko jossain rutiinissa, jossain tavassa, jossain tekemisessä. Sitten se tauko venyy. Sitten huomaa, ettei olekaan enää mitään mitä odottaa. Tauon loppumista. Siinä vaiheessa alkaa muutos vasta todella tuntumaan. Sitten ehkä kaipaa jonkun aikaa jotain, jota ei enää ole. Sitten siitä tulee muisto. Jonain päivänä se muistokin on jo haalistunut.

Todennäköisesti. Toivottavasti.