Valokuvat mielessäin

Olen aina ihmetellyt niitä, jotka päättyneen suhteen jälkeen tuhoavat kaikki valokuvat, jotka muistuttavat menneestä ajasta. Ei kai niitä nyt ole pakko repiä tai polttaa. Eikö ne voisi vain laittaa pois jonnekin vaatekaapin perukoille ? "Pois silmistä, pois mielestä."

Minä en ole koskaan tarkoituksella hävittänyt yhtäkään valokuvaa enkä hävitä. Ja olenkin huomannut, että tulee aina sekin päivä, kun kuvien katsominen ei enää kirpaise. Se tulee väistämättä. Jotain haikeutta saatan tuntea, mutten enää sen ihmeellisempiä tunnekuohuja. Ja silloin olen tyytyväinen, etten niitä kuvia tuhonnut. Liittyyhän niihin aina hyviäkin muistoja, koska "aika kultaa muistot".

Ne, jotka aikoinaan joutuivat lähtemään kodistaan evakkoon pois sodan jaloista ja joutuivat jättämään kaiken taakseen harmittelevat eniten sitä, etteivät ottaneet valokuvia mukaansa. On täysin ymmärrettävää, että silloin lähdön hetkellä valokuvat tuntuivat juuri niiltä turhimmilta mukaanotettavilta, kun joutui jättämään taakseen myös jotain todella tarpeellista. Jälkeenpäin vuosien, vuosikymmenten, jälkeen he ovat kuitenkin huomanneet, että kaiken muun on voinut hankkia uudestaan, mutta valokuvia menneiltä ajoilta ei saa takaisin. Niiden tilalle ei voi ostaa uusia, vaikka rahaa olisi kuinka paljon tahansa.

Samoin ne, joiden koti on tuhoutunut esim. tulipalossa surevat sitä, että valokuvat jäivät tulen ruuaksi. Hääkuvat, kuvat lapsista vauvoina ja kuvat jo kuolleista rakkaista ovat varmasti niitä, joita eniten kaipaa.

Onneksi nykytekniikalla on helppo tallentaa kuvia sähköisesti useampaan eri paikkaan tai ottaa useampia varmuuskopioita kuvista. Tässä tapauksessa tekniikka auttaa meitä säilyttämään muistomme varmemmin.

vanhan valokuvakansion
mä löysin yllättäin
sen jo luulin hukanneeni hyllyistäin
hiukan hämmentyneenä sitä
selailemaan jäin
kun nuo vanhat kuvat näin
edessäin

paljon tuttuja kasvoja
menneisyydestäin
nimiä vain koitin kaivaa mielestäin
ja valokuvia sinusta ja minusta
ne mieleen toivat paljon muistoja

ja jonkun kauan sitten unohtuneen
tunsin liikuttavan minua
kun olohuoneen sohvaan juutuin
katselemaan noita kuvia
mietin kuinka tosissani
silloin rakastinkaan sinua
mahdatko sä koskaan
ajatella minua

kansiota selailin ja syvemmälle
muistoihin
kuvat veivät päiviin yhteisiin
muistatkohan vielä tuota
viikonloppua
silloin viimein taisin sinuun
rakastua

jonkun kauan sitten...

löysin yhden otoksen
jossa sua mä suutelen
muistaisinpa kuka otti sen
ja yhden kuvan jossa
sä istut autossa
hymysi on vastustamaton

jonkun kauan sitten...

kuvat kaikki katsoin näin
niiden valtaan jäin
elin uudelleen ne hetket sisälläin
kunnes tyhjän sivun vain
eteeni sain
suljin kansion ja istuin hiljaa vain

jonkun kauan sitten...

Mamba "Valokuvia"