"Työn orjat sorron yöstä nouskaa..."

"Miksi nämä typerät yhteiskunnan ja kulttuurin sanelemat säännöt kahlitsevat meitä, miksi ? Haluan repiä ne kaikki alas ja ryminällä sittenkin. Vuosikymmenten ja satojen takaiset säännöt eivät palvele enää ketään. Tekevät vain kaikkien elämästä helvettiä tai sen esikartanoita."

Suora siteeraus eräästä nimeltämainitsemattomasta blogista. Olen näet juurikin samaa mieltä tyypin kanssa.

Säännöt, joilla on ollut jotain käsittämätöntä muka-merkitystä joskus silloin, kun miehet ovat vielä kukkoilleet yhteiskunnan tunkiolla, ovat aikansa eläneitä. Pahinta kuitenkin on, että kun naiset ovat kirineet välimatkaa kiinni tasa-arvo -asioissa, niin mitään parannusta tai sääntöjen höllentymistä ei ole tapahtunut. Päinvastoin. Kanat ovat nyt alkaneet, eivät edes kaakattamaan siellä tunkiolla vaan kiekumaan siellä hekin ! Ihan munimiseksi on mennyt koko homma, jos minulta kysytään.

Jatkan siitä, mihin päivällä jäin. "Toista ei voi kahlita." No, ei voi, ei. Mutta kuitenkin kahlitaan. Uhkauksilla. Eli "jos teet näin, lähden kävelemään" ja "olet vapaa tekemään, mitä tahdot, mutta sen jälkeen tuossa on ovi". Tämä tekee sen, että täytyy kahlita itse itsensä, vaikka toinen ei voi sitä tehdä. Täysin absurdia.

Miten joku onkaan sanonut...? Jotain kun linnun päästät vapaaksi, se tulee luoksesi vapaaehtoisesti. Tai sitten ei. Ainakaan heti. Vapaus voi maistua hetken hyvältä, mutta sitten "routa porsaan kotiin ajaa". Ja mitä sitten. Onpahan possu huomannut, että "bortta bra, men hemma häst". Eikun "bäst". Vaikka kyllä siellä aikamoinen koni saattaa olla odottamassa roudan puremaa possua, enkä nyt tarkoita mitään iskunvaimenninta. Pikemminkin sen tehostinta. Mutta eipähän nasu ihan heti lähde uudestaan maailmalle.

Pitäisi palata vanhaan hyvään aikaan, jolloin ihmiset asuivat vielä luolissa. Ei ollut niin tiukkoja moraalisääntöjä. Tehtiin, mikä hyväksi havaittiin ja kuoltiin ajoissa pois. Sitten, kun alettiin haalia omaisuutta, karkasi koko homma käpälästä. Pian omaisuudeksi käsitettiin myös ihmiset. Vaimot, tyttäret ja orjat. Samaa kamaa kaikki. Ja ketkäs olivat asialla tässä neronleimaukssa ? Miehet ! (No, niin. Johan tässä vihdoin pääsinkin taas lempiaiheeseeni eli kaulimen heilutukseen.)

Mutta kyllä rehellisyyden nimissä naiset ovat ihan yhtä omistavia kuin miehet. Joskus jopa pahempiakin, valitettavasti. Miksi ? Mitä hyötyä siitä on ? Pelkkää harmia vain, hitto soikoon. Annetaan toisillemme se vapaus, mitä kaikki hinkuvat. Silloin siitä ehkä katoaa sen viehätys. Se ei olisi enää kielletty hedelmä, jota pitää heti päästä maistamaan, kun siipan silmä välttää. Ja tietäähän sen, miten sen kielletyn hedelmän kanssa aina käy: sitä pittääp suoaha lissää !, sanoi kainuulainen. Ei muuta kuin kaikki vain vapauteen, niin olisipa meillä lystiä.

Ja sais tätikin sen, mitä haluaa. Saakeli soikoon.