Randomilla tammikuu

Luin omia tekstejäni tammikuulta.

Olen keskustellut aiheesta, miten noloa on lukea omia kirjoituksiaan. Se todella on. Tuhannes postaukseni lähestyy, joten päätin vähän ruoskia itseäni ennen sitä ja valitsin sattumanvaraisesti kohteeksi tammikuun.

Yksi kirjoitus ei ollut ihan niin paha kuin muut ja olin saanut siitä harvinaista kiitosta myös ulkopuolisilta, mm. erään tamperelaisen ex-jääkiekkoilijan kaimalta, joka sekin alkoi naurattamaan, kun tuli muistoja mieleen. Siis ei siitä ex-kiekkoilijasta vaan siitä kaimasta. Lisäksi siellä oli muutama ihan kohtuullinen oivallus ja pari aika näpsäkkää siteerausta. Vähän pomppien kyllä luin, kun muistan vielä aika hyvin niitä tammikuun fiiliksiä. Ihan kaikkea ei tehnyt mieli lukea ja muistella...

Tammikuu oli yllättävän hyvä valinta ja kaipa sen alitajunta juuri siksi valitsikin. Huomasin, että olin tehnyt päätöksen, lupauksen itselleni, josta olin onnistunut jo loppukeväästä lipsahtamaan väärille poluille. Tajusin, että ne tuntemukset, joita silloin koin, ovat nyt todellakin kirjaimellisesti menneen talven lumia. Ihanaa. Valitettavaa on, että nyt sulattelen uusia lumia, olen siis aikaani edellä. Onneksi tämä lumikerros ei ole niin paksu kuin se edellinen, joten saanen tämän sulatettua ennen uusia, oikeita lumia. (Toivottavasti ensilumi sataa tänä vuonna samana päivänä kuin vuonna 2002 eli 4.10. ;-) Ensi vuoden tammikuuhun en jaksaisi odotella...)

Nyt voisin tehdä niitä samoja lupauksia itselleni, mutta näyttää siltä, etten pääse pilkuistani, joten se olisi turhaa itsensä pettämistä. Voisin kuitenkin pitää pientä 'karanteeniaikaa' ennen seuraavaa tartuntaa...

"Ahtshii !"