Sellaista se vain joskus on. Elämä.
Koko päivän on ajoitus mennyt pieleen. Tai sitten sitä ei ole edes ollutkaan. Höh. No, ei voi mitään. Toisella kertaa sitten. Ja ymmärrän kyllä, ettei se aina vain osu kohdalleen. Joskus yhtäaikainen tuleminen ei vain kertakaikkiaan onnistu, vaikka sitä kuinka yrittäisi ajoittaa. Ja voihan sen hoitaa sitten toisella tavalla. Pidemmän kaavan mukaan, siis.
Siis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti