Virtuaalirakkautta

Näinä hektisinä aikoina meille hektisille ihmisille on nettimaailma todellinen taivaanlahja. Istut vain läppäri sylissäsi bussissa, kahvilassa, rannalla, sohvalla tai missä vaan ja tapailet ihmisiä, joita et muuten voisi tai ehtisi tavata. Tutustut uusiin ihmisiin ja 'tapaat' heitä helpommin ja nopeammin kuin oikeassa elämässä. Ja myös useampiin ihmisiin kuin oikeassa elämässä. Helppoa, yksinkertaista ja taloudellistakin. Ei mitään kuluja, kuten siirtymistä paikasta toiseen tai sisäänpääsymaksuja tai harrastusmaksuja. Tai ravintolalaskuja.

Viestimissä on ollut viimeaikoina(kin) juttuja siitä, että ihmiset eivät enää jaksa jalkautua ulos tutustumaan ihmisiin tai etsimään kumppania, vaan mieluummin avaavat yhteyden virtuaalimaailmaan ja siellä treffipalstoille (tai blogeihin ;-) ja aloittavat 'sen oikean' etsinnän. Toisaalta ihan ymmärrettävää. Miksi tehdä joku asia vaikeasti, kun sen voi tehdä äärimmäisen helpostikin ?

Ravintolat alkavat olla se ihan vihoviimeinen paikka löytää todellista, aitoa suhdetta. Yöelämä juottoloissa on mennyt aivan mahdottomaksi eikä siellä ole juurikaan mahdollisuuksia tavata muita kuin yön saalistajia. Tosin eihän kukaan nyt enää kuvittelekaan löytävänsä ravintolasta sitä ainoaa oikeaa. Eli poissuljettu sektori.

Tapahtumat ja harrastukset maksavat aika paljon tänä päivänä eikä siihen ole varaa, aikaa tai haluja monellakaan. Sitä paitsi tapahtumissa keskitytään näkemiseen, kuulemiseen tai tekemiseen ja harrastuksissa harrastamiseen eikä siihen, että tutustuisi uusiin ihmisiin. Turha yritys siis.

No, onhan sitten olemassa vielä työpaikat. Tosin on paljon miesvaltaisia tai naisvaltaisia aloja, joissa kilpailu on kovaa eikä voittamiseen ole juurikaan mahdollisuuksia. Lisäksi tänä päivänä on työpaikoilla niin kova kiire, ettei kukaan yksinkertaisesti ehdi tutustua 'siinä' mielessä työkavereihinsa. Eihän ehditä käydä edes lounaalla saati sitten kahvi-viisiminuuttisella, jotta voisi puhua muistakin asioista kuin työasioista. Siis teoriassa puhua muista asioista. Ainahan ne lipsahtavat meneilläolevaan projektiin tai koulutukseen. Ja sitten ei pidä unohtaa sitä vanhaa tosiasiaa, että "kuormasta ei syödä". Siitä ei koidu yhtään mitään hyvää kenellekään. Pelkkiä vaikeuksia molemmille osapuolille ja hyvässä lykyssä myös koko työyhteisölle. Eli sekin tie on umpikuja.

Jättimäisellä tuurilla voi kumppanin kyllä löytää ihan mistä vain. Noin teoriassa. Käytännössähän se on lähes mahdotonta. Sattumalla pitää olla valtava sija siinä tapauksessa ja Kohtalollakin kovat kouransa samassa sopassa, jotta näin pääsisi käymään. Eli parempi keskittää sekin tuurinpoikanen esim. lottoamiseen, koska tunnettuahan on, että "rahalla saa ja hevosella pääsee". Eli kun lottovoitto kilahtaa tilille, niin niitä 'ainoita oikeita' alkaa löytyä ihan jonoiksi asti.

Eli tämä netti on se ainoa mahdollinen tie onneen. Kai. Nykyään ei ole enää mikään häpeä tunnustaa löytäneensä oman kullan treffipalstoilta. Ketään ei ainakaan ensimmäisellä kerralla leimata ihan luuseriksi. Toisella, kolmannella tai neljännellä kerralla vasta. Ehkä. Ja sanotaanhan, että "kaikkea pitää kokeilla paitsi mummoa ja kansantansseja", joten miksei myös nettiä.

On kaksi tapaa ("...harrastaa seksiä" mainostivat Lapinlahden Linnut vuosia sitten) tutustua netissä. (Siis nythän on todettava, että täti tässä nyt puhuu ainoastaan ja vain teoriaa ja sitä, mitä on muilta kuullut.) Nopea ja hidas. Vai nopea ja vieläkin nopeampi ?

Nopeassa vaihdetaan kuvat heti ja suoritetaan alkukarsinta ennen kuin edes oikeaa nimeä tiedetään. Samantien sovitaan treffit kahvin merkeissä, jos karsinnan ensimmäinen vaihe on läpäisty. Sen jälkeen se onkin sitten kiinni muusta eli henkilökemiasta, keskustelutaidosta, huumorintajusta jne., onko meneillä iso ottiaika.

Vieläkin nopeammassa vaihdetaan listat mieltymyksistä, haluista ja toiveista ja sovitaan treffit iltapäiväkahvien merkeissä. Tässä tapauksessa ei ole henkilökemioilla tai muilla avuilla juurikaan merkitystä. Kyse on puhtaasti seksin ja seikkailun hakemisesta, vaikka jotkut ovelukset ovatkin saattaneet laittaa ilmoitukseensa maininnan "ei kertaluontoista kivaa, vaan pidempiaikaiseen suhteeseen". Tuohan on täyttä puppua kuten arvata saattaa. Seksi on seksiä ja panot panoja tapahtuivatpa ne sitten kerran tai useammin saman henkilön kanssa ja sitä hakevalle se on aivan yhdentekevää loppupeleissä tuleeko nettiseksitutusta vakipano vai ei. Pääasia on se, että saa.

Hidas on sitten hidasta ja henk. koht. parasta, oli kyse sitten mistä vain. Myös tutustumisesta. Kuullostaa kliseeltä, mutta se on ihan totta, että silloin oppii tuntemaan sen ihmisen. Ja jos se miellyttää, ei ulkoisella olemuksella ole enää suurtakaan merkitystä. Marginaaleja kuitenkaan unohtamatta. Mukavalle ihmiselle on helpompi antaa anteeksi niitä ulkoisia puutteita, joita ei ehkä muuten voisi kuvitella sulattavansa. Totta kyllä on, anteeksi pinnallisuuteni (ja rehellisyyteni), että sillä ulkoisella kuorella ON merkitystä. Varsinkin silloin, kun ihmistä ei vielä tunne. Kiinnostut siitä, mitä näet, jos kiinnostut. Tietysti kauniin kuoren alta voi löytyä pelkkää silkkoa ("moni kakku päältä kaunis, mutta sisältä pelkkää silkkoa"), mutta jostain on aina lähdettävä ja tuntemattomat karsitaan silmämääräisesti.

Netissä tutustuessa ei näköhavaintoa (aina) ole ja silloin on keskityttävä siihen, mitä toinen sanoo. Ja miten. Millä onkin yllättävän suuri merkitys. Kuulemma. Se, miten ihminen itseään ilmaisee kirjallisesti, kertoo erittäin paljon. Ajattelutavasta, ajatuksista tietysti, käytöstavoista (kyllä) ja huumorintajusta. Muun muassa. Eli aika tärkeistä asioista, kun tehdään sitä viimeistä karsintaa. Netissä voi siis ihastua ihmiseen, jota ei ole koskaan tavannut tai jonka ääntä ei ole koskaan kuullut tai kuvaa nähnyt. Mielenkiintoista.

Voisiko siis olla mahdollista, että kohdatessa sitten kuitenkin puuttuisi 'se jokin' ? Se kemia kahden ihmisen välillä. Huomattaisiin, ettei se sittenkään toimi, vaikka muuten on näyttänyt ja tuntunut tosi hyvältä. Ehkä, mutta jos nyt oletetaan, että ihmiset ovat olleet niin rehellisiä kuin se nyt on mahdollista, niin kyllä sitä kemiaa pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä. Kaikesta huolimatta. Vaikkei toinen heti niin silmää miellyttäisikään. Onhan hän kuitenkin Se, johon olet jo tutustunut ja tutustuttuasi (taivutus ?) ihastunut. Uskon, että vaikka pieni 'notkahdus' tulisikin, niin se on vain hetkellistä.

Netissä annat mahdollisuuden sellaiselle ihmiselle, jota et ehkä muuten noteeraisi mitenkään. Ajatus ei kuullosta yhtään hullummalta, vai mitä ? Netissä meillä kaikilla on samanlaiset mahdollisuutemme näyttää, kuinka ihastuttavia ihmisiä me olemme. Olemme noin periaatteessa samalla viivalla, kun kisa alkaa. Eikä nopeudella ole tässä taistossa yhtään suurempaa etulyöntiasemaa kuin muillakaan. Päinvastoin. Ehkä.

J.K.
Eräs miellyttävä nettituttavuuteni muuten totesi kerran, että jos joskus on puutetta seurasta, niin kannattaa aloittaa bloggaus. Johan löytyy tarjokkaita treffeille ja ties mihin. Alan uskoa häntä. Siis mitä nyt olen muiden blogeja seurannut, tietysti.