Syksyn kunniaksi olen päättänyt tasoittaa vuoden tilit ja muuttaa käyttäytymistäni. Päätin, että teen vähintään yhden hyvän työn päivässä. Siis jotain aivan pyyteettömästi jollekin toiselle. Vähemmän itsekkyyttä ja enemmän toisten huomioimista. Aika yksinkertaista, vai mitä ? Ei mitään isoja ihmeitä vaan pieniä hyviä tekoja. Tarkoitus on antaa hyvää mieltä, laittaa hyvä kiertämään ja samalla saada myös hyvää mieltä. Hmm... Ei siis aivan pyyteetöntä sittenkään.
Sain tästä jo esimakua, ja samalla idean, viime viikolla, kun bussissa autoin 81-vuotiasta mummelia tuhansien nyssyköittensä ja valtavan sateenvarjonsa kanssa istumaan turvallisesti, kun bussikuskia tuuranneella Marcus Grönholmilla ei ollut aikaa odotella, että mummeli osaisi päättää, minkä ikkunapaikan valitsisi. Mummelin ikä ja paljon muutakin hänestä selvisi sen puolituntisen aikana, jonka matkustimme yhtämatkaa. Hauska ihminen oli ja terävä kuin partaveitsi !
Tämän päivän hyvä työ oli, kun peruuttelin tovin matkaa huomatessani vastaantulleista vauvanvaunuista pudonneen tutin ketjuineen. Tyypin äiti kiitteli kovin. Ymmärrän kyllä. Muistan hyvin, kuinka tutin häviäminen saattoi laukaista täydellisen katastrofin.
Mottoni onkin tästä lähtien "Anna, niin saat itsekin." Eikä pidä myöskään unohtaa, että "Jumala rakastaa iloista antajaa."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti