Päivä, ja etenkin ilta, on ollut niin kiireinen kaiken tämän kirjoittelun lomassa, etten ole ehtinyt syödä mitään. Ravitsinkin itseäni äsken varsin pitkällä nahistumisen tiellä olleella kukkakaalilla. Se ei enää edes raksunut hampaissa vaan pikemminkin narskui, mutta söin sen kiltisti, koska ruokaahan ei saa tuhlata heittämällä sitä pois ellei se ole muuttunut jo talvipäähineeksi. Ei ollut. Pahastikaan. Joten söin sen pois, vaikkei se mikään suuri nautinto ollutkaan.
Kukkakaalilla, normikaalilla ja porkkanalla kaikilla on se miellyttävä ominaisuus, että vaikka söisit niitä 10 kilon säkillisen, niin vatsa vain pistää entistä kovaäänisempää konserttia kehiin. "Nälkä kasvaa syödessä" -sanonnan on taatusti keksinyt joku, joka on joutunut paremman puutteessa rouskuttamaan ko. kasveja. Niin kävi minullekin ja suuntasin keittiöön.
Suklaata ? Aina varteenotettava vaihtoehto nälännujertajana, mutta nyt teki mieleni jotain suolaista. Ja koska päivittäinen kalorimääräni oli jäänyt melkoisen alakanttiin, kukkakaalin osalta mennyt jopa miinuksen puolelle, sallin itseni sortua kiusaukseen. Maissilastuja eli hienommin ulkomaankielellä nachoksia ja salsa dippiä suoraan purkista. Ihanan tulista ! Tai siis... no, "medium" lukee purkin kyljessä.
Tiedän, että jonkun mielestä mikään ei ole tulista, ellei se vielä seuraavana päivänä räjäytä anusta ruvelle, mutta minulle riittää, että on edes hieman mausteista kastiketta. En aio tuhota makunystyröitäni habanerolla tai muilla perseenrepijöillä. Haluan maistaa myös elämän miedompia makuja niiden kaikine vivahteineen.
Kuten esimerkiksi suudelmia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti