Pato murtuu

On se niin, että kun sataa, niin sataa ihan kaatamalla. Pieni halkeama padossa on muuttunut isoksi sortumaksi ja massat sen kuin vyöryvät peittäen meidät kaikki alleen. Siis naiset. Miehet ovat ehtineet loikata kuivalle maalle kastelematta hännänpäätäänkään ja jatkavat matkaa vilkaisematta taakseen. Aina näin. Pirun surullista.

Ystävätär 1 laittoi minulle tekstarin, kun olin vielä töissä. Sen saman, jonka oli hetki sitten saanut uudehkolta, mutta vakavasti otetulta, miesystävältään. "Hei ! Minusta tuntuu, että tämä meidän juttu ei oikein toimi. Kiitos hauskoista hetkistä ja kaikkea hyvää sinulle !" Vittu, miten hienoa ! Siinä on selvästi jätkässä pääministeriainesta ! Päheetä ! Joten nyt se on sitten todistettu: tekstaribänät eivät ole vain urbaania legendaa. Eikä ole muuten meilibänätkään.

Ystävätär 2 puolestaan näytti virallisempaa materiaalia todella visvaisen eronsa tiimoilta. Ja ihan vielä mustaa valkoisella Stora Enson tuotteella. Sellaista potaskaa oli, etten olisi sitä käyttänyt edes per... pyllyni pyyhkimiseen.

Onpa sitten tullut ruodittua miesväkeä tänään pariin-kolmeen otteeseen eri foorumeilla. On muutama yksilö, jonka voisin ihan surutta nyt nylkeä tuppeen kuin ankeriaan eikä tuntuisi missään. Ja sitten on muutama, joita voisin ihan harjoituksen vuoksi muuten vain vähän silitellä. Kaulimella.

Ystävätär 1 sanoi osuvasti, ettei miesten pidä yhtään ihmetellä, miksi me naiset olemme näin sekopäisiä, vainoharhaisia ja ailahtelevaisia. Miehet ne ovat tehneet meistä sellaisia. Lisäsin tähän vain yhden sanan: aamen.