Luin vanhoja tekstejä. Ei, en omiani, luoja paratkoon ! Se on perversseintä, mitä ajatella saattaa. Luin saamiani meilejä. Jättipitkiä. 13 kappaletta ehdin niitä lukea ja siihenkin meni jo 20 minuuttia. Vau...
Kuka ne minulle on oikein kirjoittanut ? Niin tuttu jotenkin, mutta toisaalta taas vieras. Joku ajatus sieltä jäi päähäni kaihertamaan... Sitäkö mieltä oikeasti olet..? Hyvä tietää, olin jo unohtanut. Onneksi olen säilyttänyt kaikki saamani viestit. Nyt on tullut aika lukea ne uudelleen. Leventävät perspektiiviä kummasti. Luen niitä nyt myös eri tavalla, kun tiedän taustoista jotain muutakin. Enemmänkin.
Olen ollut kuplassa. Nyt näen kirkkaammin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti