9.8.2009 Saldo

Täyskäsi

Bongasin täyskäden: merimetsokolmoset ja silkkiuikkupari. Ei huono ollenkaan. Taisin nähdä harmaahaikaroitakin. Onneksi lensivät poispäin.

Vadelmassa

Pikku Eukko Vadelmassa. Siis Täti.

Kuten muutkin ovat huomanneet, niin nyt on vaivan uskomaton vadelmavuosi. Pensaat notkuvat marjojen painosta eikä kaikkia ehdi edes kerätä, kun jo tippuvat kypsinä itsestään kun naapuria tavoittelee. Käsivarret ja jalat ovat nyt aivan naarmuilla, kun rymysin niin innokkaana pensastossa välittämättä piikeistä. Kaksi kertaa olin rähmästä itseni ojaan ja yhden kerran kuukahtaa kalliolta viiden metrin korkeudesta, kun ahneuksissani kurkottelin viekoittelevia marjoja.

Lisäksi hyttysten armeijat tekivät hyökkäyksiään joka suunnasta. Tavallisesti olen tulla hulluksi niiden inisiöiden kanssa, mutta tällä kertaa muistin saamani neuvon: luovuta. Älä välitä niistä vaan alistu. Et voi niille kumminkaan mitään ja jos yrität, sekoat päästäsi. Näin tein ja kas, kummaa. Tehosi. Oikeasti vielä. Eikä minulla ollut mitään hyttysmyrkkyjäkään. Eli neuvo oli oikea. Kun lopetin niistä hermoilemisen, nekin jättivät minut rauhaan, vaikka vereni on nähtävästi ihan erityisen herkullista, koska jos jotain hyttyset joka paikassa ahdistelevat, niin minua. Paitsi nyt.

Hieman myös arvelutti riehua siellä puskissa siksi, kun maasto on tunnettua seutua varsin elinvoimaisesta kyypopulaatiostaan. Yritin kyllä tömistellä ja kahistella mennessäni, mutta koska olen kerran meinannut sienimetsässä astua kerälle kääriytyneen rantakäärmeen päälle, en enää luota siihen, että käärmeet kaikkoaisivat tieltäni arkoina kivenkoloihinsa. Joku muu pistiäinen kyllä sai nakistettua tätiä huolestuttavan läheltä 'arkaa paikkaa': erittäin korkealta reiden sisäpinnalta. Kirveli tosi maukkaasti. Luultavimmatusti se oli vain kusiainen, kun välillä istuskelin sammaleella vattuja napsiessani.

Vadelmia kertyi kuutisen litraa ja ajattelin tehdä niistä hilloa. Onpahan hyvä tekosyy paistaa lettuja hieman useammin, kun on itsekerätyistä marjoista tehtyä hilloa laittaa päälle.

Kutsu

Muutkin himoitsevat vertani. Sain kutsun Punaisen Ristin veripalvelusta tulla luovuttamaan verta tai ainakin antamaan näytteen, josko kelpaisin erikoisplasman luovuttajaksi. Olen ollut tosi laiska verenluovuttaja viime vuosina. Pitäisi olla ahkerampi, kun tiedän niin äärettömän hyvin, miten paljon luovutetusta verestä on apua. Poden huonoa omatuntoa nyt. Lisäksi kuulun harvinaiseen veriryhmää, joten siinä toinenkin hyvä syy käydä luovuttamassa. Puhumattakaan siitä, että hemoglobiininitasoni on naiselle melko korkea ja tämä 'kuppaus' laskisi sitä hieman. Ainakin hetkellisesti.

Nyt närästää. Fyysisesti, ei henkisesti. Tai ei ainakaan pahasti.