Toinenkin pato on nähtävästi auennut ja kirjoittamisen vimma iskenyt. Taas vaihteeksi. Nyt kun on aikaa enemmän ja taas viimeinkin lyhyet kynnet, niin voi ja jaksaa kirjoittaa enemmän. Ja kaikkea mahdollista.
On mielenkiintoista huomata, kun lukee eri blogeja, että ihmiset kirjoittavat samoista asioista. Ajankohtaisista tietenkin, sehän on selvää, mutta myös ihan jostain muista asioista. Henkilökohtaisista. Ja huomaa, että samanlaisia ongelmia, mureheita, ilonläikähdyksiä, rakkaudenpaloa ja normiperusarjen juttuja on meillä ihan kaikilla. Naapurissa painitaan samojen asioiden kanssa kuin mitä minäkin vatvon. Todella yksilöllistä ja omaperäistä.
Ongelmanratkaisuissa voi olla kyllä isojakin eroja. Yksi vetää itsensä niskakiikkuun, kun toinen lähtee pankinjohtajan tai kiinteistönvälittäjän puheille. Yksi soittaa ajan perheneuvolasta, kun toinen lataa haulikon. Yksi luovuttaa, kun toinen sisuuntuu taistelemaan. Sellaisia me olemme: niin samanlaisia, mutta niin erilaisia. Sepä se, joka tekee elämästä niin kiehtovan.
Oikeasti. Nytkään ei ollut mitään asiaa, mutta olen rakastunut näppikseeni ja haluan näpytellä näpyttelemisen ilosta, vaikkei mitään järjellistä sanottavaa olisikaan. Ja voin vakuuttaa: näissä postauksissa on vielä jonkin verran mieltä, kun taas toisaalle kirjoittaessani olen aivan mieletön.
nweirnÄouanwe'UJ AKJF-äs äJ3W9 IUÖPOIASD WOojosröidjpo ouaöeii8 öuöefuäfk !!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti