Yllättävä oivallus

Perjantai-ilta antaa aikaa ajatteluun.

Imuroin. "Onpas tuo uusi lattia todella kaunis. Puu ja kivilaatat sopivat täydellisesti toisiinsa. Myös graniitti täydentää vastavärinä."

Tuuletin puutarhaan. "Aivan ihana piha ! Naapurilla on vain tuollainen pieni säälittävä pläntti, mutta minulla on ihanaa tasaista nurmea ja paljon tilaa ja karviaispensaat. Onneksi tuleva piharemontti on lähellä ja uusi terassi täydentää kaiken."

Pesin vessat. "Hitto, kun minulla on hyvä maku ! Täydelliset hillityt ja tyylikkäät värivalinnat ilman mitään hömpötyksiä. Lisäksi moderneja yksityiskohtia yhdistettynä yllättävästi antiikkiin."

Saunoin. "Ihanan pehmeä löyly puukiukaasta. Sellaista ylellisyyttä ei monellakaan ole keskellä kaupunkitaajamaa. Kyllähän EU vielä jonkun jäynän keksii ja rokottaa vahingollisten hiukkasten levittämisestä, mutta sitä en mieti nyt, vaan nautin lämmöstä ja siitä, että voin samalla katsella metsän siirtymistä syksyteloille."

Työ. "On kyllä uskomaton tuuri, kun olen saanut niin mielettömän ihanat työkaverit. Työhönmeno ei ole koskaan tuskaa, kun tiedän, että pääsen mukavaan, kannustavaan ja tukevaan seuraan, jossa olemme yhdessä ystävinä emmekä vain olosuhteiden pakosta."

Suku. "Rasittaviahan ne välillä ovat, mutta onneksi ovat lähellä, kävelymatkan päässä, ja voimme auttaa toinen toisiamme aina tarpeen vaatiessa."

Ystävät. "Harvalla on sellaisia ystäviä kuin minulla. Ymmärtäväisiä, auttavaisia, hyväksyviä, empaattisia, sympaattisia ja ennen kaikkea rakastavia tilanteessa kuin tilanteessa."

Perhe. "Perheeni on täydellinen. Rakkaitani ihanampia ei ole olemassakaan ja luojalle kiitos, he ovat jo niin isoja, ettei heitä tarvitse vahtia vaan voin vain nauttia heistä täysin siemauksin."

Olen oikeasti tyytyväinen elämääni. Taipumuksenani on vain unohtaa se, kuinka äärettömän hyvin asiani oikeasti ovat. Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi.