"Tähdet, tähdet..."

Täti tuntee erään Tähden musiikin saralta. En siis mitään Madonnaa tai Pomoa tietenkään, mutta Suomen mittakaavassa todellisen Tähden. Tai oikeastaan himmenneen Tähden, joka on kirjoittanut todellisen ison luvun suomalaiseen musiikkihistoriaan yhdessä artistiystäviensä kanssa. Ja todella ainutlaatuisen luvun.

Tutustuin häneen sattumalta erinäisten yhteyksien kautta. Ensin en edes tiennyt, kuka hän on. Meni todella pitkä aika, vuosi ainakin, ennen kuin aloin epäillä jotain. Yhdistellä hänen ympäripyöreästi kertomiaan asioita. Siltikään en voinut uskoa, että voisin olla oikeassa.

Tämä henkilö on näet erittäin vaatimaton ja miellyttävä ihminen. Hänessä ei ole mitään Suuren Idolin elkeitä, vaikka hänellä, jos jollain niitä voisi oikeasti olla, koska sitä hän on aikoinaan ollut. Siksi hänen persoonansa on jotenkin niin käsittämättömän... terve.

Eräänä päivänä lamppu tädin päässä kuitenkin syttyi. Tein inventaariota vanhojen levyjen laatikossa, kun yhtä äkkiä jäin tuijottamaan erästä levynkantta. Tuijotin sitä hetken aivan ällistyneenä. Nostin katseeni ja näin valtavan hämmästyksen kasvoillani, jotka pällistelivät edessäni olleessa peilissä. "Ei voi olla totta !!", oli ensimmäinen ajatukseni.

Siitä alkoi valtava vihjeiden metsästys. Ja kun vihikoira on kerran saanut vainun, ei se siitä luovu ennen kuin juttu on selvitetty. Ja selvitettyähän se tuli.

Hieman nolona tädin oli pakko kysyä asiaa henkilöltä itseltään. Ja hän 'tunnusti'. Eikä tilanne sitten lopulta ollutkaan niin nolo vaan siitä sulkeutui erittäin miellyttävä, ja pitkä, keskusteluhetki. Avoimesti hän kertoi taustoja, tarinoita ja sattumuksia uransa ajalta. Sellaisiakin, joita ei ole voinut lehdistä lukea. Myös omia tuntemuksiaan.

Se oli siis jotain niin mielenkiintoista, että olisin voinut kuunnella häntä loputtomiin. Ja kaiken hän kertoi mitenkään kehuskelematta tai ylpeilemättä. On jotenkin uskomatonta, miten ihminen on voinut säilyä niin turmeltumattomana, normaalina, kun tietää, minkälaista se Tähden elämä on silloin taannoin ollut. Täysin hullua ja sekopäistä. Tai siis ihailijat ovat olleet hulluja ja sekopäisiä. Ja kyllä osa artisteistakin...

Tämä tuli vain mieleen, kun hän eilen saapasteli kotikadullaan tätiä vastaan, kun olin ajelemassa ruokakauppaan. Moikkasi iloisesti maaliläiskäisissä housuissaan ruskettuneena ja nauravaisena. En yhtään ihmettele, että hän on ollut niin monen kuuma päiväuni. Ja on varmaan vieläkin...

;-)