Onko kohtaa jota en suutelisi,
siinä sinun ruumiissasi, kehossasi,
yhtä himon huokosta, jota en himoitsisi, en tahtoisi.
Totisten huulten hedelmää himo tahtoo maistaa,
ei se janoa hymyä, ei sanoja,
vain yhtä ruumista, ilman mieltä.
Sitä himo on.
Se on puremista, se on imemistä ja puristamista pimeässä käytävässä, kaukana rakkaudesta, mailin, sentin päässä täyttymyksestä.
Etsien hikipisaroita ihmisen keholta, kaukana sielusta,
himon kaivoista kallioissa.
Hapuillen pelkkää kehoa,selän, navan uurteita nuolla.
-PEZdirector-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti