En nyt tiedä, mikä kuvaisi parhaiten mennyttä viikonloppua ja tätäkin päivää. Olen kilahdellut oikein kunnon räminän kanssa. Aiheesta ja etenkin aiheetta. Ja nyt harmittaa.
Sotkut on selvitetty ja ilma on yhtä raikasta pääni sisällä kuin on tuolla ulkonakin näin sateen jälkeen. Toivon hartaasti, että siinä toisessakin päässä on yhtä syksyisen raikas olo... Tuli näet 'hieman' ylireagoitua... Miten sen nyt parhaiten kuvaisi...? Lähdin tykillä nitistämään kärpästä ja siitä tuli ihan hitonmoinen härkänen. Miksi tämä kuvio ei jotenkin yllätä yhtään...? Ai, niin. Sehän on nähty ennenkin.
Onneksi se toinen pää on järkevämpi ja osaa jo ennakoida, mistä on kysymys. "Ahaa, nyt onkin taas se aika kuukaudesta: aika istua käräjiä, turpakäräjiä." Voi, itku... Tunnen itseni typeräksi, harvinaisen typeräksi.
Ai, niin... Unohdin sen tärkeimmän...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei Justiina!
Täällä lueskelemassa juttujasi. Sellaista se elämä välillä on, tulee ammauttua tykillä hyttystä..;D Pääasia, että asia on selvitetty ja ilma puhdistunut.:)
Oikein mukavaa viikkoa, josko se siitä vähän ilosemmaksi muuttuisi:)
Hei Marge,
Joo, kyllä se ilma näyttäisi nyt olevan vähän vähemmän samea, mutta ei hitto sentään.
Miten sitä osaa aikuinen ihminen, vanha akka suorastaan, olla välillä niin äärimmäisen pöljä, että ihan peilikin häpeää näyttää kuvajaista saati sitten, että itse sitä kehtaisi edes katsoa ?!!?
Olisiko jossain päin Suomea joku itseruoskintapaikka, jonne voisi mennä säkki ja tuhkakulho kainalossa vähän harjoittelemaan sitä vähäisen järjen käyttöä ?
Hoh hoijaa... Kyllä tämä toivottomalta välillä näyttää, mutta ei saa menettää toivoaan paremman huomisen suhteen.
Kiitos kannustuksesta ! :-)
Lähetä kommentti