Hätäännystä ja huolestumattomuutta

Olen huolehtija. Ja murehtija. Etukäteen, jälkikäteen ja koko ajan.

Eilen hätäännyin pitkästä aikaa oikein kunnolla. Jalat menivät ihan 'plötköiksi', kun parissa sekunnissa mielikuvitukseni kävi läpi useita toinen toistaan karmeampia kuvia siitä, mitä on voinut sattua. En näet saanut kiinni erästä rakkaistani. Ilta oli pitkällä ja minun olisi pitänyt siihen mennessä jo kuulla hänestä jotain. Mutta ei mitään. Sitten en enää voinut odottaa, vaan minun oli pakko yrittää itse tavoittaa häntä. Ei mitään. "Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä."

Maailman kamalin lause siinä vaiheessa, kun pahimmat pelot jylläävät taka- ja eturaivossakin. Yritin toista numeroa. Ei vastaa. Voi, hyvä Jumala taivaassa ! Hysteria astui juuri sillä hetkellä sisään ovesta. Vielä kolmaskin numero eikä sekään vastaan. Sama kierros uudestaan. Inhoan suunnattomasti tuota nauhoitettua viestiä !!! Toinen numero.

Luojalle kiitos, se vastasi !! Puuuh. Kaikki hyvin. Käsivarret tärisevät, kun jännitys laukeaa. En enää ikinä halua kokea tuota !

Olen yrittänyt opetella olemaan huolestumatta. En siis juuri nyt ole huolestunut. Enkä aio tullakaan huolestuneeksi. Juuri nyt.