Sekä sitä avunantoa.
On uskomatonta huomata, siis ymmärtää, tajuta, että on olemassa ihminen, jonka kanssa yhteistyö on saumatonta. Tarvittaessa pystymme tekemään ihmeitä yhdessä eikä kaikki muutu kaaokseksi, vaan projekti etenee ripeästi ja tuloksia syntyy.
On vaikea tajuta, että ihminen, joka tietää minusta sen, mitä tietää, on silti lähellä hyvinä ja näköjään myös niinä pahoina päivinä. Oli se sitten velvollisuutta tai jotain muuta. Ehkä jopa sitä aidointa rakkautta. En tiedä.
On rauhoittavaa huomata, että on olemassa ihminen, jonka kanssa arvostamme elämässä samoja asioita eikä isoista päätöksistä tule kiistaa.
On surullista, etten näitäkään asioita sano hänelle tarpeeksi usein. Ja sitä, että voin aina luottaa hänen apuunsa. Luottaa häneen.
Muutos lähtee minusta itsestä. Olen yrittänyt katsella suoraan eteenpäin, mutta samalla olen tehnyt sen virheen, että olen katsonut yli. Jos käännän katsettani hieman alaspäin huomaan, että minulla onkin jo kaikki se, mitä olen aina halunnut ja varmasti enemmänkin. Minun ei tarvitse olla kenellekään kateellinen mistään. Minun ei tarvitse enää haluta mitään lisää. Voin keskittyä vain antamaan. Voin keskittyä olemaan tyytyväinen ja onnellinen.
Kaunis satu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti